Opetusministeri Grahn-Laasonen huolestuu omista ja hallituksen päätöksistä
Uusi Suomi uutisoi kuinka Sanni Grahn-Laasonen on huolestunut Hufvudstadbladetissa amislaisista. Yle uutisoi kuinka hän jakaa huolen yliopistosairaaloiden tutkimusrahoihin suunnitellusta leikkauksesta. Onhan se mukavaa, että joku on edes huolissaan, mutta nyt kaivattaisiin tekoja eikä ainakaan lisää huonoja päätöksiä.
Lähiopetus vähentynyt radikaalisti ja keskeyttämiset kasvussa
"Amisbarometrin mukaan tekniikan ja liikenteen aloilla vain puolella koulutuslinjoista viikkotunteja on yli 20. Samaan aikaan keskeyttäneiden määrä on kasvanut.", Uusi Suomi kertoo. Mitä veikkaatte, kuinka hyvin tällainen soveltuu peruskoulusta juuri tulleille nuorille varrattuna siihen, että joskus nuo tuntimäärät lähentelivät neljääkymmentä? Toimiiko tällainen lisääntynyt lähes akateeminen vapaus näiden nuorten kohdalla ja saadaanko sillä nopeammin ja paremmin osaajia töihin?
Omien päätösten seurauksista huolestuminen
Sanni Grahn-Laasonen voisi tutustua vaikka voimakkaasti yksinkertaistettuun klassiseen projektikolmioon, jonkä kärkinä ovat resurssit, aikataulu ja laatu. Käytännössä joku kulma aina joustaa. Amislaisten tapauksessa koulutuksen aikataulu pysyy ja resursseja on vähennetty. Joustavaksi tekijäksi kompensoimaan leikkauksia muodostuu laatu, joka sitten näkyy lähiopetuksen vähyytenä ja oppimisen heikentymisessä.
”Negatiiviset signaalit koskevat juuri opiskelijoita, jotka jäävät yhä enemmän yksin opiskeluvastuun kanssa yhä nuorempana. Se kasvattaa riskiä syrjäytyä. Tämä on asia, jonka toivon oppilaitosten ottavan vakavasti”, opetusministeri sanoo HBL:lle. Lisäksi Grahn-Laasonen korostaa, että henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmassa (HOKS) tulee arvioida jokaisen opiskelijan tuen tarve.
Voidaan tehdä vaikka kuinka hienoja henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmia vaan, mutta jokainen ymmärtää yrityselämästäkin, että ilman riittäviä resursseja ne eivät toteudu. Syy- ja seuraussuhde on ilmeinen ja juurisyy löytyy opetuksen leikkauksista.
Lisäksi tehtyjen leikkauksien seuraukset ovat täydessä ristiriidassa hallituksen tavoitteiden kanssa, joiden mukaan pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota näihin nuoriin ja ehkäistä syrjäytymistä jo aikaisessa vaiheessa.
Budjetissa ehdotetaan kuuden miljoonan leikkausta yliopistosairaaloiden tutkimusrahoituksen
2016 hallitus teki taloussuunnitelma vuosille 2017-2020 ja kertoi leikkauksien tutkimukseen olevan ohi. Budjettiriiheen kuitenkin on tulossa esitys, missä valtiovarainministeriön budjettiesityksen mukaan yliopistotasoiseen terveyden tutkimukseen myönnettäisiin ensi vuonna 15 miljoonaa euroa, mikä on kuusi miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Hups, miten tässä näin kävi?
Mielestäni tuo on todella tärkeä tutkimusalue enkä voi oikein ymmärtää, miksi sitä pitäisi leikata ja millä perusteilla. Lähinnä mieleen tulee, että STM on käyttänyt ja tulee vielä käyttämään niin paljon rahaa etupainotteisesti ennen päätöksiä soteen, minkä vuoksi joudutaan tekemään leikkauksia muilta alueilta.
Jos tätä peilaa vaikkapa keväiseen yritystukien karsintafarssiin, niin erikoiselta tuntuu.
Yle kertoo: "Grahn-Laasonen painotti Ylelle keskiviikkona Oulussa, että asia kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, mutta on kiinnostunut asiasta tieteestä ja koulutuksesta vastaavana ministerinä. Hän sanoi jakavansa huolen siitä, että kliinisen lääketieteen tutkimuksen rahoitus on hiipunut jo useamman hallituskauden ajan."
Suomi haluaa edelläkävijöiden joukossa terveysteknologioiden ja lääketieteen kehittämisessä, mutta sitten ollaan tekemässä tällaisia päätöksiä.
Teot ja sanat pitäisi laittaa vastaamaan toisiaan – lisäksi virheistä pitäisi oppia, korjata ne sekä kantaa vastuu pelkän huolestumisen sijaan.
Tuli mieleen huolestumisesta yrityselämässä toistuva ilmiö, jossa ohjausryhmässä johtaja esittää huolestuneisuutensa jostain asiasta. Kovin usein ko asia on alueella, joka kuuluu hänen omalle tontilleen ja sen kehno tila saattaa olla jopa omien päätösten seurausta.
Omissa käsissä olevia tekoja asian parantamiseksi ei nähdä, mutta esittämällä huolestuneisuutensa vieritetään asiaa muille. Harvoin olen nähnyt, että tuolloin uskalletaan kertoa hänelle, että niität nyt kyllä omien päätöstesi seurauksia. Mitä jos itse korjaisit asian..
Ilmoita asiaton viesti
Iltalehden ent.toimittajan eli stubbin lehdistöavustajana toimineen ja sieltä ministerin palille poimitun sannin kyvyt onkin nähty jo monen ministeripallin kautta…Kokoomuksen taso A-luokasta näissä ministeri valinnoissa,ja se taso on näistä ”laatumedioista” tuttua…Onhan se toki hyvä että rahaa löytyy kaikkialle muualle kuin suomalaisten koulutukseen kun sannia ja keskustan saarikkoa eivät kiinnosta suomalaiset lapset ja nuoret.Tosin eihän nuo olekkaan muuta kuin käskijöidensä päätöksien toteuttajia ,siksikin valittu noihin veronmaksajien rahoittamiin pesteihinsä..Sopivat taustat ja sopivasti mukautuvia puolueidensa opetuslapsia.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisestikin ammatillisen koulutuksen taso on laskenut jo viimeiset 25 vuotta. Olin 90-luvun alussa usein työni puolesta jutuissa ammattioppilaitosten opettajien kanssa.
Tässä on kysymys sellaisista ns. käden taitoja vaativista ammateista. Jo silloin opettajat kertoivat ammattiaineiden tuntimäärien vähentyvän ja yleisaineiden ja valinnaisten aineiden lisääntyvän. Valinnaisina he kertoivat olevan mm. kotiviinin valmistuksen ja valokuvauksen. Tämä liittyi uudistuksiin, joiden tarkoituksena oli jatko-opintokelpoisuuden antaminen kaikille toisen asteen opinnot suorittaneille.
Olin silloin, noin kolmekymmentä vuotta sitten, erään valtakunnallisen koulutustoimikunnan jäsen ja jonkin aikaa myös puheenjohtaja. Silloin uusittiin ammatillisen opetuksen opetussuunnitelmat ja tutkintovaatimukset. Silloin osaksi opetusta tuli työssäoppiminen ja ammatillisten tutkintojen suorittaminen työelämässä.
Tästä aiheesta riittäisi paljon kertomista. Voisi sanoa, että hyvä on kun joku on asiasta huolissaan.
Ilmoita asiaton viesti