Korkeakoulujen opetusmateriaali avoimesti saataville
Korkeakoulujen opetusmateriaalin tulisi olla avointa kaikille veronmaksajille, jotta elinikäisen oppimisen tavoite toteutuisi. Korkeakoulut toimivat pääosin verorahoilla ja oppimisen helpottamiseksi niiden tulisi julkaista avoimesti oppimateriaalinsa muidenkin kuin oppilaidensa käyttöön. Nykyiselläänkin materiaali jaetaan opiskelijoille käytännössä sähköisesti ja olisi pieni askel tuoda se saatavaksi myös muille. Itse asiassa järjestelmien kannalta olisi todennäköisempää kustannustehokkaampaa ja helpompaa mahdollistaa niiden avoin jako nykyisen suljetun sijaan.
Kirjoitukselleni innoittajana toimi Villle Saarikosken kirjoittama mielipidekirjoitus tänään Helsingin sanomissa, missä moitittiin Suomen olevan jälkijunassa opetuksen digitalisaatiossa. Otsikkona oli Suomen korkeakoulujen digikriisi vain syvenee.
Esimerkiksi USA:ssa kuuluisa MIT on julkaissut käytännössä kaikki kurssien opetusmateriaalinsa verkossa vapaasti ihmisten käyttöön. Jos näin on mahdollista tehdä MIT:n, Stanfordin ja Princetonin kaltaisissa yliopistoissa, niin miksei niin tehdä Suomessa, jossa korkeakoulut toimivat pääosin veroilla rahoitettuina? Eikö siellä tuotettu tieto tavallaan kuuluisi kaikille meille?
On todellakin syytä huolestua siitä, että vaikka Suomessa on monia uusia yrityksiä oppimisympäristöjen alueella, niin korkeakoulut vaikuttavat olevan jälkijunassa. Ensimmäisenä askeleena tiedon vapauttaminen olisi loistava eikä edes vaatisi suuria investointeja.
Valtiovarainministeriölle on marraskuussa jätetty hieno raportti "Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet". Tuossa raportissa Risto Linturi kuvaa toimenpide-ehdotuksena hallinnolle seuraavaa: "Osaamisen näyttö on irrotettava opetuksen tarjoavasta oppilaitoksesta.
Julkinen opetus on siirrettävä käänteisen mallin mukaiseksi ja julkisin varoin tuotetut
oppimateriaalit ja videoidut opetusjaksot on julkaistava kaikkien saataville. Kaikki peruskurssit
ja koulukurssit on tuotettava videomuodossa useiden eri opetustapojen ja opettajien
toimesta. Harjoitusmateriaalia on tuotettava digitaaliseen muotoon oppimispelien,
simuloinnin ja keinoälyn soveltamisen avulla."
Toteuttamalla tämä jako ja julkistamalla oppimateriaalit julkiseen käyttöön mahdollistaisimme jatkuvan oppimisen työn ohessa sekä myös esimerkiksi akateemisille työttömille. Miksemme tekisi tätä mahdollisimman pikaisesti? Nyt on nopeiden tekojen aika jahkailun sijaan!
Avoin korkeakoulu oli hyvä alku ja nyt digitaalisen jakamisen helppouden myötä on aika ottaa seuraava askel.
´Voisiko syynä olla oppimateriaalin heikko laatu?
Ilmoita asiaton viesti
Toki laadussakin voi olla parantamista ja kenties perinteinen suomalainen vaatimattomuuskin aiheuttaa nihkeyttä tuoda asioita julkisesti nähtäväksi. Toisaalta laatu paranisi tämän myötä ja tämä voisi myös auttaa opettajia itseäänkin. Näkisiväthän he myös eri oppilaitosten vastaavien kurssien materiaaleja ja opetustapoja, ja siten voisivat hyödyntää niitä opetuksessaan. Päällekkäiseltä työltäkin voitaisiin välttyä tällä tavalla. Tehostamismielessä tuo Linturin ja kumppaneiden suositus pidemmälle vietynä hyvä: ”Osaamisen näyttö on irrotettava opetuksen tarjoavasta oppilaitoksesta.”
Ilmoita asiaton viesti
Suorittaminen on tietysti merkittävä asia, mutta silti mielestäni toissijainen suhteessa siihen, että viimeisin opetusmateriaali olisi saatavilla itseopiskeluun ja oppimiseen. Moni työantaja tms on kovin vaikuttunut todistettavista suorituksista, mutta maailman muuttuessa yhä nopeammin muodostuu jatkuvasta oppimisesta yhä tärkeämpää.
Avoin korkeakoulu mahdollistaa rajatusti tuon tenttimisen ja sitä mieluusti kasvatetaan, mutta ei varmaan ole tarpeen mahdollistaa kaiken suorittamista. Sitä varten voi sitten mennä sinne kouluun..
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai valmiiksi kirjoitetut ja videoidut opetusmateriaalit voidaan julkaista verkossa, mutta entä sitten, kun opetus tapahtuu Sokrateen metodilla, siis opettajan ja oppilaan välisenä elävänä vuorovaikutuksena? Opetin suomalaisissa korkeakouluissa suunnilleen kolmen vuosikymmenen ajan niinkin yksinkertaisia aineita kuin musiikkitiedettä sekä musiikin teoriaa ja historiaa. Koskaan ennen luennon alkua en tiennyt, mitä tarkalleen ottaen sillä kerralla tulee tapahtumaan. Varsin teknillisiltä näyttävistä oppisisällöistä sinkoutui ilmoille suuri määrä erilaisia elämää syleileviä assosiaatioita, joiden virtaa oli mahdotonta etukäteen suunnitella. Tämän metodin hyvä puoli oli ainakin se, että ellei kukaan muu olisi mitään oppinutkaan, ainakin opettaja palasi jokaiselta luennolta hiukan viisaampana.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tämä kaikista opetustilanteista ole mahdollista eikä edes järkevää. Vanhan 80/20-säännön hengessä toiminee kuitenkin monissa asioissa. Ei hyviä opettajia voi korvata eikä kuvaamaasi vuorovaikutusta, se on parhaimmillaan todella hienoa. Opetusalueesi on haasteellisempi tässä mielessä kuin tekniikan ja talouden, mistä itselläni on lähinnä kokemusta.
Musiikin opetuksessakin tapahtuu tosin todella paljon erilaisten sovellusten ja oppimisympäristöjen muodossa, jotka helpottavat oppimista.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkinlainen haaste tässä ovat tekijänoikeudet. Toisaalta yliopistoyhteisö kyllä todennäköisesti lähtisi mukaan ihan vapaaehtoisestikin kun vähän potkisi. Tällä hetkellä kellään ei ole intressejä julkaista materiaaliaan avoimena, joten keskimääräinen opettaja ei ole edes ajatellut koko lisensointi- tai julkaisukysymystä. Intressiä sinänsä ei ilmeisesti myöskään ole jättää materiaalia julkaisematta, koska yliopisto-opiskelijoille materiaali on kuitenkin varsin vapaasti saatavilla jo nyt. Materiaali on myös niin spesifiä, että varsinkaan suomenkielisten kurssien materiaaleja myymällä yksikään opettaja tuskin saisi senttiäkään.
Kirjoitinkin asiasta joku aika takaperin: http://airzero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132050-opp…
Ilmoita asiaton viesti
Tunnistan tuon tekijänoikeusasian, mutta uskoisin asioiden olevan ratkaistavissa. Kuten sanoit, niin monien kurssien materiaali tuskin tarjoaa kovin merkittäviä mahdollisuuksia llisätuloihin.
Tästä asiasta on välillä ollut puhetta, mutta kenties se putoaa jotenkin oppilaitosten väliin tai opetusministeriössä ei ole riittävästi kiinnostusta. Varmaan painopiste on oppilaitosten toiminnassa ja niiden tehostamisessa sekä näitä mitataan jatkuvasti. Tämä on asiana jotenkin yleishyödyllisempää toimintaa, joka ei meinaa nousta kunnolla pohdittavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
MIT:n , Pricetonin ja Stansfordin julkisuuskäytäntöjä on syytä odottaa Suomessa Euroopan jälkijunassa – ikävä kyllä. Muistan hyvin ajan mm. 1995, jolloin kaikki muut maailiman yrityssivustot toimivia, laajoja ja ilmaisia paitsi ylimuielisen perustetun verorahoin ylläpidetyn EU:n.
Ilmoita asiaton viesti
Moneenhan tuo EU vaikuttaa, mutta tämä asia on mielestäni ihan omissa kansallisissa kätösissä ja tehtävissä mikäli halua on.
Ilmoita asiaton viesti
EU-maat putosivat internetin mahdollisuuksien ulkopuolelle ja jälkijunaan jo 20 vuotta takaperien juuri ylettömän sääntelyn ja veroahneuden vuoksi. 1990-luvun puolivälissä maailamn parhaat ilmaiset hakukoneet ja sisällön kehitys olivat Kauko-Idässä ja USA:ssa, joiden juurilta Googlet sun muut ovat sittemmin nousseet. Euroopassa kaupiteltiin samaan postistse tai faksaten lähetettyjä paperisia hakutiedostoja alveineen – jos edes sitäkään.
Muutoin itse otsikkoon tulee, tehkööt kaikki niin, miten on sovittu puolin ja toisin, jos maksaja löytyy – mikäli löytyy. Akateemisessa ympäristössäkin tiedon käyttö ja tulkinta on vähän niin ja näin.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin on tarjolla paljon opintoihin liittyvää lähdekirjallisuutta digitaalisena, mutta ne ovat yliopistojen kirjastoissa usean salasanan takana ja opinto-oikeudenkin omaavalle todella hankalasti saavutettavissa. Tietenkin näihin liittyy tekijänoikeudellisia kysymyksiä, mutta käytettävyys vähintäänkin heikko.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon lähdekirjallisuuden avoimuuden suhteen on varmaan ongelmia tekijänoikeuksien ja korvauksien osalta. Järkevää olisi tietysti keskittäminen näissä, jotta ei kovin monesta paikasta tarvitse hakea.
Mitä tulee sitten korkeakoulussa tuotettuun materiaaliin, niin järjestelmämielessä olisi todennäköisesti kustannustehokkaampaa ja helpompaa mikäli ne olisivat avoimia kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Aika monen yliopistossa opettavan materiaalit ei kyllä kestä päivänvaloa. Laatu voisi kyllä nousta merkittävästi jos ne olisi pakko julkaista.
Tulevaisuuden yliopisto-opetusta ennakoinee se, että meiltä voi seurata USA:laisten yliopistojen luentoja ja tehdä opintosuorituksia. Tuttava osallistui tällaiselle kurssille yhdessä 200 000 muun kanssa. Digi-auditoriot on valtavia.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan se olla, että laadussa on parantamista – kenties tämä tapa olisi oikeasti laatua kehittävä. Toisaalta luulisi siitä olevan tekijöillekin hyötyä, että olisi pääsy muiden materiaaleihin. Onhan tuossa varmaan eroa esim luentoopetuksessa, paljonkoo on materiaaleissa ja paljon sitten kerrottua yms. Ainoaa oikeaa tapaa tuskin on.
Tuo USA:n kehitys on hienoa vaikkakin Suomen nykytilan kannalta huolestuttavaa.
Ilmoita asiaton viesti