Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Työnantajienkin panostettava lisää jatkuvaan oppimiseen

Jokaisella on vastuu kehittää osaamistaan ja valtion tärkeä tehtävä on tarjota koulutusta - näiden lisäksi yrityksillä on merkittävä vastuu jatkuvasta oppimisesta , mikä toteutuu tällä hetkellä valitettavan huonosti. Taantuman aikana koulutuskuluja karsittiin merkittävästi ja voidaan sanoa jopa syntyneen koulutusvelkaa monissa yrityksissä. Nykyisen teknologisen kehityksen vauhdissa tällä voi olla vakavia seurauksia.

Tällä on myös osa syntyneessä kohtaanto-ongelmassa, kun ollaan koulutuksen sijasta valittu ratkaisuksi yt-neuvottelujen kautta työvoimaa monesti samalla vain kertoen tarvittavan uudenlaista osaamista. Monet vaikkapa ICT-alan ihmiset ovat joutuneet vaikeaan tilanteeseen työttömänä epäkurantin osaamisen vuoksi jumiuduttuaan ensin vanhenevaan teknologiaan työssään pääsemättä oppimaan uusia.Itse tuotekehityksen ammattilaisena toivoisin, että osa yrityksen tuotteen elinkaaren hallintaa olisi kouluttaa elinkaaren lopun lähestyessä henkilökuntaa uusille alueille.

Yhteistoimintalain mukainen velvollisuus tehdä suunnitelmat ja seurata toteutumista

Yhteistoimintalaki asettaa velvollisuuksia yrityksille koulutustavoitteiden ja seurannan osalta. Yhteistoimintalain 16 § :ssä Henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet kerrotaan seuraavaa:

"Yrityksessä on laadittava yhteistoimintaneuvotteluissa vuosittain henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet työntekijöiden ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

Henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteita laadittaessa on otettava huomioon ennakoitavat, yrityksen toiminnassa tapahtuvat muutokset, joilla ilmeisesti on henkilöstön rakennetta, määrää tai ammatillista osaamista koskevaa merkitystä.

Henkilöstösuunnitelmasta ja koulutustavoitteista tulee käydä ilmi yrityksen koko huomioon ottaen ainakin:

1) yrityksen henkilöstön rakenne ja määrä sekä arvio niiden kehittymisestä;

2) periaatteet erilaisten työsuhdemuotojen käytöstä;

3) arvio työntekijöiden ammatillisesta osaamisesta sekä ammatillisen osaamisen vaatimuksissa tapahtuvista muutoksista ja näiden syistä sekä tähän arvioon perustuvat vuosittaiset koulutustavoitteet henkilöstöryhmittäin; sekä

4) 1―3 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien ja tavoitteiden toteutumisen seurantamenettelyt.

Henkilöstösuunnitelmassa ja koulutustavoitteissa tulee kiinnittää huomiota ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeisiin samoin kuin keinoihin ja mahdollisuuksiin, joilla työntekijät voisivat tasapainottaa työtä ja perhe-elämää.

Yrityksessä, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä säännöllisesti on vähintään 20 mutta vähemmän kuin 30, voidaan henkilöstöryhmän tai -ryhmien edustajien kanssa sopia, että edellä tässä pykälässä tarkoitetut asiat käsitellään yrityksen koko henkilöstölle järjestettävässä yhteisessä tilaisuudessa."

Varsin hyviä ja kannatettavia tavoitteita eikö vain? Kuitenkin lain vaatimus toteutuu varsin huonosti eikä toiminta ole suunnitelmallista eikä tuen työnantajan ja työntekijän tavoitteita. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteistoiminta-asiamiehen Helena Lamposen mukaan vuoden 2010 tutkimuksesta selvisi, että vain puolet yrityksistä oli käynyt lain edellyttämiä vuotuisia koulutusta koskevia yhteistoimintaneuvotteluja, joissa laaditaan henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet. Samassa tutkimuksessa 30 prosenttia henkilöstön edustajista arvioi omat vaikutusmahdollisuudet koulutuksen suunniteluun ja kehittämiseen huonoiksi tai melko huonoiksi. Valitettavasti en löytänyt uudempia tutkimuksia tästä aiheesta - tuntumani mukaan en usko tilanteen juurikaan parantuneen.

Edellisen hallituksen säätämä tuki yrityksille koulutuksen lisäämiseksi ei ole toiminut

Taloussanomat kertoi viime vuonna, että silloin runsaat kolme vuotta voimassa ollut laki kolmesta koulutuspäivästä on epäonnistumassa. Lisäkoulutusta laki on tuonut vain vähän, eikä tavoite koulutuksen jakautumisesta tasaisemmin työntekijöiden kesken vaikuta toteutuvan.

Lehdessä kerrottiin: "Koulutuspäivien lisääntyminen ei näy ainakaan työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometristä. Päinvastoin. Vuonna 2015 koulutukseen käytettyjen työpäivien lukumäärä putosi alimmilleen 2000-luvulla. Myös työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuneiden osuus on laskenut lain astuttua voimaan."

Katsoin uusimman työssäolobarometrin ennakkotiedoista ja vuonna 2017 näytettäisiin saavutettavan uusi pohjanoteeraus 2000-luvulla koulutuspäivien keskiarvon jäädessä 4,2:en, kun aiempi alin oli mainitun vuoden 2015 4,4 työpäivää.

Edellisen hallituksen aikana laadittu laki näyttäisi siis jäävän torsoksi eikä saavuta tavoitteita. Alunperin laissa tavoiteltiin työntekijöille koulutusoikeutta, mutta jälleen kerran päädyttiin sen sijaan malliin, jossa yritykset saavatkin kannusteena koulutusvähennystä.

Päätös tehtiin siis Kataisen hallituksen toimesta ja sen toteumaa oli sovittu arvioitavan kahden vuoden päästä vuonna 2015. Kuitenkin virallista arviota ei ole tehty ja myöhästymisen syistä lehti kertoi seuraavaa: "Seurantaraportti piti tehdä jo viime vuonna, mutta se on jäänyt kiireellisempien asioiden, kuten pakkolakien, jalkoihin." Tietääkseni raporttia ei olla vieläkään tehty asian tärkeydestä huolimatta.

Tilastot kertoivat karua kieltään onnistumisesta:

  • kunnissa työntekijöistä yli 70 prosenttia koulutuskorvauksen piirissä

  • yrityksissä vain reilut 10 prosenttia

  • SAK:n luottamushenkilökyselyssä vuoden 2015 lopussa vain 12 prosenttia vastaajista arvioi uuden lain lisänneen koulutusta työpaikoilla

  • julkisten alojen luottamusmiehistä arvioi 22 prosenttia lisänneen koulutusta

Vaikuttaa siltä, että yritykset ovat päässeet vain vähentämään yhteiset koulutushetket ja tiimipäivät, mutta henkilökohtaiseen koulutukseen ei ole tullut mitään lisää. Sen kasvattaminen taas oli lain nimenomainen tavoite. Yrityksien lobbarit jaksavat puhua ns kohtaanto-ongelmasta, kun työntekijöiden osaaminen ei kohtaa uusia tarpeita. Juuri tällä tavalla niitä kohtaanto-ongelmia syntyy työmarkkinoille, kun työntekijöiden osaamisen kehittymisestä ei pidetä huolta.

Jatkuva oppiminen ja kehittyminen vaatii panostuksia myös yrityksiltä

Taantuma ja sitä seuranneet vuodet vaikuttivat ikävästi osaamisen kehittämiseen. Joissain yrityksissä HR-väki oli jatkuvasti hoitamassa lähinnä yt-neuvotteluja ja niiden jälkimaininkeja kerta toisensa perään. Samalla osaamisen kehittäminen ja koulutussuunnitelmat jäivät varjoon. Nyt pitäisi pystyä kääntämään kurssi, sillä teknolgisen kehityksen vauhti on nopeaa. Jotta vaikkapa digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan mahdollisuuksiaa osataan hyödyntää, tarvitsemme osaamisen päivitystä myös nykyisille työntekijöille.

Esimerkiksi alueellani tuotekehityksessä on uutta luodessa ensiarvoisen tärkeää tietää mitä on jo tehty ja toisaalta mitä uusia mahdollisuuksia kehitetyt teknologiat tarjoavat. Uusia ratkaisuja ei synny ilman ymmärrystä olevasta - pahimmillaan olen jopa nähnyt "innovoitavan" jotain, joka on ollut jo olemassa vuosia. Uudet ratkaisut syntyvät usein nykyisen toiminnan ja sen käytäntöjen yhdistämisestä uusiin teknologioihin. Tarvitsemme uutta ajattelua ja tekijöitä, mutta myös kokemusta ja näkemystä nykytilasta. Näitä ennakkoluulottomasti yhdistelemällä voidaan saavuttaa merkittäviä harppauksia eteenpäin.

Laki määrää ja valtio lisäksi kannustaa tuella, mutta edistystä ei tapahdu oikeaan suuntaan. Mitä pitäisi tehdä?

Osaamisen pitäisi olla yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistämme 2020-luvulla. Miten saamme kaikki tahot mukaan?

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

ADR-ajolupa, Asbestipurkutyö, Anniskelutesti ja anniskelupassi, Ensiapukurssit, eKansalainen, ECDL Start, ECDL, ECDL Advanced, Henkilönostin-kortti, Hygieniapassi, Järjestyksenvalvojan peruskurssi, Järjestyksenvalvojan kertauskoulutus, Kattotulityökortti, Matkailualan turvallisuuspassi, Palveluja kotiin -passi, Sosiaali- ja terveydenhuollon turvakortti, Sähkötyöturvallisuus, @-kortti, Tietokoneen käyttäjän A-kortti, Tietokoneen käyttäjän AB-korttitutkinto, TIETY – Tietotyötutkinto, Tieturva 1 -pätevyys, Tieturva 2 -pätevyys, Tulityökortti, Työturvallisuuskortti, Vesityökortti...

Väitän, että useimmissa yrityksissä koulutuspäivät koostuvat yllä olevalta listalta. Lisäksi tulee kaikenlaista sisäistä koulutusta laatu- työsuojelu- ja ympäristöjärjestelmien yms. osalta.

Varsinaista työurakoulutusta, jos sitä on, ei useinkaan kirjata koulutukseksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Voipi olla, itse olen Otaniemen lisäksi pärjännyt uimamaisterilla, ajokortilla, upseeripassilla sekä tenniksen B-valmentajatutkinnolla. ICT-alalla tuppaa tekemään palveluja, joita käyttääkseen kenties tarvitaan tietotyö- tai tietoturvakortteja, mutta ei niitä tehdäkseen.. :-)

Onneksi siis ammatinvalinnasta johtuen en ole päässyt tutustumaan tähän erilaisten flabojen ihmeelliseen maailmaan.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Siellä lattiatasolla tarvitaan monen moista korttia ennen kuin työtä pääsee tekemään. Näistä "tutkinnoista" on tullut isoa bisnestä. Useasti myös jonkun tällaisen kortin puuttumisesta saattaa jopa tulla este palkkaamisesse.

Se, mitä blogissasi tarkoitat eli työntekijöiden kouluttaminen, on tai olisi tärkeä asia, mille tahansa firmalle. Harvassa ovat ne yritykset, jotka tehokkaalla henkilöstöhallinnalla turvaavat omaa tulevaisuuttaan.

Useassa organisaatiossa on olemassa piilossa olevaa kyvykkyyttä ja jopa osaamista. HR-toiminta on vain niin huonosti kehittynyttä, ettei näitä sieltä organisaation sisältä osata poimia. Osaava HR kartoittaisi henkilöstön ja laatisi suunnitelman, miten kouluttaa osaajia ja osaamattomia.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Itse olen ollut metallialalla putkien taivuttamisessa käyttänyt matematiikkaa piirustuksien laskemisessa. On tullut laitettua piirustuksia takaisin sinne yrityksen putki-insinöörien uudelleen tulostettaviksi puuttuvien tietojen täydentämiseksi.

Esitin halukkuuttani opiskella enemmän putkien suunnittelusta ja piirrustuksista ja työnantajani on huomioinut tämän. Kuitenkaan ei ole mitään tapahtunut ja tilauskantojen vähentyessä on lomautettu enemmän kuin 200 päivää ja siirryin sitten toisen työnantajan palvelukseen.

Ei kyllä yritysjohtoa kiinnostanut kouluttaa potentiaalista työntekijää kehittymään paremmin ja itse toimitusjohtaja on aloittanut kaiken tyhjästä ja hän on melkoisen tehokkaasti unohtanut oman uransa etenemisen.

ICT-alalla on sellainen ongelma, että pitää olla jotkut tutkintopaperit vaikka kaveri ei ehkä osaisi juuri lainkaan käsitellä laitteita tai tietotekniikkaa.

Kovan alan ammattilaisia löytyy minun suosimassani io-tech.fi -sivustolla ja olen varma, että valtaosalla ei osaamistasoissaan löydy sellaisia tutkintoja mutta taitoa löytyy runsaasti. Sitä en ymmärrä, että miksi näin suurta resurssia ei osata hyödyntää?

Turhauttavaa on yrittää vakuuttaa tulevaa työnantajaa kertomalla tietotekniikan harrastuksista ja tulee se yleinen kysymys, onko sinulla vähintään 2 vuoden tietotekniikan kokemus alassa?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tää ICT-ala on aika haastava ja isommissa puljuissa usein rekryjä hoitava HR on aika kujalla vaatimuksista - kirjoittavat lyhenteet ylös ja silleen. Jos on vielä digitaalisella lomakkeella haku, niin siihen on vaikea usein tuoda osaamista esiin mikäli se ei ole kertynyt työssä ja koulussa.

Jos katson 25 vuoden historiaani alalla ja pääosin tiiminvetäjänä, niin parhaimmista koodareista noin puolellla ei ole ollut tutkintoa tai se on ollut aivan muulta alueelta.

Itse olen saanut nähdä kaaren siitä asti, kun opeskelukaveri teki Otaniemessä ensimmäisen kaupallisen iltalehden www-sivut nykyiseen tilanteeseen. Kovimmat koodauksen osaajat ovat usein innostuneet tekemisestä ja uuden kokeilusta niin, että opiskelu jäi sivummalle.

Ohjelmistoalalle on tullut paljon eri sertifikaatteja yms, joita helposti halutaan. Niillä on toki merkityksenä mikäli halutaan varmistaa, että tekijä pystyy tuottamaan ikäänkuin kaupallista koodia.

Konsulttifirmoille oma haasteensa on se, että asiakkaat haluavat tulevilta tekijöiden cv:t ja siellä on helpompaa lyödä alan tutkinnon omaavan paperit mukaan vaikkei koodaajana olisi ede hyvä ja lahjakas. Koodaamisen opiskelu ei valitettavasti aina takaa koodin laatua. Osin voisi verrata vaikkapa johonkin kitaransoittoon, kaikille perusteet voidaan antaa ja tavat harjoitella, mutta kyllä huipputasolla vaatii harrastuneisuutta ja innostusta tehdä.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@4. Olen aivan samaa mieltä ja minä näen siinä suosimassani kotisivussa joitakin nimimerkkejä, ketkä intohimossaan ja rakastamassaan tietotekniikan asioita käsitellessään tekevät uskomattomia juttuja, mitä ei nykypäivän ICT-alalla näe.

Minäkin teen omanlaisia ratkaisuja, jotka toimivat aivan varmasti ja minulle on tuotu laitteita, missä olen osannut päätellä, että onko ne avattuja vai eikö ja suurin osa on aina ollut laitteiden käyttäjien omia typeryyksiä.

Sama koskee ohjelmistoja, missä on puukotettu tärkeitä asioita ja johtaneet siihen, että lopulta laite ei enää toiminut ja piti asentaa täysin uusiksi.

Valtio sekä firmat eivät mielestäni hyödynnä yhtään vahvan osaamisen tekijöitä, kun niillä puuttuu ne "tutkinnot".

Minä tunsin korkeakoulussa erittäin osaavan ohjelmoijan, joka osasi loihtia ruutuun konekieltä ja opettaja moitti tätä, että et saa tehdä lyhenteitä ja jättää kommentoimatta.

Sen asenteensa hän osasi korjata mutta sitten vastaan tuli pakollinen ruotsin kielen opinto, jota hän ei osannut lainkaan ja hän ei saanut tutkintoa.

Lopulta hän erosi opinnoissaan suoriutumatta. Minä taas en osannut ruotsia mutta osasin viittomakieltä ja sain hankittua peruskoulultani virallisen todistuksen ja sain poistettua ruotsinkielen opinnot.

Hänellä oli myös erikoinen ongelma, että hän ei osannut tietotekniikan laitteiden ongelmien ratkaisua. Hän osasi vain ohjelmointia mutta ei laitteiden kanssa.

Jostain syystä oletetaan, että ohjelmoijat osaavat myös laitteita vaikka se ei oikeasti mene niin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pelkkä virallinen koulutus ei tietenkään kerro kaikkea. Ei itselläkään ole yhtään virallista koulutuspäivää mutta ainakin 20% työajasta menee uusien teknologioiden opetteluun. Sellaisiin joista on kyllä suoraa hyötyä työmarkkinoilla.

Itse näkisin että tärkeintä koulutuspolitiikassa ja -käytännöissä olisi luoda pitkäaikaisia koulutuspolkuja. Eli vaikka 20 vuodessa pikkuhiljaa koneistajasta insinööriksi tai timpurista rakennusmestariksi. Näin työuria saataisiin ehkä pidemmäksi kun fyysisesti raskaat työt jäävät iäkkäämmillä vähemmälle ja toisaalta vankka käytännön kokemus siirtyy myös suunnittelupöydille.

Työssä tapahtuvan koulutuksen osalta voisi harkita sitä että se maksetaan kolmeen osaan. Kolmasosa työnantajalta, kolmasosa työntekijältä ja kolmasosa verovaroista. Kaikki nimittäin myös hyötyvät siitä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta":

http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/33...

Sivulta 34:

- -"Osaamisen kehittämisessä korostuvat mikrotutkinnot ja kokeiluista ja tekemisestä oppiminen. Lyhyemmällä tähtäimellä ensiarvoisen tärkeää on oppia erilaisia pärjäämis- ja vuorovaikutustaitoja, jotta työn teon tapojen moninaisuus ja epävarmuus eivät uuvuta. Perustuloa kehitetään lieventämään epävarmuutta ja mahdollistamaan kokeilut. Toisaalta paikallisuuteen perustuvat yhteisöt kehittävät erilaisia yhteisöllisiä tukitoimia. Nämä tähtäävät erityisesti ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Monikulttuurisuus tukee Suomessa kehitettyjen hyvien ratkaisuiden vientiä maailmalle. Suomi profiloituu erityisesti kiertotalouden, koulutuksen ja hyvän hallinnon mallimaaksi. Tavoitteena on inhimillisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä toiminta."- -

---

Vain kauniita sanojako?...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset