Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Akava: Alle 35-vuotiaat korkeakoulutetut arvostavat hyvinvointiyhteiskuntaa

  • Akavan tutkimus nuorista korkeakoulutetuista, Lähde Akava Works
    Akavan tutkimus nuorista korkeakoulutetuista, Lähde Akava Works

Akavan tuoreen selvityksen mukaan nuoret korkeakoulutetut arvostivat kyselyssä eniten hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä - 73% pitää tätä erittäin tärkeänä ja 22% jokseenkin tärkeänä. Kuuluuko näiden jo nykyisten ja jatkossa yhä enemmän yhteiskunnan nettomaksajina olevien ääni päätöksenteossa ja politiikassa? Ei mielestäni kuulu, poliittisten puolueiden jäsenten ja päättäjien keski-ikä on todella korkea. Vaikuttaa siltä, että jälleen on syntynyt merkittävä sukupolvien välinen kuilu eivätkä päättäjät ota tulevaisuuden tekijöitä riittävästi huomioon.

Verotuksen aleneminen löytyy muuten kolmentoista kohdan kyselyssä viimeiseltä sijalta, sitä pitää erittäin tärkeänä 18% ja jokseenin tärkeänä 29%. Kakkossijalla on ympäristön tilan paraneminen ja kolmantena eriarvoisuuden väheneminen. Katsottaessa viimeaikaisia päätöksiä ja tehtyä politiikkaa tuntuu suunta olevan kovin erilainen.

Hyvinvointivaltio on itsekäs hanke, siksi sillä ei ole tulevaisuutta - Heli Vaara

Heli Vaaran näin otsikoitu kolumni Ylellä on mietityttänyt minua pitkään. Olen ajatellut 1969 syntyneenä nyt 48-vuotiaana miten erilaiset kokemukset ja muutokset maailmassa ovat vaikuttaneet toisaalta omaa suhtautumiseeni sekä myös eri-ikäisiin tuntemiini ihmisiin. Ei pohdinnasta mitään valmista ole tullut, mutta heittelen joitain subjektiivisia huomioitani.

Heli Vaara kertoo kolumnissaan:

"Ikäluokkien välillä kulkee kuitenkin juopa. He, jotka olivat paikalla, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, tuntevat myös sen tarpeellisuuden ja ihanteet. Uudemmat suomalaiset taas ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista."

"Niitä ovat tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ja vastuu toisista ihmisistä; oikeus terveyteen ja kodin suojaan; kova työ, ankarat verot ja tasavertaiset lähtökohdat jokaiselle. Nämä arvot perustuvat epäitsekkyyteen ja pohjaavat historiaan, jossa yhtäkään näistä asioista ei vielä ollut. Paitsi työt ja verot."

"Nykyihminen on jo kauan sitten unohtanut, minkä oikeuksien edestä taisteltiin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin. Ja kaiken unohtaneelle on helppoa tarjoilla vaikkapa kulutusyhteiskunnan arvoa: ostamista.En voi kuvitella sumentuneempaa omatuntoa."

Olen Vaaran kanssa eri mieltä siitä, että uudemmat suomalaiset ovat vieraantumassa hyvinvointiyhteiskunnan arvoista ainakin mikäli sillä tarkoitetaan tuossa tutkimuksessa olleita nuoria. Toki tutkimus koski vain korkeakoulutettuja, mutta omat havaintoni ovat olleet samansuuntaisia laajemminkin.

Usko hyvinvointiyhteiskuntaan tuntuu olevan heikoimmillaan omassa ikäluokassani ja ehkä laajemmin välillä 45-65 vuotta. Mikä tähän on johtanut? Vaikea arvioida, mutta osansa on varmaan sillä, että nämä ikäluokat ovat kokeneet sekä 1990-luvun laman että tämän tuoreemman kutsutaan sitä sitten lamaksi tai taantumaksi. Valtaosa selvisi kuivin jaloin samalla kuitenkin huomaten, että yhteiskunta ei välttämättä pysty huolehtimaan heikompiosaisista vaan on syytä kaikin keinoin varmistaa omat etunsa ja tulonsa pahan päivän varalle.

Lamojen jättämät arvet

Muistan itse 1990-luvun laman hyvin ja moni nuoremmista ei varmaan ole edes kuullut kuinka asuntolainan korot olivat pahimmillaan 18 prosentin luokkaa. Siinä oli ihmettelemistä ja vaikutus toimeentuloon oli melkoinen. Työpaikkoja hävisi ja firmoja kaatui solkenaan - moni joutui kärsimään kohtuuttomasti ja monen keskiluokkaisenkin perheen toimeentulo vaikeutui useaksi vuodeksi vakavasti.

Noin 2008 alkanut taantuma tahi lama on taas johtanut monen tutun ja ystävän töiden päättymiseen. Korkotasossa se ei onneksi ole samalla tavalla näkynyt, mikä on helpottanut tilannetta. 2000-luvun vauhdikkaista vuosista pudotus oli kuitenkin nopea ja yt-aallot veivät ihmisiä työttömäksi usein hyvästä osaamisesta ja suoriutumisesta huolimatta. Riitti olla väärässä paikassa väärään aikaan - vaikkapa Nokialla tai silloisella Soneralla. Monet tällaisen kohdanneista ovat aivan hajalla maksettuaan vaikkapa kolmekymmentä vuott korkeita veroja ja erilaisia maksuja muiden turvaksi, mutta silti oman hädän hetkellä tulevat leimatuiksi vain luusereiksi ja yhteiskunnan eläteiksi.

2010-luku on sitten menty investointien ja uuden luomisen suhteen äärimmäisellä varovaisuudella nykyisiä asemia ja varallisuutta säilyttäen. On helppoa esimerkiksi huomata, että pörssiyhtiöiden osingot ovat olleet varsin hyvällä tasolla ja viime vuosina jopa ennätystasolla. Kirjoitin helmikuussa blogin Mistä suuret osingot kertovat, jossa siteerasin Aalto-yliopiston professori Vesa Puttosta:

"Osakkeenomistajille maksetut osingot ovat aina pois yrityksen käytöstä. Kun osakkeenomistajat päättävät yhtiökokouksessa osingoista eli rahan siirtämisestä yritykseltä itselleen, voisi ajatella, että se on osakkeenomistajilta epäluottamuslause yrityksen johdolle. Osakkeenomistajat uskovat, että yritys ei pysty investoimaan niitä tuottavasti, vaan he ottavat ne omaan käyttöönsä."

Myös viime vuosien varakkaiden suomalaisten sijoituskohteet kertovat riskin karttamisesta sekä merkittävästä sijoittamisesta valtion tukemille alueille kuten eilisessä blogissani kuvasin. Sen sijaan että haettaisiin kasvua ja investoitaisiin uuden tekemiseen, on pyritty lähinnä säilyttämään olemassaolevaa. Vaarana tässä on se, että useimmiten yrityksen suurin riski lopulta toteutuu ellei se uskalla ottaa riskejä.

Tämä on johtanut yhä syvempään taantumaan, josta ollaan nyt toipumassa. Edelleenkään uuden kehittäminen ja tuotekehitys ei lähtenyt nousuun laskettuaan vuodesta 2009 lähtien. Sen sijaan perinteistä teollisuutta ja olemassaolevaa varallisuutta sekä pääomaa suojellaan kohtuuttomasti tuilla estäen luonnollinen muutos.

Omien etujen protektionismi vallassa

Osin kokemansa pohjalta ja sen synnyttämän epävarmuuden vuoksi ikäryhmä välillä 45-65 vaikuttaa nyt keskittyvän saamaan itselleen mahdollisimman paljon turvaa ja etuja, jotta elintaso olisi taattu vielä eläkkeelläkin. Perintövero pois, alempi työn verotuksen progressio ja erilaiset vaatimukset pääomaverotuksen pienentämiseksi ovat esimerkkejä politiikan alueelta. Tuo ikäryhmä lienee merkittävimpiä lähiajan hyötyjiä tällaisista muutoksista.

Merkittävät leikkaukset ovat kohdistuneet mm koulutukseenn, opiskelijoiden toimentuloon ja uuden liiketoiminnan tukemiseen. Järkyttävintä on oikeastaan se, että nimenomaan Tekesiltä leikattiin heti hallituskauden alussa vastoin kaikkia suosituksia, kun vanhaa säilyttävät jäivät ennalleen ja ovat jopa nousseet.

Onneksi nuoret uuden tekijät ovat mm Slushin kautta onnistuneet hankkimaan itse pääomaa startupeille. Tässäkin on erikoinen ilmiö, sillä ulkomaiset sijoitukset ovat neljässä vuodessa lähes nelinkertaistuneet, mutta kotimaisten pääomasijoittajien pienentyneet. Kotimainen raha hakeutuu edelleen vanhoille tuetuille aloille turvallisuushakuisesti tai sitten vaikkapa tuulivoimaan valtion takaamalla tuotolla.

Suurin osa poliitikoista sekä elinkeinoelämän vaikuttajista kuuluu tähän ikäryhmään, joten ilmiö näkyy ja vaikuttaa ylikorostuneesti yhteiskunnassamme. Lisäksi yleinen tieto äänestyskäyttäytymisestä on, että nuoret ovat turhautuneita eivätkä äänestä yhtä paljon - tämä pitäisi jotenkin saada muuttumaan. Minustakin politiikka on nyt jotenkin entistä enemmän rikki eikä edusta kansaa tarvittavalla tasolla.

Itse kuulun tähän kritsoimaani ikäluokkaan, mutta olen silti huolissani siitä, kuinka nuorten ääni sekä tarpeet tuodaan paremmin päätöksentekoon. Toki nuorten pitää toisaalta ottaa paikkansa, mutta se ei ole helppoa nykyisessä mallissa.

Keski-ikäinen setä juttelee nuorten tulevaisuudesta - onhan siinä jotain kornia, mutta heissä on kuitenkin tulevaisuus kuten sanotaan.

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Moniko kyselyyn vastanneista saa leipänsä julkiselta?

Julkisia työntekijöitä akavan piirissä on paljon.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ei aavistustakaan kun ei ole eritelty, mutta kyllä korkeakoulutettuja on varsin reilu määrä yrityselämässä.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Yli 230 000 akavalaista työllistyy julkiselle suoraan. Lisäksi vielä kymmenettuhannet muut, jotka toimivat yliopistoissa, liikelaitoksissa jne..

Hyvinvointivaltio on todella itsekäs projekti. Ihmiset, jotka suoraan saavat sieltä helpolla elannon tietenkin sitä kannattavat. Lisäksi ne kaikki hienot lupaukset, joilla voi omaa tuntoaan rauhoitella.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #4

En osaa sanoa tarkkaa lukua, tuolta voi katsoa Akavan liittojen jäsenmäärät. Yhteensä noin 610 000 ja OAJ on toki suurin noin 120 000:lla.

On siellä sitten Tekniikan akteemiset, Insinööriliitto, Ekonomit, lakimiehet, tradenomiliitto yms.

https://www.akava.fi/jasenmaarat

Saako mielestäsi vaikkapa opettaja helpolla elantonsa? Oletko kokeillut nykyajan yläasteella opettamista?

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #6

Juko 170 000

Eläkeläisiäkin on nykyään liittojen riveissä paljon.

Korjaan hiukan. Jukolaisia yli 200 000 tuhatta.

Julkiset menot myös ovat kasvaneet jatkuvasti. Sinänsä mitään hyvinvointivaltion alasajoa ei ole nähty. Päinvastoin. Sisällä sitten rahaa on jaettu uusiin kohteisiin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #8

Jottei tule epäselvyyksiä niin totean, että Juko edustaa neuvotteluissa osaa noista akavalaisista liitoista eikä siis ole noiden jäsenmäärien päälle tuleva määrä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #6

"Saako mielestäsi vaikkapa opettaja helpolla elantonsa? Oletko kokeillut nykyajan yläasteella opettamista?"

Olen kokeillut, ja kahden opettajan lapsena minulla on muutaman vuosikymmenen perspektiivi asiaan.

Riippuu siitä, mitä "helpolla" tässä yhteydessä tarkoitetaan. Työssä itsessään on omat haasteensa, mutta vastapainona tulee (suurimmalle osalle) sellainen työsuhdeturva, joka harvalla on. Ja se taas näkyy hyvinkin selvästi opettajakunnan poliittisissa näkemyksissä.

Miten sen kauniisti sanoisi, perspektiivi on melko harhainen, kun tietää että virassa istutaan eläkeikään saakka, ja oma talous on sitä myöten loppuelämäksi turvattu.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Akava: Alle 35-vuotiaat korkeakoulutetut arvostavat hyvinvointiyhteiskuntaa''

Muuttoliike tuossa porukassa alkaa vasta 35-vuotiaana, kun nettopalkalla ei pysty elättämään perhettään.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Niin, kuuden hengen opiskelijaporukastani Otaniemestä Teknillisestä korkeakoulusta kaikki ovat työskennelleet ulkomailla ja kaksi on jäänyt kokonaan sinne. Kummallakaan ongelma ei ole verot vaan yksikertaisesti se, ettei täällä huippuosaamisesta yrityksissä makseta lähelekään samaa kuin Saksassa ja Ruotsissa.

Mitä tulee nuorempaan sukupolveen, niin sama selvitys kertoo seuraavaa:
"Kyselyn tulosten mukaan 44 prosenttia 18–35-vuotiaista vastaajista pitää ulkomaille muuttoa todennäköisenä vaihtoehtona. Nämä vastaajat uskovat muuton parantavan heidän työmarkkina-arvoaan ja tuovan parempia urakehitysmahdollisuuksia. Sama määrä vastaajia pitää tärkeänä, että työympäristö on kansainvälinen."

"Kansainvälisyys on monelle korkeakoulutetuille nuorelle jo nykyisin itsestään selvä osa työelämää ja tärkeä keino kehittää omaa osaamista. Hyvin harva ulkomaille muuttoa pohtiva perustelee muuttoa pakolla, eli esimerkiksi oman tai puolison vaikeuksilla työllistyä Suomessa. Erityisesti miehet ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet näkevät ulkomaille muuton mahdollisuutena, sanoo Akavan asiantuntija Miika Sahamies."

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#5
Suomen ilmasto tökkii ainakin minua.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Blogia kirjoittaessani mietin saanko tällä foorumilla yhtään kommenttia alle 35-vuotiaalta. Heikolta näyttää oddsit.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset