Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Mitä haluamme meitä johtavilta?

Kirjoittelenpa väliin vähän idealistista hömppää. Katsoin eilen Antti Holman haastattelun, josta ajatus jäi vaivaamaan päätäni. Hän totesi suurinpiirtein seuraavaa maailman tilasta:  Jos katsot tällä hetkellä maailmanpolitiikkaa, niin pahuutta rakastetaan, ja julmuutta ja ilkeyttä - sitä hellitään. Ihmiset haluvat äänestää Trumpin presidentiksi, joka on pähkähullu ja vihamielinen ihminen. Kyllähän se kertoo siitä, että ihmiset haluavat nähdä verta, taisteluita ja sotaa.

Blogin aiheena ei ole Trump vaan laajempi ilmiö, jossa haluamme johtajiksemme häikäilemättömiä ihmisiä, jotka puolustavat vaikkapa maan etua keinolla millä hyvänsä. Tämä ei ole uusi ilmiö, mutta tuntuu taas korostuvan tässä ajassa, mikä on huolestuttavaa.

Ikäänkuin olisimme taas koulun pihalla ja koittaisime ystävystyä isoimman öykkärin kanssa, jotta meitä ei kiusattaisi vaan olisimme turvassa. Mitä siitä, että tyyppi on idootti ja käyttää törkeitä keinoja. Tarkoitus pyhittää keinot ja emmehän me niitä tekoja tee vaan hän.

Suomessakaan en tällä hetkellä tunnista sitä henkeä, että olisimme yhdessä nostamassa tätä maata oikeudenmukaisuuden ohjaamana pitäen kaikista huolta. Enemmistöhallitus runnoo päätöksiä läpi välillä olemattomilla ja harhaanjohtavilla perusteilla. Puhutaan entistä avoimemmasta kulttuurista, mutta asiat menevät suurelta osin juuri päinvastaiseen suuntaan. Ollaan synnyttämässä lukuisa määrä uusia yhtiöitä, jolloin ne jäävät julkisuuslainsäädännön ulkopuolelle. Voidaan sitten suoraan poliitikkojen ohjauksessa tehdä asioita ilman, että kansalaisilla on siihen mitään näkyvyyttä - monia näistä tulee jatkossa kontrolloimaan vielä perustamaton maakuntahallinto.

Hesarissa oli tänään artikkeli, jossa kerrottiin haettavan yritysten johtoon yhä enemmän ihmisjohtajia, jotka pystyvät innostamaan väkeä kasvuun ja investointeihin. Saneerausjohtajien aika on artikkelin mukaan ohi ja nyt haetaan johtajia, jotka hyvällä johtamisella pystyvät pitämään väen talossa töissä tekemässä töitä motivoituneena.

Yritysoppeja kehutaan tuodun hallitukseen, mutta ne tuntuvat olevan jostain 15 vuoden takaa. En näe, että ollaan onnistuttu ollenkaan yhdistämään kansaa samaan veneeseen. Itse en näe johtamisessa mitään innostavaa vaan sanelupolitiikkaa, jossa ei edes vaivauduta alamaisille selittämään perusteluja. Ajetaan häikäilemättömästi omia etuja eikä Suomen etua.

Tuntematonta sotilasta on joskus sanottu suomalaisen johtamisen yhdeksi kulmakiveksi. Jotkut asiat vaatisivat päivittämistä, mutta täälläkin puhuttu edestä johtaminen esimerkillä olisi yksi, jota kovasti kaipaisin. Jotenkin tämän irvikuva politiikassa on kiky-sopimuksen yhteydessä tehdyt lupaukset kansanedustajien osallistumisesta talkoisiin luopumalla muistaakseni viikon palkasta. Hiljaista on kuulemma ollut lupausten jälkeen. Näinkö osoitetaan meidän olevan samassa veneessä - omista saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka on luvattu.

Kirjoitin joskus blogin terveen järjen käytöstä ja oikeudenmukaisuudesta, jossa oli siteeraus Barack Obamalta: "We must ask not just 'Is it profitable?' but 'Is it right?" Meidän pitää pohtia pelkkien tuottojen ajattelun sijaan onko toiminta oikein. Omaan korvaani on särähtänyt yhä useammin se, kuinka varsinkin hallituspoliitikot toteavat, ettei se ole laitonta pohtimatta lainkaan onko se oikeinmukaista. Itse näkisin, että maata johtavien tulisi pyrkiä korkeampaan moraaliin kuin vain mikä ei ole laitonta - laki on minimi.

Mielelläni näkisin kehityksen kääntyvän ja meidän siirtyvän hyveitä ja oikeudenmukaisuutta arvostavammalle polulle.Siteeraan loppuun yhtä lempilausumaani Sir Edmund Burkelta:

"The only thing necessary for the triumph of evil is that good men do nothing." 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Jos ihmiset haluavat nähdä verta, taisteluita ja sotaa, se kertoo lähinnä siitä, että heidän asiansa eivät ole hyvin. Jokin heidän todellisuudessaan on niin sijoiltaan, että he mieluummin tuhoaisivat sen kuin rakentavat sitä - ja joku sen on siihen tilaan ajanut.

Siihen toki voi sanoa, että "Heillä on kaikki hyvin. Koskaan eivät asiat ole olleet näin hyvin". Niin. Millä mittareilla? Rahassa mitattuna?

Jos mittarit sotivat todellisuutta vastaan, vika on todellisuudessa, ei mittareissa?

Minä vähän luulen, että ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin me yhdessä oletamme sen olevan.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Joo-o, mittarit on aina mukavia. Tuosta viimeisestä sanomastasi ihmisestä alkoi ajatus laukkaamaan. Ensimmäisenä mieleen tuli isäni toteamus, että elämässäni vaikeuksia tulee tuottamaan liika olettamukseni siitä, että ihmiset tarkoittavat hyvää.

Sitten vilkaisin blogiasi monimutkaistamisesta, toteat siellä: "Minulla ei nykyään ole paljoakaan sanottavaa tai julistettavaa. Minusta on tullut kyynisen lisäksi vanha." Tuttu tunne, jota vastaan taistelen.

Blogin aihe monimutkaistaminen oli mielenkiintoinen, olen miettinyt viime aikoina ketä palvelee se, että moni yhteiskunnallinen ongelma on monimutkainen ja huonosti hahmotettavissa. Työttömyysluvut vs avoimet työpaikat, yritystuet, maataloustuet (yli 200 erilaista), sote jne jne. Tuntuu kuin Lean-ajattelu ei olisi ollenkaan tavoittamassa valtiota ja sen rakenteita. Lyön vetoa, ettei edes eduskunnasta henkilöitä, jotka ymmärtäisivät nämä kokonaisuudet. Jotenkin on tullut myös hyväksytyksi se, että asioista voidaan päättää niitä kunnolla ymmärtämättä ja vaikutuksia tuntematta.

Omassa ajatusmaailmassani korostuu kunnian ja rehellisyyden merkitys, jossa on vaikutteita jopa japanilaisesta kulttuurista. Mieleeni blogin olevista kaikista huolta pitämisestä tuli mieleeni katsoa, kuinka yleistä siellä on irtisanoa ihmisiä tuotantohyödykkeinä. Löysin seuraavan toetamuksen expatilta: "Japanissa työyhteisö ja työnantaja ovat kuin perhe, ja on kunnia-asia tehdä koko ura yhdelle työnantajalle. Työnantaja taas katsoo, että työntekijät ovat perhettä, jonka jokaisesta jäsenestä tulee huolehtia. Irtisanomisia ei juuri ole." (japanin työkulttuurissa on toki moni asia myös aivan viturallaan..)

Vuosikymmenien takaisessa suomalaisessa työkulttuurissa tehdaspatruunoineen näen jotain samaa, mutta se on täydellisesti kadonnut jossain välissä. Tänään Suomessa yt:n kautta irtisanominen on helpoimpia ja halvimpia Euroopassa, ja kyllä sitä sitten käytetäänkin.

Ihminen hakee merkitystä ja yhteisöllisyyttä. Voi kun näkisin esim seuraavanlaisia tarinoita Suomesta. Ote tuosta vanhemmasta blogistani: "Yhdysvalloissa Maiden Millsin tehdas paloi 15 vuotta sitten ja 3000 ihmistä oli vaarassa jäädä ilman töitä. Yrityksen johto päätti kuitenkin pitää heidät kaikki palkkalistoillaan, koska vaikutus kaupunkiin olisi ollut tuhoisa. He totesivat, että kenties Wall streetillä heidän arvonsa putosi, mutta nyt heillä menee hyvin. Tällaisia tekoja tulisi juhlia enemmän kuin suuria voittoja."

Kiitos Antti ajatuksista, epäilin jo vetäväni helat tällä pohdinnallani.. ;-)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset