Tuotekehitys ja innovaatiot vähenevät – muut Pohjoismaat eri linjalla
Suomen T&K-panostusten määrä kulkee aivan eri suuntaan kuin muiden Pohjoismaiden ja vuoden 2008 tasoon verrattuna yritysten omat panostukset ovat vähentyneet miljardilla ja vuodesta 2012 lähtien myös julkiset panostukset ovat lähteneet laskuun. Samaan aikaan kun Ruotsi on nostanut yritysten ja julkisen panostuksen 4,6:een prosenttiin bruttokansantuotteesta ja Tanskakin noussut yli kolmeen, on Suomi laskenut alle kolmen prosentin. Teknologiavientimme on pudonnut ja korkean teknologian osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt finanssikriisin jälkeen 14 prosentista alle yhdeksään.
Annan ilmaisen vinkin sekä yritysjohdolle että poliittisille päättäjille: enemmän on enemmän ja vähemmän on vähemmän. Usein käytetään korulauseita kuinka tehokkaammin ja fiksummin toimimalla saavutetaan pienemmillä panostuksilla tuloksia käyttämällä vaikkapa best practisejä tai kuten tekoälystrategiassa kaavaillaan tulemalla maailman parhaimmaksi tekoälyn hyödyntäjäksi. Tällaiset suunnitelmat eivät tule luomaan merkittävää kilpailuetua verrattuna niihin, jotka panostavat teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä luovat aidosti uutta. Jos tutkijamme eivätkä yritykset istu niissä pöydissä, missä uuden kehitys tapahtuu, olemme jatkuvasti takamatkalla.
Aika ajoin nousee myös keskustelu siitä, kuinka huippuosaajia houkutellaan Suomeen. Ilmainen vinkki nro 2: ei ainakaan näin. Signaali muualle on, että Suomi ei enää panosta huipputukimukseen eikä ole kehityksen kärjessä.
Kasvun johtajuus kadoksissa – muutos saneerauksesta ja tehostamisesta kohti kasvua
Talouselämän haastattelussa Suomen merkittävimmäksi naispäättäjäksi arvioitu Suvanto-Harsaae toteaa haastattelussa kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:
”Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin.”
Myös tutkimukset ovat osoittaneet Suomen merkittäväksi ongelmaksi yritysten kasvun vähäisyyden – moni TOP500-yritys on verraten hyvin kannattava, muttei juurikaan kasva.
Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.
Olemalla investoimatta tuotekehitykseen ja kasvuun vaaramme 2020-luvun kilpailukykymme ollen tuomittuja kilpailemaan hinnalla.
Hallitus toimii vastoin OECD:n ja IMF:n suosituksia
Sekä OECD että kansainvälinen valuuttarahasto IMF pitävät vähennyksiä tutkimukseen väärinä ja tulevaisuuden kilpailukyvyn vaarantavina. Yleensä päättäjämme pitävät arvossaan tällaisten tahojen arvioita ja niitä kaivetaan perustelemaan päätöksiä.
Miksi tässä asiassa toimitaan aivan toisin ja hallitus jääräpäisesti kieltäytyy leikkaamasta muita yritystukia samalla ollen panostamatta lisää siihen, joka katsotaan asiantuntijoiden taholta hyödyllisimmäksi? Tämä on arvoitus, yhtenä syynä voi olla se, että on vain mahdotonta myöntää virheensä. Lopputulemana tuetaan pysähtyneisyyttä ja vanhoja aloja uudistumisen sijaan.
Graafissa 1 esitetty OECD:n tietoihin perustuva käyrä panostusten kehityksestä 2000-luvulla pitäisi kyllä herättää päättäjät unestaan.
Ennennäkemättömästi politisoidut julkiset panostukset – biotalous ja cleantech
Sipilän hallitus on ennenäkemättömällä tavalla politisoinut määrärahojen ohjausta valikoiduille toimialoille – en muista tällaista ilmiötä tapahtuneen aiempien hallituksien kohdalla. Korvamerkitsemällä kärkihankkeilla kehitysrahoja on leikkausten aikana varmistettu rahat esimerkiksi biotalouteen ja cleantechiin. Nyt vaikuttaa siltä, että Vakekin saattaa olla osin valjastettu tukemaan näitä toimialoja.
Entisenä yritysjohtajana Sipilällä on ilmeisesti muita suurempi kyky nähdä, millä alueilla innovaatiot ja menestystuotteet syntyvät. Kuitenkin viime syyskuussa tehdyssä kärkihankkeiden puolivälitarkastelussa todettiin mm seuraavaa:
"Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista."
On hyvä huomata, että tämä on alue, jolla Sipilän lapsilleen siirtämä Fortel Invest sekä moni hänen lähipiiristään toimivat. Kuten sanoin niin enemmän on enemmän – kun tarpeeksi rahaa pumpataan jollekin toimialalle, niin kyllähän sieltä jotain syntyy. Syntyykö tarpeeksi ja mitä olisi tapahtunut mikäli oltaisiin annettu asiantuntijoiden päättää toimalariippumattomasti tukien kohdentamisesta esitettyjen suunnitelmien pohjalta sen sijaan, että nyt taikasanoilla biotalous ja cleantech irtoa tukirahaa muita helpommin?
Business Finland ja Tekniikan Akateemiset varoittavat
Itselläni alkaa jo epätoivo voittamaan ja mietin jo kannattaako tästä enää edes kirjoittaa. Asiaan vaikuttanee se, että suurimman osan urastani olen vetänyt tuotekehitystiimejä, ja olen nähnyt millainen vaikutus lyhytnäköisillä säästötoimenpiteillä on tulevaisuuden kilpailukyvylle. Tuotekehityksen leikkaukset ovat johdolle houkuttelevia siinä mielessä, että niiden vaikutukset näkyvät viiveellä ja kvartaalitaloudessa niitä ei hetkeen tule muuten kuin säästöinä. Joskus toteutuu jopa malli meidän jälkeemme vedenpaisumus: kun leikkauksien vaikutukset tuntuvat näkyy saneerausjohtajasta enää vain perävalot.
Kuitenkin minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin on monelle yritykselle jo käynyt ja monelle tulee käymään lähitulevaisuudessa. Lisäksi viive tulee myös mikäli panostukset ja resursointi nostetaan uudelleen ylemmäs – alkuun tulee vain kustannuksia ja hyödyt vasta myöhemmin. Kysymys on investoinnista tulevaisuuteen ja se vaatii rohkeutta – onko sitä tarpeeksi?
Business Finlandin pääjohtaja Pekka Soini totesi Ylelle seuraavaa:
"Kun on keskitytty säästöihin, niin joskus menee lapsi pesuveden mukana. Se on huomioitu ja nyt tämä asia pitäisi korjata jo ennen seuraavaa vaalikautta. Näitä ei voi yhden vuoden sysäyksinä tehdä, vaan tähän pitää sitoutua pitkäjänteisesti."
Tammikuussa julkaistu Tekniikan Akateemisten teettämä Teknologiabarometri kertoo myös karua kuvaa Suomen trendistä suhteessa muihin Pohjoismaihin graafissa 2.
Tällä hetkellä Suomessa tunkataan vanhoja toimialoja ja tuetaan pysähtyneisyyttä uudistumisen sijaan. Tällä voi olla katastrofaalinen merkitys kilpailukyvyllemme 2020-luvulla.
Säästäminen on suomalaisen yritystoiminnan perinteinen musta aukko. Sinne menee kaikki.
Säästäminen ei ole tuottavaa toimintaa. Mutta Suomessa säästäminen on pyhä asia, silloinkin kun se on itsetuhoista.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, katselin tuossa juuri Teknologiateollisuuden kannanottoja artikkelista alkaako vienti jo hiipua.
http://www.ts.fi/uutiset/talous/3871771/Alkaako+vi…
Olosuhteista puhutaan ja ties mitä halutaa valtiolta tukena, mutta keskeinen asia on vaan se, että oma uskallus puuttuu investoida.
Suomessa ylikorostuu jatkuvasti teollisuuden tavaravienti vaikka Nokian dyykkauksen jälkeen palveluvienti on meidät pelastanut. Kirjoitin tästä taannoin blogissani:
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25…
VATT:n tutkimuksen mukaan palveluvienti vastasi viime vuonna 36 prosentista viennin kokonaisarvonlisäystä. Palveluviennin osalta ns kotimainen arvonlisäys on huomattavasti tavaravientiä suurempi. Meidän tulisikin kiinnittää yhä enemmän huomiota sekä palveluliiketoiminnan kasvun edistämiseen että kotimaisen arvonlisän huomioarvon kasvattamiseen viennin arvioinnissa ja talouspolitiikassa. Jostain syytä kuitenkin kaikki huomio on vanhassa vientiteollisuudessa. Samaan aikaan palveluvienti kasvaa pääosin omin voimin ilman mittavia tukiaisia.
Esimerkiksi Suomen tavaraviennin kärjessä on diesel, jonka kotimainen arvonlisäys on noin 17% eli se osuus viennin arvosta syntyy täällä ja jää Suomeen. Autotehtaasta arvo lienee jopa alle tuon, kun kyse on kokoonpanosta ja osat tuodaan muualta. Sellua keitetään nykyään kuulemma jo tukkipuustakin, raaka-aine on toki kotimaista, mutta kyseessä on alhaisen jalostusarvon tuote.
Ilmoita asiaton viesti
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/innova…
” Innovaatiopuheripuli pysäytti innovaatiot?
Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuulehti Aikalainen 7/2012 tarkastelee kriittisesti 2000-luvun ”innovaatio-politiikkaa” otsikolla ”Paljon puhetta ja vähän keksintöjä” todeten 2000-luvun ”keksintö” olleen innovaatiopuhe ilman innovaatioita:
” Merkittävimmät suomalaiset keksinnöt on tehty kauan ennen nykyistä innovaatiopuheen aikakautta. 2000- luvun Suomi ei ole saanut aikaan laajasti vaikuttavia keksintöjä.
Arvio nykypäivän Suomen heikosta kekseliäisyydestä perustuu Aikalaisen vertailuun, jossa oli mukana kolme eri listausta Suomen historian suurimmista keksinnöistä.
Olennainen havainto on se, että merkittäviä innovaatioita ei ole tehty sen jälkeen, kun innovaatioita alettiin väkipakolla tuottaa.
… ”
Ilmoita asiaton viesti
Niin, jos voisin välttää sanaa innovaatio keksimällä jotain parempaa, niin sen tekisin. Sitä on käytetty väärin jo pitkään ja sen ympärillä on niin paljon tuubaa.
Itse olen kiinnostunut siitä syntyykö Suomessa kilpailukykyisiä ja edistyksellisiä tuotteita ja palveluita, jotka käyvät kaupaksi maailmalla. Onko kyseessä aito innovaatio vai ei on minulle varsin merkityksetöntä.
Panostusten merkittävä vähentäminen ei tätä tavoitetta auta ellemme ole keksineet jotain suurta uutta mallia, jossa vähemmän on enemmän.
Innovaatioita ei voi väkipakolla tuottaa, mutta ellei kehitykseen panosteta, niin tuskin ne kasvuun lähtevät.
Ilmoita asiaton viesti
Eri maiden innovaatiopanostuksia ei voi vertailla prosenteilla, koska eri mailla on erilainen toimialarakenne. Esimerkiksi bulkkiteollisuudessa t&k on luonnostaan pienempää suhteessaliikevaihtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Miten niitä pitää vertailla vai eikö vertailla ollenkaan? Mikä on ratkaisusi?
Onko suuntamme siis oikea ja tämä voidaan jättää täysin huomioimatta?
Olemmeko siis bulkkiteollisuuden luvattu maa, jonka ei pidä tavoitellakaan muuta?
Ilmoita asiaton viesti
Vertailun voi tehdä vain toimialoittain. Sama pätee kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202949-yrity…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuollaista vertailua ei taida olla saatavilla, joten pitäisikö keskustelu lopettaa? Tottakai se olisi tarkempi ja järkevämpi, mutta jotain kertovat käyrät. Jos ollaan yhä enemmän menossa kohti bulkkitoimialoja, niin ei sekään nyt kovin hyvää lupaa maalle, joka ei ole ihan halvimmasta päästä kustannusten osalta.
Linkkasit yhdessä blogeistasi Tekniikka ja Talouden artikkelin:
https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/tavo…
Sieltähän löytyy myös Nokian ja Microsoft Mobilen vaikutuksesta putsattu graafi. Kun katsotaan muita, niin trendi on silloinkin huolestuttava ja on jatkunut romahduksen jälkeen.
Halauatko siis vain kyseenalaistaa vertailutavan vai oletko sitä mieltä, että panostukset ovat riittävät eikä trendin kääntämistä kasvuun tarvita?
Ilmoita asiaton viesti
Roskatiedon varassa on turha keskustella. Nuo hyödyttömät totaalilivut saa niin helposti kansantalouden tilastoista. Kunnollisten lukujen kaivaminen vaatii paljon työtä ja löytyykö edes muista maista.
Nokian puhdistaminen on oma lukunsa, mutta OECD:n käänteinen U-käyrä kertoo, että panostusten kasvaessa hyöty kääntyy negatiiviseksi. Siinä olisi hyvä lähtökohta.
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/01/21/e…
Ilmoita asiaton viesti
Niko puhuu taas täyttä asiaa.
Olen puhunut siitä, että yritystukia hakevien taseet pitää katsoa tarkasti ja millaista tulosta yritys tekee. Jos yrityksellä on tase kunnossa ja tekee kohtalaisen hyvää tulosta eikä lähtökohtaisesti ole mitään sellaista innovaatiota, joka toisi jotain lisäarvoa uusien työpaikkojen tms. suhteen (siis kasvua), niin eihän tällaiset yritykset edes tarvitse tukea. Siellä on esimerkiksi jotkut pk-yrittäjät ihmetelleet, että kun he eivät ole saaneet tukea kovan paperisodan jälkeen, vaikka saamalla tukea olisivat käynnistäneet innovatiivisia ja Suomea hyödyttäviä projekteja, joilla olisivat voineet työllistää myös lisää porukkaa. En tiedä mikä tätä maata oikein vaivaa.
Ilmoita asiaton viesti