Hallituksen leikkaukset tutkimukseen vaarantavat kasvun

Hallitus on valinnut linjakseen saman, jonka vuoksi monet suomalaisista yrityksistä ovat menettäneet kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla. Vuodesta 2012 lähtien yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ovat laskeneet merkittävästi. Tällä on suora syy-seuraussuhde syntyviin uusiin tuotteisiin ja innovaatioihin eli mitä vähemmän panostetaan uuden kehittämiseen, niin sitä vähemmän innovaatioita ja uusia tuotteita oikeasti syntyy. 2010-luvulla suuri osa suomalaisista ICT- ja korkean teknologian yrityksistä on vähentänyt väkeä tuotekehityksestä ja tutkimuksesta. Näillä säästöillä on sitten saatu jaettua osinkotuloja omistajille ja toiminta näyttämään hyviä kannattavuuslukuja joksikin aikaa.

Sitten tullaan tilanteeseen, jossa ei ole tarjota mitään uutta vaan kilpaillaan vain hinnoilla. Vaikka tekisimme kymmenen kikyä, niin Suomi ei pärjää siinä kilpailussa, missä ratkaisee tuotannon kustannukset.

Hallitus on lähtenyt samalle tielle. Lyhyen tähtäimen kustannussäästöillä rapautetaan tulevaisuuden kilpailukyky, ei kenties tällä hallituskaudella mutta seuraavalla – sehän on sitten niiden ongelma. Panostukset tuotekehitykseen näkyvät aina 2-3 vuoden viiveellä, kehittäminen ottaa aikansa ja on investointi tulevaisuuteen, jopa kirjanpidossa. Lyhyellä aikavälillä luvut saadaa paremmaksi tehdyillä säästöillä – tätä hallitus nyt tekee ja kerää pisteitä Suomen tulevaisuuden kustannuksella. Tässä keskustelussa on samankaltaisuuksia kiistelyyn paranevista näkymistä, johtuvatko ne nyt tehdyistä toimista vai edellisen hallituksen investoinnista – viive on aina olemassa.

Hallituksen päätöksillä Tekesin avustusvaltuudet putosivat kolmanneksella 360:sta 231 miljoonaan euroon, ja lisäksi korkeakoulujen R&D-toiminta tulee myös leikkausten myötä merkittävästi vähenemään.  Merkittävää on myös se, että pienten ja keskisuurten yritysten kehitystoiminnasta noin kolmannes on Tekesin rahoittamaa, mikä tulee aiheuttamaan suuria ongelmia. Ilman taikatemppuja tulos tulee olemaan selvä, syntyy vähemmän uutta myytävää.

Tilastokeskus kertoi lokakuun lopussa seuraavaa:

"Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen mukaan 6,1 miljardia euroa vuonna 2015. Menot laskivat edellisvuodesta 440 miljoonaa euroa. Yritysten tuotekehityspanostukset vähenivät 360 miljoonaa euroa eli reilut 8 prosenttia, elektroniikka- ja sähköteknisessä teollisuudessa pudotusta oli 440 miljoonaa. Korkeakoulusektorilla tutkimusmenot säilyivät lähes ennallaan, mutta sektoritutkimuslaitoksissa ja muulla julkisella sektorilla tutkimusmenojen suhteellinen vähennys oli yrityksiäkin suurempi, 70 miljoonaa eli yli 11 prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämismenojen bruttokansantuoteosuudeksi vuonna 2015 muodostui 2,9 prosenttia. Bruttokansantuoteosuus on laskenut vuodesta 2009 alkaen, jolloin tutkimusmenojen osuudeksi kirjattiin 3,8 prosenttia. Yrityssektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on vuosina 2008–2015 laskenut 74 prosentista 67 prosenttiin. Vuonna 2016 tutkimus- ja kehittämismenot laskevat arviolta noin 100 miljoonaa euroa ja BKT-osuus jää 2,8 prosenttiin."

Eli me kehitämme yhä vähemmän uutta ja sen vuoksi tulemme kilpailemaan globaalisti hinnalla eikä osaamisella, pärjäämmekö? Montako kikyä tarvitaan, jotta olemme halvalla tuotteita tekevä maa? Tämä on sama noidankehä, johon monet yritykset ovat ajaneet itsensä – ainoa keino on karsia kustannuksia vuodesta toiseen.

Osaamisen, tuotekehityksen ja innovaatioiden ollaan julistettu olevan maamme vahvuus kansainvälisillä markkinoilla. Nyt olemme kuitenkin rapauttamassa tätä vahvuuttamme. Vaikka samalla puhutaan markkinoinnin ja myynnin tärkeydestä, niin meidän pitäisi jatkossakin panostaa vahvuuteemme,. Emme hetkessä pysty hyppäämään vaikkapa Ruotsin tasolle brändeissä ja markkinoinnissa. Voimme parantaa näitä alueita ja samalla luoda vahvuuksillamme uutta. Nyt tarvitaan rohkeutta luoda uutta ja panostaa uusiin tuotteisiin ja ominaisuuksiin. Samoja tuotteita ja palveluja loputtomiin kaupallisesti paketoimalla voidaan jonkin aikaa tehdä hyvää tulosta, mutta se ei ole kestävä tie – ainakaan kohti kasvua.

Tällä hetkellä yritykset investoivat yhä vähemmän ja keskittyvät osingonmaksuun. Keväällä 2016 maksettiin ennätyksellisiä osinkoja, noin 11,5 miljardia edellisvuoden 10,5 miljardiin verrattuna. Mikäli yritykset jakavat vuodesta toiseen suuria osinkoja, eivätkä investoi, tulee se vaikeuttamaan yhtiön kasvua tulevaisuudessa.

Nyt olisi aika ottaa riskejä ja osoittaa rohkeutta panostamalla tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Ilman uskoa tulevaisuuteen olemme jatkuvalla näivettymisen tiellä.

NikoKaistakorpi
Sitoutumaton Vantaa

Oikeudenmukaisuuden (toki subjektiivisesti) toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu