Turkistarhauksen eettisyys Suomessa
S-ryhmän päätös ja sen pyörtäminen on nostanut jälleen pinnalle keskustelun turkistarhauksen eettisyydestä. Tämä on hyvä asia, sillä keskustelu on laantunut eduskunnan hylättyä kansalaisaloitteen turkistarhauksen lopettamiseksi Suomessa. Ongelma ei kuitenkaan ole poistunut ja vaatii edelleen huomiota.
Eduskunnan hylätessä kesäkuussa 2013 historiallisen ensimmäisen kansalaisaloitteen suuri osa kansanedustajista totesi, että valvontaan ja olojen parantamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi he perustelivat hylkäystä valmisteilla olevalla uudella turkisasetuksella, joka tulee parantamaan eläinten oloja turkistarhoilla.
Mitä sitten oikeasti tapahtui valvonnan osalta?
Eviran tehtävänä on valvoa turkistarhoja. Seuraavana vuonna 2014 Evira teki historiallisen vähän otantaan perustuvia tarkastuksia eli kokonaiset 4 kpl. Turkistarhoja on Suomessa noin 1000, joten tarkastuksia tehtiin 0,04%:n turkistarhoista. Tämäkö oli sitä tehostettua valvontaa?
Eviran omissa tiedotteessa todetaan: "Turkiseläintiloja tarkastettiin vain 4, joista yhdellä (25 %) havaittiin puutteita. Laiminlyönti liittyi turkistarhan pakovarmuuteen. Edellisenä vuonna laiminlyöntejä oli 54 %:lla 24 tarkastetusta tilasta." Huomioitavaa on, että edellisen vuoden korkean laiminlyöntiprosentin jälkeen valvontakäyntejä vähennettiin radikaalisti, vaikka tuona vuona 2013 tehtiin jo vähiten tarkastuksia siihen mennessä. Oheisessa Eviran raportista otetusta taulukosta nähdään miten valvontakäyntien lukumäärä on laskenut 2000-luvulla.
Eläintensuojelujärjestöjen kritiikin jälkeen vuonna 2015 tehtiin pientä parannusta aiempaan. Eviran tietojen mukaan vuonna 2015 tehtiin seuraavaa: "Turkiseläintiloja tarkastettiin 24, joista yhdellätoista (48 %) havaittiin puutteita. Kolmen edellisen vuoden aikana laiminlyöntejä on esiintynyt 25 % -54 % tarkastetuista turkistiloista." Tuo alin 25% on muuten tuolta vuodelta 2014, jolloin tarkastettiin vain 4 tilaa, joten se ei ole näkemykseni mukaan tilastollisesti merkittävä. Käytännössä laiminlyöntiprosentti 2010-luvulla on lähellä 50 prosenttia. Lähellekään yhtä korkeaan laiminlyöntiprosenttiin eivät pääse mitkään muut tilalajit. Silti turkistarhauksen valvonta on suhteessa vähäisintä, miksi?
Vuoden 2015 Eläinten hyvinvoinnin valvonta -raportista selviää myös, että turkistiloille oli suunniteltu 49 tarkastuskäyntiä, joista toteutui vain 24. Toteumaprosentti suunnitelluista on 49%, mikä on ylivoimaisesti huonoin verrattuna muihin tilalajeihin (esim. Nauta 92%, Sika 91%, Lammas 81%).
Valvonnan kehityssuunta on siis todellakin päinvastainen. Koko 2010-luvulla noin tuhannesta turkistilasta alle 20% on joutunut tarkastuksen kohteeksi. Tämäkö on sitä parempaa valvontaa?
Mitä sitten tapahtui uudelle turkisasetukselle, joiden kansanedustajat kertoivat parantavan oloja?
11.9.2015 Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti turkisasetusta valmistelleelle työryhmälle, että viime keväänä valmiiksi saatua ja useita vuosia valmisteltua turkisasetusta ei anneta lainkaan. Turkisasetuksen valmistelua ei myöskään enää jatketa. Alun perin ministeriö lupasi antaa uuden asetuksen ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti myös lakkauttavansa eläinsuojeluasiamiehen viran, joka perustettiin viime hallituskaudella.
Eli uutta turkisasetusta ei ole ollenkaan tulossa - eikä siten mitään parannusta oloihin. Päätöstä jättää turkisasetus uudistamatta perusteltiin hallitusohjelman kirjauksella, jonka mukaan hallituskaudella ei säädetä uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Eläinten oikeudet ja lupaukset poljettiin talouden alle.
Mitä parannuksia on sitten näköpiirissä tai tehty?
Oman näkemykseni mukaan ei mitään. Edellä kertomani asiat kuvaavat tapahtuneen negatiivisen kehityssuunnan ja ne on tarkistettavissa julkisista lähteistä. Itselläni ei ole tiedossa mitään parannusta, joka oikeuttaisi väittämään tilanteen parantuneen viime vuosina. Eläinten hyvinvoinnin puolesta on työtä jatkettava, jotta parannuksia saadaan aikaan tai mieluiten lopetetaan turkistarhaus Suomessa!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)
Kaiken tiedon mukaan tarhauksen taso Suomessa edustaa maailman korkeinta tasoa.
Jos tarhauksen vastustajat samalla ponnella haluaisivat suojella esimerkiksi kaukoidän tehtaiden työolosuhteita, oltaisiin paljon merkittävämman asian parissa. Näille vihertäville kelpaavat kyllä lasten tekemät halvat vaatteet. Kaksinaamaisuutta ainakin minusta.
Vaikka oltaisiinkin "korkeinta tasoa", se ei poista sitä, että käytännössä turkistarhaus rikkoo Eläisuojelulain henkeä, jossa sanotaan sen tarkoituksena olevan suojella eläimiä tarpeettomalta tuskalta, kivulta ja kärsimykseltä.
Mitä muuta se on kuin tarpeetonta tuskaa, kipua ja kärsimystä, kun kettuja, naaleja ja minkkejä kasvatetaan verkkopohjaisissa häkeissä? Miksi koiria ei missään nimessä lain mukaan saa kasvattaa sellaisissa häkeissä? Miksi säädökset sallivat sen "turkiseläimille"? Miksi käytännössä villejä turkiseläimiä saa kasvattaa häkeissä, vaikka luonnonvaraisia eläimiä yritetään suojella erityisesti?
Kyllä, maailmassa on monta epäkohtaa, eikä useampi epäkohta poista yhden merkitystä.
Turkistarhaus on niitä pienimpiä yhteiskunnallisia ongelmia Suomessa. Joten se siitä.
Suurin ongelma turkistarhauksessa lienee se, että sen lopettaminen karsisi aika pahasti varsinkin ruotsinkielisen Pohjanmaan elinkeinoelämän menestymisen mahdollisuuksia. Siinähän turkistarhaajien työpaikkojen lisäksi menisi myös työpaikkoja mm. rehuteollisuudesta.
Näinä aikoina, jolloin Suomessa on muutenkin taloudellisia ongelmia, on tarhakettujen elinolosuhteista valittelu aika pateettista.
Mahtipontisuutta on ilmassa, kun halutaan viedä monen ihmisen jokapäiväinen leipä tarhakettujen tähden.
Jaahas, täällä kökkötraktorit ja heidän siipiveikot puolustavat eläinrääkkäystä mitä ihmeellisimmillä verukkeilla.
Kommentoi 17 kommenttia