Kokoomuspolitiikan erikoistoimittaja Timo Haapalan ristiretki
Politiikan erikoistoimittajan tittelillä kirjoittavalla IS:n Timo Haapalalla vaikuttaa olevan omalla panoksellaan vahva missio puolustaa Kokoomusta ja saada Soteuudistus toteutettua. Viime päivinä hän on tehnyt kaikkensa kampittaakseen Harkimon ja Jungnerin hanketta. Harvakseen näkökulmistaan kirjoittava toimittaja on parantanut tahtiaan ennennäkemättömään vauhtiin kyseenalaistaakseen nämä herrat ja liikkeen oikeutuksen. Onko kyseessä puhdas Kokoomuksen juoksupoikana toimiminen vai katkeruus jostain – vaikea sanoa. Kenties hän ei ole saanut pääsyä sinne Teatterin VIP-tilaan, kun noin ottaa päähän.
Viime päivien kirjoituksia Ilta-sanomissa ovat:
Kommentti: Hjallis Harkimon ero oli narsistinen farssinäytelmä (IS 19.4.2018)
Kommentti: Harkimon salaperäinen hanke – kuka uskoo ketä? (IS 19.4.2018)
Eduskunnassa liikkuu hurja huhu Hjallis Harkimosta ja sotesta – näin Harkimo vastaa (IS 18.4.2018)
Harvoin on nähty "politiikan erikoistoimittajalta" näin vahvaa hyökkäystä jotakin liikettä tahi puoluetta vastaan.
Poimitaan viimeisestä yksi näkemys:
"Liike Nyt valmisteltiin todella pienessä piirissä, koska siitä ei haluttu kertoa ulkopuolisille. // Poliittista valmistelua pitää laajentaa pois pieniltä klikeiltä, jotta yhä useammat pääsevät vaikuttamaan"
Mitenhän arvon toimittaja kuvittelee tällaisten liikeiden alun normaalisti menevän? Tottakai perustaminen tapahtuu pienellä porukalla ja vasta alkusysäyksen jälkeen laajempi määrä ihmisiä voi tulla mukaan vaikuttamaan. Sitäpaitsi nykymaailmassa mikään ei pysy salassa, kun joukko laajenee – myös tästä syystä prosessi on aivan perusteltu.
Toisaalta Haapala kritisoi taas kritisoi kuinka liikkeen teesit eivät ole valmiita ja riittävän kantaaottavia. Jos ajatus on perustamisen jälkeen saada ihmiset mukaan määrittelemään niitä vuorovaikutuksessa, niin ei niiden pidäkään olla valmiita ja kiveen hakattuja. Koko liikkeen pointti perustuu siihen, että lähdetään rakentamaan sitä näkemystä ja ohjelmaa porukalla. Haapala kiertää kenties huomaamattaan kehää koittaessaan Kokoomuksen juoksupoikana ampua kaikkea mikä liikkuu.
Täysin vailla kritiikkiä Iltasanomilta menee sen sijaan läpi Sipilän toivotukset muille tervetulleiksi ottamaan mallia Keskustasta, jonka puolueen toimintatapa on hänen mukaansa päinvastoin malliesimerkki kansanliikkeestä. Sipilähän hehkutti Lahden kansalaistapaamisessa puolueen toimintatapaa:
"Mitä uudessa kansanliikkeessä haikaillaan, me ollaan 112 vuotta keskustassa tehty. Tänne saa tulla katsomaan miten kansanliike toimii."
Uskokoon ken haluaa, että vaikkapa monet Sipilän ja Bernerin viritykset ovat kansanliikkeen pohdinnan tuotoksia. Jos ovat, niin todella oikealle on tuo "kansanliike" siirtynyt alkiolaisista ihanteistaan.
Hallituksen mediapoliittinen ohjelma
Sote- ja maakuntauudistuksen päätösten lähestyessä kaupallinen media on alkanut vahvasti näyttämään väriä ja tukemaan ratkaisua. Lepomäen, Harkimon ja Vapaavuoren on annettu kyllä lausua ajatuksiaan, sillä onhan niillä markkina-arvoa ja lukijoita. Kuitenkin yhä enenevässä määrin pyritään väitteitä hiljentämään, sillä hallituksen jatko sopii vallan mainiosti kaupallisen median toimijoille, joiden omistus löytyy suuren pääoman piiristä. Itse en usko, että merkittävässä roolissa on niinkään itse uudistus vaan halu nykyisen oikeistohallituksen jatkamisesta loppuun asti.
Alussa median kanssa kipuillut hallitus perusti viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa Mediapoliittisen ohjelman, jota jostain kumman syystä ei ole ollut esillä mediassa juuri ollenkaan. Voitte itse kokeilla kirjoittamalla Googleen sanat mediapoliittinen ohjelma. Löydätte sieltä ainoastaan yhden minun kirjoitukseni sekä Valtioneuvoston hankkeen sekä LVM:n tiedotteen. Halaistua sanaa ei löydy valtamedioista siitä, että hallitus suunnittelee heitä tukevia toimia.
Hallituksen päivitetyssä toimintaohjelmassa kerrotaan sivulla 57:
"Valmistellaan mediapoliittinen ohjelma "Suomalaisen median monimuotoisuuden varmistaminen", joka sisältää selvityksen sekä muita suomalaisen median toimintaedellytyksiä parantavia lyhyemmän aikavälin toimia. Aloitetaan selvitys ja toimet 6/2017, toteutetaan ohjelma 2018 syksyyn mennessä."
Tätä ohjelmaa ei siis ollut olemassa alkuperäisessä hallituksen toimintasuunnitelmassa – se päätti ohjelmasta huhtikuussa 2017 ja ohjelma käynnistettiin 29.9.2017. Ohjelman tutkimusosuus piti kestää maaliskuuhun 2018 ja sen jälkeen hallitus tekee johtopäätöksiä ja tarvittavia toimia tutkimuksen pohjalta. Itse tutkimusryhmä on muodostettu yliopistoista ja vaikuttaa olevan asiallinen.
Valtioneuvoston hankkeen sivuilla kerrotaan tavoitteeksi:
"Hankkeen avulla haetaan keinoja suomalaisen median monimuotoisuuden ja toimintaedellytysten turvaamiseen. Hankkeessa luodaan säännöllinen tapa seurata suomalaisen median tilaa."
Miksi media ei uutisoi lainkaan itseen kohdistuvasta merkittävästä hallituksen hankkeesta?
Kyllähän toki mediapoliittinen ohjelma jo terminäkin kuulostaa joltain muulta kuin vapaan demokratian touhulta. Ainakin minun nenääni tästä kuviosta nousee ikävä tuoksu.
En välttämättä itsekään usko Liike Nyt -hankkeen onnistumiseen ja todennäköisyydet onnistumiselle lienevät sitä vastaan. Haluan silti antaa sille mahdollisuuden ja siksi ihmettelen kaupallisen median hyökkäyksen laajuutta. Haapala ei ole ainoana liikkeellä vaan ilmiö on laajempi. Useiden lähtökohtana tuntuu olevan arvioida uutta liikettä nykyisten puolueiden kriteereiden kautta, mikä ei välttämättä toimi. Jos tavoite on uudistaa toimintatapoja, niin ei sen pidäkään toimia kuten muut.
Nähtäväksi jää muuttaako Liike Nyt Suomea – tarve muutokselle on olemassa.
Viimeisimpänä IS on hakenut politiikan asiantuntijoilta vahvistuksen, että liike ei onnistu:
Tutkijoilta synkkä arvio Liike nyt -hankkeen menestysmahdollisuuksista
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005652223.html
Jossakin määrin huvittavaa on myös median jatkuva kritiikki siitä, että mediaa on käytetty hyväksi. Sehän ei itse ollenkaan elä käyttämällä poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä. Voihan siitä toki tulla käytetty olo, kun käyttäjä joutuukin käytetyksi, mutta paljonko siitä pitää uhriutua onkin jo toinen kysymys?
Ilmoita asiaton viesti
Sinusta en olisi kyllä uskonut, että uhraat ajatuksia näille kahdelle julkisuustyrkylle. Onko se vain siksi, että Kokoomusta nöyryytetään? On hyvä, että Ilta-Sanomat on hereillä, Marko Lempisen analyysi on suorastaan terävä:
https://www.is.fi/khl/art-2000005650768.html
”Hjallis Harkimo jatkaa härskiä sumutusta loppuun saakka.”
Ilmoita asiaton viesti
Joko Snellman seuraavassa viestissä pääsee taas purkamaan katkeruuttaan Stubbin syrjäyttämisestä?
Ilmoita asiaton viesti
Katkeruuteni hieman hellittää, jos Stubb valitaan seuraavan komission puheenjohtajaksi:
https://www.politico.eu/newsletter/politico-brusse…
Ilmoita asiaton viesti
Ei hätiä mitiä. Pääsette molemmat ensi vuonna äänestämään Alexia Euroopan parlamaenttiin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole kummankaan kanssa suinkaan kaikesta samoilla linjoilla, mutta toivotan tervetulleeksi nykyisiä valtarakenteita ja politiikkaa ravistelevat yritykset. Kenties niistä syntyy jotain tai ne muuttavat asioita parempaan Kenties vaikkei tästä juuri nyt synny mitään, niin silti tulevaisuudessa seurauksena syntyy tai tapahtuu jotain menoa edistävää.
Jungnerilta yleisesti katsottuna puuttuu fokus ja hän poukkoilee – joskus myös ajatukset tulevat ulos liian vähän ajateltuina. Muutaman kerran olen facessa vääntänyt asioista hänen kanssaan hyvässä hengessä.
Viime viikolla luin eduskunnan keskustelua hallituksen uusista suunnitelmista siirtää työvoimahallintoa. Yle oli kirjannut käytettyjä puheenvuoroja aikajärjestyksessä ja niiden lukemiseni syvensi ahdistustani siitä, millaista skeidaa koko keskustelu on – sekä hallituksen että opposition taholta.
Itse luin asian taustamateriaaleja ja tutkimuksia mielenkiinnosta. Sieltä olisi löytynyt vaikka kuinka paljon asia-argumentteja, jotka kuitenkin loistivat poissaolollaan.
Näkyvä sumutuskin on kenties joskus parempi kuin kabinettien tunkkaisessa ilmassa piilossa tehdyt suhmuroinnit.
Ilmoita asiaton viesti
Niko, jospa tämä mainitsemasi ”mediapoliittinen ohjelma” liittyy samaan asiakokonaisuuteen kuin viimeisin blogini eli ns. EU:n Valkoiseen kirjaan, jossa Juncker sanoo 1.3.2017 näin:
– -”Tulevina kuukausina näistä aiheista on tarkoitus käydä ympäri Eurooppaa laajaa keskustelua, johon osallistuvat muun muassa Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit, paikallis- ja alueviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunta yleensä.
Aion viedä näitä ajatuksia eteenpäin ja esittää omat näkemykseni Euroopan tulevaisuudesta unionin tilaa käsittelevässä puheessani syyskuussa 2017. Näin Eurooppa-neuvosto voisi esittää ensimmäiset päätelmänsä tämän vuoden loppuun mennessä ja päättää, miten asiassa olisi edettävä, hyvissä ajoin ennen kesäkuussa 2019 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja.” – –
Lähde:
https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-politic…
—
Itse tulkisten tämän tilanteen niin, että tämä ”mediapoliittinen ohjelma” ja sen räätälöinti halutaan tehdä nimen omaan vasta sen JÄLKEEN, kun aiottu sote- ja maakuntauudistus on saatu maaliin.
Ko. mediapoliittisessaohjelmassa olisi varmasti myös tarkoitus jotenkin rajoittaa ja säädellä sitä, miten EU:n Valkoisen kirjan tavoitteet tuodaan meille ihan tavallisille kansalaisille ja miten asiasta julkisuudessa keskustellaan.
Suomi on menossa kovaa vauhtia EU:n ytimiin, mutta siitä ei nyt haluttaisi julkisuudessa juurikaan käydä keskustelua. Tätä Valkoisen kirjan skenaariokeskustelua pitäisi käydä vain halutulla tavalla ”mediapoliittisen” ohjelman ja ohjauksen kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea sanoa, puskista mediapoliittinen ilmaantui yhtäkkiä hallituksen ohjelmaan ja puskissa se on saanut julkisuudelta pysyä.
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajien juttuihin pitää aina suhtautua varauksella – valitettavan vähän puolueetonta.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin poliitikkojen juttuihin- valitettavan vähän puolueetonta ja vailla oman edun tavoittelua.
Ilmoita asiaton viesti
Niko, tässä edelliseen kommenttiini ja EU:n sknaarioihin liittyen Erkki Tuomiojan artikkeli HS:n Vieraskynä-palstalla:
”Suomen EU-linja ei voi perustua ideologiaan
Käytännönläheistä politiikkaa on syytä jatkaa nytkin, kun unioni on vaikeuksissa.
Julkaistu: 31.3.2017 2:00 , Päivitetty: 31.3.2017 8:47
Suomen EU-politiikkaa leimaa pragmaattisuus. Sen vastakohta on ideologisuus, joka yhtäällä tarkoittaa varauksetonta tukea kaikelle integraation vahvistamiselle ja liittovaltiokehitykselle ja toisaalla EU-integraation totaalista vastustamista.
Ideologia ei ole ohjannut Suomen EU-politiikkaa. EU-kansanäänestyksemme jälkeen unionia vastaan eivät ole kampanjoineet edes perussuomalaiset, kun puolueen linjan on määrännyt Timo Soini. Unioniin kielteisesti suhtautuvien kannatuksen keräämiseen on riittänyt kepeä EU-kriittinen huulenheitto.
Ruotsissa EU-jäsenyyden kannattajien ja vastustajien kiistely jatkui maan kansanäänestyksen jälkeenkin. Se heikensi Ruotsin vaikutusvaltaa EU:ssa. Suomessa EU-asioita on voitu käsitellä ilman ideologista painolastia pyrkien laajaan yhteisymmärrykseen parhaasta toimintalinjasta. Tästä asiasta sekä liittovaltiokehitystä suosivat että EU:n ulkopuolisuutta parempana pitävät ovat yleensä olleet yhtä mieltä.
Toivon linjan jatkuvan nyt, kun brexit ja muut tapahtumat ovat ajaneet EU:n kriittiseksi koettuun tilaan. En tarkoita avoimen keskustelun rajoittamista. Sitä tarvitaan.
Vaihtoehtojen kirjo on myös muuttunut. Vaikka liittovaltiokehitystä toivovalla federalismilla on yhä vahvat kannattajansa, usko siihen, että perussopimusten uusimista voitaisiin ja pitäisi jatkaa kohti alati syvenevää liittoa, on hiipunut. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa perussopimusten laajempi muuttaminen ei ole mahdollista.
Rooman julistuksessa ratkaisuksi hahmotellaan niin sanottua eritahtista kehitystä, jossa osa jäsenmaista voi edetä integraatiossa pidemmälle ja syvemmälle, kunhan muillekin jää mahdollisuus liittyä myöhemmin mukaan. Perussopimuksissa on tiukat reunaehdot, mutta eritahtisuutta on voitu soveltaa yhteisvaluutassa ja Schengen-yhteistyössä. Syvennettyä yhteistyötä voidaan toteuttaa myös kokonaan EU-rakenteiden ulkopuolella, kunhan se ei riko voimassaolevaa yhteisöoikeutta.
Sopimusten tunnistama eriytynyt yhteistyömahdollisuus koskee niin sanotun pysyvän rakenteellisen yhteistyön nimikkeellä myös yhteistä puolustuspolitiikkaa. Sen konkretia on vielä haussa. Joka tapauksessa Suomi on perustellusti ilmaissut kiinnostuksensa asiaa kohtaan.
Kyse ei ole EU-armeijan tai Naton korvaavan sotilasliiton luomisesta vaan hyvin käytännönläheisestä yhteistyöstä. Sitä tehtäisiin laaja-alaisessa kriisinhallinnassa, uusien hybridivaikuttamiseen liittyvien uhkien torjunnassa ja kustannustehokkuutta tuottavassa tutkimus- ja hankintayhteistyössä sekä eurooppalaisen puolustusvälineteollisuuden kehittämisessä. Kyse on paljolti siis samoista asioista, joita Suomi hakee myös kahdenvälisestä yhteistyöstä Ruotsin kanssa. On kuitenkin vaikea nähdä, että EU-yhteistyö voisi korvata Ruotsin kanssa avautuneita yhteistyömahdollisuuksia tai mennä niitä pitemmälle.
Suomen lähtökohtana eritahtisuuteen on ollut, että vältämme uusien pysyvien jakolinjojen synnyttämistä. Tämä on kestävä kanta siitä riippumatta, tulisiko Suomi mukaan eriytettyyn yhteistyöhön vai ei.
Eritahtisuutta voidaan tarvita esimerkiksi rahaliiton toimivuuden varmistamiseksi. Toisaalta eriytyminen voi myös heikentää EU:ta ja synnyttää uusia keskipakoisvoimia. Minkään uuden ydinryhmän ei pitäisi pystyä rakentamaan itselleen asemaa, jossa se määräisi tahdin muiden B-ryhmään luokiteltujen maiden puolesta.
Jos eritahtiset yhteistyönäkymät kuitenkin etenevät, joudumme tapauskohtaisesti harkitsemaan, onko meidän parempi olla mukana vai jättäytyä ulkopuolelle. Vaikka periaatteessa on parempi olla sisällä kuin ulkona, se ei tarkoita automaattista ennakkoilmoittautumista kaikkiin mahdollisiin ytimiin.
Eurooppa on nyt isojen haasteiden edessä, ja EU:n tulevaisuuden suunta on epävarma. Nyt ei pidä jäädä passiivisesti odottamaan ja katsomaan, mitä tästä tulee. Tarvitaan aktiivista aloitteellisuutta. Se antaa myös pienille jäsenmaille mahdollisuuden käyttää paljon kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) puheenvuoroista voi päätellä, ettei hänkään halua Suomen marginalisoitumista EU:ssa. Sipilä toivoo myös laajaa yhteisymmärrystä linjaustemme taakse. Hyvä niin, mutta se edellyttää selvästi aktiivisempaa ja avoimempaa otetta koko eduskunnan näkemysten kuulemisessa ja huomioimisessa. Tätä edellyttää jo perustuslakikin.
Erkki Tuomioja
Kirjoittaja on kansanedustaja (sd) ja entinen ulkoministeri.”
Lähde:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-200000514935…
—
Nyt näyttää siltä, että tätä EU:n Valkoisen kirjan tiimoilta käytävää keskustelua ei käydä Suomessa lainkaan tällä hetkellä. Ymmärtääkseni Suomelta kuitenkin kysytään kantaa siihen jo kesällä 2019.
Suomihan käy nyt vain keskustelua sotesta ja maakuntahallinnosta – ja (nuorten) työntekijöiden työehtojen heikennyksistä, aktiivimalleista ynnä muista ”kärpäsistä” kun muut EU-maat käyvät keskustelua ”härkäsistä”…
Ilmoita asiaton viesti
Perusteltua pohdintaa Tuomiojalta ja huomiota tämäkin asia kaipaa, mutta nuo mainitsemasi asiat ansaitsevat nekin huomionsa ja valitettavasti vain rajoitettu määrä asioita mahtuu kerrallaan julkisuuteen ja eduskunan pohdittavaksi.
Kenties näiden aika on vaalien lähestyessä ja nousee jopa joidenkin keskeiseksi vaaliteemaksi keskusteluihin. Toki keskustelua ennenkin on suotavaa käydä, mutta tämä &%¤#%:n sote- ja maakuntasoppa pitäisi saada hämmennettyä johonkin lopputulemaan mukaanlukien maakunnille suunnitellut merkittävät vallansiirrot sekä varsin kyseenalaiset uudet virastot sekä ympäristöasioihin vaikuttavat kansan vaikutusmahdollisuuksien poistot.
Ilmoita asiaton viesti
”Älä käytä ylipitkiä lainauksia.”
Linkki riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin sanoma tuntuu olevan, että median tai poliittisen toimittajan ei pitäisi kritisoida näin voimakkaasti ja ahkeraan Hjalliksen yms hanketta?
Minusta taas Haapala tekee tuossa työtään.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni nimenomaan uusi, kokeilullinen ja innovatiivinen kokeilu on hyvä haastaa mahdollisimman laajalla rintamalla. Haapala tekee hyvää työtä.
Ensiksikin Liike Nyt! on saanut puoluejohtajia kommentoimaan. Sipilä kertoo oman puolueensa olevan uudenlaisen toimintamallin airut. Jo 112 vuotta Liike Nyt! -hengessä. Konsensus-Suomessa tällaista puolueiden välistä kommunikaatiota ja opposition kanssa tapahtuvaa yhteistä linjoista sopimista saattoi jopa havaita.
Kriittinen suhtautuminen palvelee myös Liike Nyt! toiminnan aloittamista. Liike Nyt! -liikkeen viestinnän terävöittämistä tarvitaan. Näyttäähän Haapalallakin olevan epäselvää, mitä Liike Nyt! on ja mitä se ei ole.
Hjalliksen motivaatio Kokoomuksesta eroamiseen ja heti sen perään Liike Nyt! -hankkeen käynnistämiseen vaikuttaa kovin hämärältä. Miksei Liike Nyt! voinut käynnistyä niin, että Harkimo olisi jatkanut Kokoomuksessa? Eihän Liike Nyt! ole puolue.
Piilossa pidetty hanke on epäilyttävä, mutta samalla herkullisen mehukas. Haapala on oikeassa, taustoja on kriittisesti tarkasteltava.
Ja kyllä, tartuin itse herkullisen mehukkaaseen tilaisuuteen ja lähdin mukaan. Katsastan, onko Liike Nyt! oikeasti niin innovatiivinen ja tarkoituksenmukainen kuin miltä se ensisilmäyksellä vaikutti. Toisena tarkoituksenani on pyrkiä olemaan mukana viemässä Liike Nyt! toimintaa liberaaliksi yhteiskuntaliikkeeksi. Viimeisimmät uudet poliittiset liikkeet ovat ajautuneet ikävällä tavalla äärioikean suvaitsemattomuuden äänitorviksi ja suoranaisen vallankaappauksen kohteiksi. (Kansalaispuolue ja PS)
Lähde sinäkin, Niko, mukaan! Selvitetään, onko tästä mihinkään! Janne Salonen, kutsu koskee yhtälailla sinuakin!
Ilmoita asiaton viesti
Osallistuminen on pohdinnassa, kynnys lähteä poliittiseen liikkeeseen toistaiseksi vain urheiluseuroissa ja eläintensuojelun parissa olleelle on jonkinmoinen.
Ensimmäiseksi olisivat nykyisessä digitaalisessa mediassa voineet kyllä miettiä tuota Liike Nyt -nimeä, joka on hemmetin hankalakäyttöinen eri yhteyksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Mikael Jungner kun nimenomaan on profiloitunut digialan osaajana ja monitaiturina.
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Toisaalta tämä keskonen tuskin elää kenkäikäiseksi asti.
Ilmoita asiaton viesti
Voipi koittaa profiloitua, mutta seuraamieni juttujen perusteella lasken lähinnä osaavaksi käyttäjäksi. Kenties muiden innostus ja osallistuminen saa aikaan jotain parempaa, sillä tämä kantaa jos kantaa.
Suapi nähdä pääseekö neuvolaan asti, mutta katellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niiden neljän kohdan ”ohjelmassa” on yksi joka estää minua lähtemästä mukaan. Sen lisäksi että siellä on Jungner hääräämässä ja muutenkin pidän uskottavuuden tasoa melko matalana.
Ilmoita asiaton viesti
” Hjalliksen motivaatio Kokoomuksesta eroamiseen ja heti sen perään Liike Nyt! -hankkeen käynnistämiseen vaikuttaa kovin hämärältä. Miksei Liike Nyt! voinut käynnistyä niin, että Harkimo olisi jatkanut Kokoomuksessa? Eihän Liike Nyt! ole puolue.”
Kyllä Harkimo on aika selvästi tuonut esille, sen että hänellä on hyvin monesta asiasta erilainen näkemys kuin puolueen johto henkilöillä. Eikö siinä ole riittävästi syytä poistua piiristä, johon ei itseään samaista. Ei hanke ole se syy, se on vain seurausta siitä mikä ei toimi, eli politiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Itse luulen, että lopullinen niitti on ollut sotemallin äsittely. Liikkeen teeseissä näkyy vahvasti rationaalinen päätöksenteko ja asiantuntijoiden käyttö. Tutustuttuaan liikemiehen tavoin soten laskelmiin ja osin niiden puutteeseen lienee hän huomannut kuinka sokealla uskolla ja ideologialla ollaan menossa päin mäntyä. Tämä sitten systemaattisesti kielletään ilman kunnon argumentteja ja laskelmia.
Itse liiketoimintasuunnitelmia tehneenä ja arvioineena en pysty ymmärtämään kuinka asiantuntija-arviot ja päivänselvät riskit voidaan sivuuttaa. Siihen on oikeastaan syynä lopulta se, että toimeenpano tapahtuu vasta hallituskauden jälkeen ja maa kun ei edelleenkään oikein voi mennä konkurssiin. Joku maksaa lopulta. Yritys ei tällaiseen uhkayritykseen lähtisi ellei johto olisi täysin pähkähullu.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä uudessa kansanliikkeessä haikaillaan, me ollaan 112 vuotta keskustassa tehty. Tänne saa tulla katsomaan miten kansanliike toimii.”
Tuo ylläoleva Sipilän lausuma on varsin totta. Keskustassa ja Maalaisliittossa ihmisiä on viety aina kuin pässiä teuraalle. Jos puolueen jäsenet ja kannattajat eivät tätä huomaa, ei vika suinkaan ole puoluejohdon. Sipilä jatkaa sillä tiellä, jonka tyypillisin johtaja oli MINÄMINÄ Urho Kekkonen.
Mitä tulee Haapalaan, on hän katkera siitä, etteivät JOHTAVAT poliitikot luota häneen. Eikä näköjään luottaneet Harkimo ja Jungerkaan. Ole siinä sitten politiikan erikoistoimittaja, kun kukaan ei enää vuoda luotettavaa tietoa.
Toisaalta, ei sillä johtavien poliitikkojen luottamusta enää saada, että julistaudutaan Harkimon hankkeen päävastustajaksi lehdistössä.
Ilmoita asiaton viesti