Epilogi: 129 blogia ja 293 päivää Puheenvuorossa

Laskujeni mukaan 129 blogin ja 293 päivän jälkeen vetäydyn määrittelemättömälle tauolle Puheenvuorosta. Mietin päätökseni jälkeen häivynkö vähin äänin, mutta tuntui oikealta kirjoittaa vielä jotain. Tuolla tahdilla tulee blogi joka kolmas päivä tai vähän nopeammin, lisäksi kommentteja lienee satoja ellei tuhatkin niissä ylity.

Olen viime aikoina huomannut, että aika ei riitä tähän harrastukseen tavallani, johon kuuluu taustatietojen ja faktojen tarkastaminen sekä pyrkimys osallistua keskusteluun ja vastata mahdollisimman usein. Olen sen verran on/off-tyyppi, että en oikein sitten osaa puolikaasullakaan asioita tehdä – mieluummin sitten kompromissien sijaan suurempi muutos kuin himmailu.

Kuormittavuuden lisäksi suurimpia vaikuttavia tekijöitä on se, että olen turhautunut toimituksen linjaan ja mm tapaan poimia kirjotuksia. Merkittävänä osana tähän on se, että omat kirjoitukseni eivät pääse täältä juuri koskaan poimituiksi ja sitä kautta laajempaan jakeluun – viimeinen kerta taitaa olla toukokuun puolivälin tienoilta. Se kertonee kirjoitustapani tai aiheiden huonoudesta tahi sitten näkökulman olemisesta väärä – yhtä kaikki keväällä tilanne muuttui huonompaan ja kirjoitukseni eivät enää kelvanneet poimintoihin. 

Itselläni on halu vaikuttaa yhteiskunnan ja talouden asioihin, mikä ohjailee tekemistäni. Halutessani tuoda omasta mielestäni tärkeitä asioita esiin pyrin, että ne vaikuttaisivat jotenkin ja saavuttaisivat kenties jopa jonkun päättäjän saaden hänet miettimään asiaa. Tämän vuoksi koen, että esim karusellilla on merkitystä sen näkyessä myös Iltalehden ja Talouselämän sivuilla. On ihan mukava pelkästään keskustellakin, mutta vaikkapa kertoessani kuinka tuo työllisyysaste keinotekoisesti nousee aktivointitoimien kautta en tuo sitä tänne sillä ajatuksella, että keksinpäs nyt tämmöisen. Tarkoituksenani on ollut, että lopulta joku päättäjiä lähellä oleva tai vaikkapa toimittaja huomaa sen sekä kysyy hallitukselta asiasta.

Kun katson vaikkapa viimeisen viikon poimintoja, niin huomaan ettei tämä ole enää minun paikkani. Lisäksi mun hihat käryää mm katsoessani jatkuvaa Kärnän tai Jaskarin puffausta, missä ensin nostetaan juttu poimintoihin, tehdään siitä vielä Usarin uutinen ja laitetaanlisäksi facebookiin. Tästä on tullut joidenkin poliitikkojen propagandakanava varauksemattomalla toimituksen tuella. En koe haluavani tukea tällaista olemalla osa sitä. Homma pysyy pystyssä mainostuloilla ja kenties poliitikkojen tuomalla näkyvyydellä, mutta se on johtanut jotenkin ikävään tapaan toimia.

Määrittelemätön tauko tarkoittaa, ettei ole hajuakaan kestosta eikä siitä palaanko. Kenties routa ajaa porsaan tai tällaisen jo karjuikään ehtineenkin kotiin. Kirjoittamistani jatkan toistaakseni varmaan osoitteessa linnearsan.blogspot.com jonkun ajan päästä, mutta sillä näkyvyys lähentelee nollaa ja keskustelen varmaan lähinnä itsekseni. Muutoin koitan vaikuttaa esim talous- ja teknologialehtien kautta. Paljon on avoinna ja vaatii pohdintaa. Kuvauksessani mainitsen taistelevani oikeudenmukaisuuden puolesta – se jatkuu joillakin toisilla rintamilla vaikka täällä nyt taukoaakin.

Menemättä liikaa gaalapuhemeininkiin niin haluan sanoa muutamat kiitokset. Huippuhetki täällä osui alkuvuoden sarjaan Bernerin liikenneyhtiöhankkeeseen liittyneitä blogeja ja keskusteluja. Silloin yhteisöllisesti mietittiin eri kulmilta ratkaisua erityisesti Jouni Suonsivun, Juhani Pirin, Jussi Linjaman ja Jari Ojalan kanssa löytäen porukalla paljon tietoa suunnitelmista ja vaikuttimista sekä sitten kehitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kiitos siitä herrat!

Kiitos lisäksi pitkän linjan bloggarit Martti Asikainen ja Kaija Kelhu, jotka olette tarjonneet tukea ja kertoneet Puheenvuoron tavoista pitemmältä ajalta noviisille. Kiitos vielä Max Stenbäck pitkistä väittelyistä ja väännöistä – joskus on hermotkin mennyt, mutta hienoa on ollut ja helpolla et ole päästänyt. 

Kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille, suosittelijoille sekä kanssabloggareille! Paljon olen oppinut täällä erilaisista mielipiteistä ja ihmisistä sekä uutta monista asioista.

Kunnioittakaa ja kuunnelkaa toisianne!

 

PS. Viimeiseksi asiablogiksi toistaiseksi jäi tuo aamulla tekemäni Panem et circenses – leipää ja sirkushuveja. Linkki siksi, että se häipynee tuoreimmat-fiidistä, kun kirjoittaa kaksi blogia samana päivänä.

NikoKaistakorpi
Sitoutumaton Vantaa

Oikeudenmukaisuuden (toki subjektiivisesti) toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu