Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Ruokaketjun selvitysmies Karhinen: Tuote on hyvä

Ruokaketjua selvittämään asetettu Reijo Karhinen kertoo, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä toteamalla: "Meillä on hyvä tuote. Kukaan ei ole moittinut suomalaista ruokaa tai kyseenalaistanut sen laatua." Minä taidan olla sitten harvoja erimielisiä vaikkakin vain osittain. Voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen huterammalla pohjalla.

Suomenkin vienti nousee, mutta Ruotsi porskuttaa kaukana edellä

Rakas naapurimaamme Ruotsihan hakkaa meidät elintarvikeviennissä mennen tullen ja jälleen tullaan suomalaisten viennin perusongelmiin: brändäys, myynti, markkinointi ja asiakkaiden tarpeiden sekä kohdemarkkinan tunteminen. Jo kymmenen vuotta sitten markkinoinnin dosentti Petri Ollila totesi kärjistäen:

"Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat, suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon."

"Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta, että välttyisivät kiinnostumasta vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä, kulttuurista ja käyttäytymisestä elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään koti-oloissa biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi."

"Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi uhrattiin 15 vuotta sitten suuria summia. Väitteelle löydettiin jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa saksalaisille, tulkitaan helposti väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta."

Onko tässä oikein mikään kymmenen vuoden aikana muuttunut. Erityisesti alkoholin osalta on, esimerkiksi Napue Gin ja muut ovat tehneet hyvää työtä. Suuressa mittakaavassa ttilanne on mielestäni ennallaan. Olisin katsonut mielelläni varsinaisen Karhisen väliraportin, mutta jostain syystä en löydä sitä millään. Päädyin katsomaan sitten viime vuonna valmistuneen ruokapoliittisen selonteon. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselen, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.

Petri Ollila kertoi myös kuinka mainitun puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen. On puhuttu ”järkiruuasta”, aivan kuin ihmiset nauttisivat ruokaa vain järkisyistä.

Esimerkkinä Valion haasteet

Yhtenä suurimpana Venäjän pakotteiden kärsijänä on ollut Valio, jolla on ollut merkittäviä haasteita. Valio on maitotilallisten omistama ja sopimusten mukaan se vastaanottaa kaiken maidon tuottajilta. Kun Venäjän vienti tyrehtyi, piti sen keksiä minne tuo maito laitetaan. Ratkaisuna on ollut tehdä siitä maitojauhetta vientiin, mistä ei synny juurikaan katetta ja pahimmillaan valmistaminen sekä vienti on jopa tappiollista. Tavalliseen tapaan toimiva yritys vähentäisi ostamansa maidon määrää, mutta Valio ei voi näin tehdä.

Maidottomat tuotteet myös lisääntyvät ja kaupan hyllyille ovat ilmaantuneet kaura-, manteli-, kookos- ja soijamaidot. Näiden osuus on kasvanut kymmeneen prosenttiin tuoteryhmästä ja uusien tuotteiden myötä määrä on kasvussa. Valio on nyt tehnyt kaurajuoman, mutta tässäkin ruotsalainen Oatly valtaa maailmanmarkkinoita hurjalla vauhdilla. Brändäystä ja mainontaa sekä panostuksia katsoessa se ei ole mikään ihme.

Omistusrakenne ja pieni koko myös aiheuttavat sen, että Valion omat mahdollisuudet kasvaa ovat rajalliset. Suurimmat meijerit ja tuottajat ovat tehneet erilaisia yritysjärjestelyjä Euroopassa ja brändeillä on valtava merkitys. Valio on pysytellyt poissa tällaisista järjestelyistä, jolloin se on jäänyt pieneksi paikalliseksi toimijaksi. Valion brändit ovat vahvoja oikeastaan vain Suomessa joskin ne tunnetaan jossain määrin myös Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä - se riitä ja sen tuominen tunnetuksi laajemmin vaatisi paljon työtä. Tätä työtä Valio ei saa tehtyä nykyisellä kannattavuudellla ja panostuksilla liiketoimintamallinsa tuomilla rajoitteilla.

Kun pohditaan elintarviketjua on hyvä huomata, että elintarviketeollisuuden suurimpia pelureita on osuuskuntien omistuksessa. Valion lisäksi vaikkapa Atrian sekä HKScanin suurimmat omistajat ovat osuuskuntia, mikä luo samankaltaisia haasteita toimintaan, yritysjärjestelyihin ja kumppanuuksiin. Näillä yrityksillä on yhtenä tavoitteenaan maksimoida raaka-aineen käyttö eli tilallisilta ostettu määrä. Tuottajien kannalta hienoa asia, mutta aiheuttaa hankaluuksia liiketaloudellisesti järkevimpien toimenpiteiden suhteen.

Kauppa olisi saatava maksamaan enemmän tuottajalle, mutta työtä tehtävä muutoinkin

Vaikkapa eettisyys, puhtaus ja terveellisyys ovat tärkeitä asioita. Ne ovat kuitenkin ulkomailla vaikeasti perusteltavia ja todistettavia - lisäksi ihmisillä on yleensä kaikkialla usko oman maan tuotantoon. Maku ja kuluttajien tarpeet sekä mieltymykset ovat edelleen avainasemassa. Emme me voi lähteä pienenä maan opettamaan muita syömään jotain. Oma lukunsa on sitten riittääkö näile puheille katetta. Itseäni harmittaa erityisesti Keskustan toimesta vesitetty eläinsuojelulaki, joka olisi voinut tuoda sellaiset säännöt, että olisimme voineet rinta rottingilla kertoa olevamme maailman eettisimpiä tuottajia.  Nyt näin ei tapahdu.

A-studiossa maitotilallinen ehdotti kaupalle ratkaisuksi, että otetaan pois kaupasta ulkomaiset tuotemerkit ja myydään suomalaista. Ei tällainen lähestyminen nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa ja erilaisten ruokatrendien virratessa onnistu. Vaikkapa juustoissa kuluttaja haluaa parmesaaninsa, manchegonsa tai gruyerensä kaupasta. Joku kulinaristi totesi, että lasten lähtiessä joku päivä kotona ensimmäisenä lentää se oltermannikimpale jääkaapista roskiin. Ja joo, on Valiolla hyviäksi juustoja toisenlaiseen makuunkin, mutta suuntaus on ollut bulkkia kohti.

Vaikkapa itämainen keittiö on ollut nousussa vuosia. Jos poistettaisiin ulkomaiset vaihtoehdot ja siellä olisi vain vaikkapa Atrian versioita itämaisista ruoista valmisruoka-altaassa, niin aika karua olisi. Sen verran kuraa nuo useimmiten ovat. Valmispizzojen pakastealtaasta pois Grandiosat ja Dr Oetkerit, niin alkaa valikoima olla aika vähissä.

On hyvä olla ylpeä raaka-aineistaan ja tuotteistaan, mutta sen ei saa antaa sumentaa kokonaisuutta. Meillä on kaikilla osa-alueilla tehtävää siinä, että suomalaisen ruoan menekki ja arvostus nousee. Nyt suhtaudutaan kuin muut eivät sitä vaan ymmärtäisi ja meidän tehtävämme on valistaa heitä.

Onko tuote siis kunnossa? Minusta ei, mitä itse olet mieltä?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Saarioinen valmistaa "Äitien tekemää ruokaa" - eihän se voi olla huonoa ;)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Silloin kun ostan valmisruokatuotteita, ostan usein Saarioisten tuotteita… Mutta ei Saarioisten brändiä ole varmaan ajateltukaan vientiin.

Kieltämättä parantamisen varaa olisi. Tänään juuri katselimme Valion vetoomusta kotimaisten juustojen puolesta. Totesimme, että hoidamme taatusti oman osuutemme. Perusarkijuustot (siis pääkäyttö) on kotimaista. Valitettavasti vain herkuttelujuustoiksi joutuu ostamaan italialaisia, ranskalaisia ja espanjalaisia. Vain Juustoportti on kilpailukykyinen sillä puolella.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ihan hyvä vetoomus, ei siinä mitään. Toivottavasti toimii.

Itselleni virkistävä poikkeus on ollut Kokkikartano, jonka tuotteet ovat toki kalliimpia, mutta myös aika lailla parempia kuin perusvalmishuttu.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #5

Samaa mieltä. Kokkikartano ilmeisesti panostaa laadukkaaseen toimintaan. Toinen hyvä puoli näin pääkaupunkiseudulla asuvan kannalta on, että keravalainen yritys tuottaa jo likipitäen lähiruokaa.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Minä olen kokeillut kaupasta ostaa lihaa, jauhelihaa, pizzaa tai jotain muuta.

Karmeita makuja ja huomaa helposti maussa olevan teollisuustuotettua. Sama koskee leivonnaisia, että vain muutama liike tarjoaa aitoja leivonnaisia. Kaupassa ne ovat lähes kaikki teollistettuja ja en tykännyt niistä yhtään.

Ilmankos käyn aina lihatukkuliikkeissä ostamassa tuoreita lihavalikoimia ja leiponut omat kakkuni ja leivokset käsin.

Tuote ei ole hyvä, ellei se sisällä aitoja raaka-aineita. Tänä vuonna minulla on 2 viljelyspalstaa ja ensi vuonna sama meininki jatkuu, että hyödynnän kaikkia hyötyruoat käyttöön, myös metsässä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Pääosin noita välttelen, nyt liedellä lähti porisemaan chili con carne ihan omana tuotantona. Jonkun verran kokeillut joskus mielenkiinnosta uutuuksia ja joskus laiskuudesta. Onhan sitä kerennyt tulla toki joitain outoja ruokatottumuksia kuten valmismaksalaatikko kerran kuussa.. :-)

Leipominen ei vaan ole minun juttuni, mutta leivonnaisia en kyllä juuri syökään. Haaveena olis saada läheltä tuoretta hyvää leipää, mutta ei ainakaan vielä onnistu.

Valmiskeitoista on hauska koota vaikkapa lohi- tai lihapalat yhteen, niin huomaa kuinka vähän sitä on.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@4. Maksalaatikot teen itse jouluisin. Valmismaksalaatikko on niin mautonta, että ettei maksa maistu siinä juuri miltään. Oma tekemäni on paljon parempaa. Maksan hankin tuoreena tukkurilta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #6

Heh, mulla se onkin se juttu - jostain syystä en oikein pidä maksan mausta. Kotikaupunkini koulukeittiön maksalaatikkoa mätin aikanaan hirveitä määriä. Mummoni sai varhain kuulla, että pidän maksalaatikosta ja teki sitä joka joulu. Kotona tehty maistui maksalta oikein huolella enkä siitä oikein pitänyt, mutta kilttinä poikana söin vuosikaudet ja otin lisää, kun en kehdannut ikinä sanoa. Jäi skidi trauma. ;-)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #7

Olen vältellyt maksalaatikkoa sen jälkeen kun ala-asteen ruokalassa naapuri oksensi omat maksalaatikkonsa lautaselleen. Eines tuli sen verran saman näköisenä takaisin että opettaja ei huomannut eroa ja pöydästä ei saanut nousta ennen kuin jokaisella on lautanen tyhjänä. Sinnikkäästi kaveri söi annoksensa toiseen kertaan muiden yökkäillessä vieressä, koska vaihtoehtona olisi joutunut kertomaan sille helvetin vihaiselle opettajalle mitä tapahtui.

Koirani herkuttelee toisinaan rusinattomalla versiolla vaikka eihän niille paljon voi ihmisten eineksiä antaa, ei munuaiset kestä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #10

Heh, mullakin koirat tai nyt tällä hetkellä enää yksi ovat pitäneet maksalaatikosta. Jos olen syönyt itse, niin ne ovat katsoneet aivan kummissaan. Kuulemma aika suuri osa maksalaatikosta menee koirille, mutten tiedä lukuja.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #7

@7. Liiallinen maksan maku siinä laatikossa ei maistu lopulta niin hyvältä. Ehkä mummosi halusi sinusta Teräsmiehen, pelkkää rautaa joka paikassa paitsi alapäässä, se tarvitsee öljyämistä tai on jatkuvasti ruosteessa. ;)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Tässä vaihtoehto einesruuille. Toimii käytännössä erinomaisesti. Harvoin syön kuukauden aikana kahta kertaa samaa ruokaa, vaikka valmistankin sitä vain kerran viikossa.

http://bvalonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruoka/1589...

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Minä taas olen siellä toisessa päässä. Meillä pakastimessa on vain marjoja ja sieniä. Siis ihan itse poimittuja.

Meillä syödään runsas aamiainen. Puuroa, munakas, leipää, kinkkua, juustoa ja juomaksi mehua. Sen ansiosta syömme vain yhden lämpimän aterian päivässä eli päivällisen.

Päivällistä varten käyn joka päivä kaupassa ostamassa sen päivän ruokatarpeet.
Kaupassa käyntiin menee ehkä puolituntia ja ruuanlaittoon tunti. Näin on aina tuoretta ruokaa ja juuri sitä mitä sinä päivänä tekee mieli.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Hyvänen aika, eikös munakas ja puuro ole lämpimiä ruokia? Noiden jälkeen en söisi vuorokauteen mitään, pelkkä munakas riittää päivän lämpimäksi ateriaksi sopivaan aikaan syötynä.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kunhan päästäisiin marinaadeista eroon, niissä litkuissa uitettuja tuotteita en osta, varsinkin litkuissa uitetut Broilerin koipi-reisipalat on ollut jo pikään pannassa. Jos tarvitsen maridaania, teen sen itse.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Sama vaiva. Ihme kyllä silti marinoitua on tarjolla paljon enemmän. (Tai sitten se on siellä siksi, että se menee kaupaksi vasta sitten, kun marinoimaton on myyty.)

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Blogisti osui (ehkä vahingossa) Suomen ruoantuotannon keskeiseen ongelmaan. Me olemme maitomaa. Tuntuu siltä, ettei kaupassa muuta olekaan kuin maitoa ja maitojalosteita.

Maitoa, piimää ja kermaa on useita eri laatuja. Jugurtteja hyllykaupalla. Ja sitten kumijuustoja!

Kun kesällä menin Nizzan lähikauppaan, oli siellä kolme purkkia maitoa. Juustohylly taas natisi liitoksissaan ylenpalttisen juustotarjonnan alla. Ainakin kolmekymmentä erilaista juustoa. Todennäköisesti kumijuustoa ei hyllystä löytynyt.

Hampurissa asuessamme lähikaupassa oli jääkaappimme kokoinen maito-osasto. Juustoja leikattiin asiakkaan pyynnöstä kiekosta.

Ilman venäläisiä asiakkaita ei Valiolla ole markkinoita maailmalla, koska se erottuu ainoastaan mauttomuudella muusta valikoimasta.

Valmisruoka menee yhä enemmän suurten kansainvälisten brändien hallintaan. Sieltäkään tuskin markkinarakoa löytyy muille kuin erikoisuuksille. Kannattaako siis satsata muuhun kuin persoonallisiin erikoistuotteisiin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Oikeastaan hyvä esimerkki kehityksestä on panimoteollisuus, jossa maailmanlaajuisesti menestyjiä ovat joko erittäin suuret tai sitten pienet erikoistuneet panimot, Mikäli kasvat sieltä keskikokoiseksi, niin menetät jotain "erikoisuudesta" tai sitten joku isoista ostaa pois kuljeksimasta.

Suomessahan jo sekä Sinebrychoff että Hartwall ovat tanskalaisten panimojättien omistuksessa. Olvi sitten jollain osuudella vielä keskikokoisena ja loput ovat pieniä. Olvi on pääosin suomalaisomistuksessa, tosin hauska yksityiskohta on, että 13. suurin omistaja on edesmennyt Ingvar Kamprad eli Ikean perustaja.

Aika vaikea on lähteä isoa tavoittelemaan, mutta erikoistuneille markkinoita löytynee kyllä. Toisaalta kyllä joku Oatmeal on onnistunut tekemään melkoisen suurta toimintaa, mutta taustalla on mittava brändin rakennus ja pääomasijoittajien tuki.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

"Ilman venäläisiä asiakkaita ei Valiolla ole markkinoita maailmalla, koska se erottuu ainoastaan mauttomuudella muusta valikoimasta."

Tämän takia en osta mitään valion tuotteita.
Maitotuotteista ostan arlaa.

Valion jäätelöistä ei silmät kiinni syöden pysty sanomaan onko suklaata, mansikkaa, vai vaniljaa....sama jogurteissa.

Aikanaan TV:ssä oli osuva arlan mainoskampanja
" pitääkö juuston muka maistuakin joltain".
Suomessa oli totuttu että juuston tehtävä on muuttaa väri leivän pinnassa eikä olla antamassa makua.

Toisekseen valio maksaa tuottajille huonommin kuin arla... ainakin ennen maksoi tuskin se siitä on muuttunut.

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Valion valikoimissa on 181 tuotetta tuoteryhmässä juustot. Toki osa näistä on ns. kumijuustoja, mutta kaipa niilläkin sitten kysyntää on, ei kai niitä muuten tehtäisi ja Ruotsistakin Suomeen raahattaisi https://www.arla.fi/tuotteet/kadett/.

Osa tästä suuresta tuotemäärästä taitaa olla myös saman tuotteen erilaisia pakkauksia, mutta onhan tuolla nettisivuilla kymmenittäin ihan aidosti toisistaan eroavia tuotteita voimakkaampaan ja miedompaan makuun. https://www.valio.fi/tuotteet/juustot/

Valion jäätelöistä en paljoa osaa sanoa, kun niitä ei ole niitä juuri tullut ostettua, mutta ainakaan rohkeuden puutteesta ei voi moittia, kun tarjolla on makuja Aura-juustosta chiliin ja porkkanakakkuun. https://www.valio.fi/tuotteet/valio-jaatelofabriikki/ Luulisi noista nyt jotain makuja pystyvän erottamaan.

Arlan juustoista tiedän sanoa yhtä vähän kuin Valion jäätelöistä, mutta valikoima ei minusta vaikuta enempää nettisivujen kuin maitohyllyn tarjonnankaan osalta ainakaan kotimaista tarjontaa monipuolisemmalta. https://www.arla.fi/tuotteet/juustot1/

Tuntuukin siltä, että osalla suomalaisista on jokin kummallinen vimma vähätellä kaikkea sitä, mitä me itse olemme, teemme ja tuotamme. Tietenkään kotimaisuus ei ole minkään tuotteen osalta automaattinen laadun tae, mutta kyllä me nyt valta osin kykenemme samaan laatutasoon kuin naapurimaammekin.

Markkinoinnin osaamisessa meillä toki on paljonkin puutteita ja hintakilpailukyvyssä on toivomisen varaa. Elintarvikkeiden osalta se ei kuitenkaan ole alkutuotannon syytä. Maito on oikeastaan ainoa tuote, jossa tuottajahinta on meillä kilpailijamaita parempi. Muiden tuotteiden osalta se on samaa tasoa tai yleensä jopa huonompi. Näin viljanviljelijänä en voi kuin lievää kateutta tuntien antaa tunnustusta: valiolaiset osaavat näköjään paremmin.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen Vastaus kommenttiin #27

En nyt vähätellyt suomalaista sen suomalaisuuden vuoksi, vaan nimenomaan sen laadun takia.

Sama tuote arlalta ja valiolta... toisessa on edes vähän makua ja toisessa ei.
Siinä ei tuotteen kotimaa paina.

Sillä onko kuvastossa tuotteita mikä määrä ei ole merkitystä siihen, maistuuko se tuote

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko Vastaus kommenttiin #28

Eihän tietysti artikkelien määrä takaa laatua, mutta tässä tapauksessa se takaa sen, että tuotteita moneen makuun miedosta voimakkaaseen, kevyestä rasvaiseen ja hintahaitarikin on laaja. Jos ei sitten pidä niistä mistään, niin se on sitten toinen kysymys ja sitten varmaan kannattaa täyttää ostoskorinsa Arlan eksoottisilla tuotteilla: https://www.arla.fi/tuotteet/arla-perhejuustot/--a... .

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #27

Sen verran tuohon 181:en tuotteeseen, että erilaisten juustojen määrä on kaukana siitä. Vaikkapa Edamia tuolla listalla on eri pakkaukokoina, eri rasvaisuusasteina ja erikssen viipaleina yms lukuisia. On tavallista viipaletta ja ohuen ohutta...

Käytännössä erilaisiksi luettavia juustoja taitaa olla nelisenkymmentä.

Fakta kuitenkin on, että vientiin nämä ovat laajassa mittakaavassa menneet vain meiltä itään. Etelelään päin Eurooppaan, missä on todellista juustokulttuuria, ne eivät ole toistaiseksi kelvanneet. Onko sitten yritetty ja kuinka paljon, niin en tiedä.

Käyttäjän SannaHakkyra kuva
Sanna Hakkyra

Tuote on ihan kunnossa kotimarkkinoita varten, suomalaiset haluaa mautonta juustoa kilon könteissä ja vetistä lihaa halvalla.Sensijaan ulkomarkkinoilla tarvitaan ihan toiset markkinointivaltit. Kirjoituksesi sisälsi oleellisen,lisäisin vielä tutkimuksen ja kehityksen jalostusasteen nostamiseksi markkinoiden kartoittamisen avulla.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Lehdessä luki että suomalainen ruoka on parasta.
Niin sen täytyy olla kun lehdessä sanottiin...tai sitä on jauhettu jo vuosikymmeniä, niin että kansa on alkanut uskoa siihenkin.

Anne Pylkkönen

En tiedä onko Suomen elintarviketeollisuuden The Tuote kunnossa, mutta ikävä mulle tulisi ilman suomalaisia raaka-aineita ja suomalaista ruokaa. Ja oli miten oli - mielestäni maailman nälkäiset suut tarvitsevat suomalaistenkin ruuantuotannon panoksen nyt ja varsinkin tulevaisuudessa, joten olisi otettava kikkakolmosetkin käyttöön että estettäisiin Suomen elintarviketuotannon alasajo.

Yle uutisoi heinäkuussa, että "Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan tonnin lanta-aarre" - joten jos ei osata tuottaa markkinahinnoilla kaupaksi käyvää ruokaa niin kombinoidaan se paskaenergian hyödyntämiseen ja lisäksi vaikka jotain elämyshoitomatkailua - kävisikö vaikkapa vasikka-agility, lehmänlypsymeditaatio "hevosen-kanssa-saunomaan"-sessiot kotimaisille ja/tai ulkomaisille turisteille??

:)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Karhisellahan on käynnissä aivoriihi, joka ilmenee verkkokyselynä, johon kuka tahansa voi vastata. Liittyen blogiin, niin saateteksti on:
"Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus ovat ominaisuuksia, jotka tulevat usein ensimmäisenä esiin kun keskustellaan ruuasta. Näistä arvoista meidän on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa."

https://www.strategysignals.com/40171-32762-890@ru...

Ihan hienoja arvoja nuokin, mutta minulle tulee ensimmäisenä mieleen maku ja nautinto.

Jo saate vie tavallaan siihen suuntaan, jota haluan jonkin verran haastaa kirjoituksellani. Ollaan valittu jo valmiiksi sama kulma, jolla on yritetty mennä ettenpäin jo pitkään siinä onnistumatta ainakaan viennissä.

Itse kysely onkin jotain strategiaputiikin kamaa, kun alkuu pitää valita kuvaava kuva yms. Tulee mieleen että voisi olla Liike nytin verkkokysely.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"Ihan hienoja arvoja nuokin, mutta minulle tulee ensimmäisenä mieleen maku ja nautinto."

Balilla aikanaan legendaarisen Murni's Warung ravintolan ruokalistan kansilehdellä luki suunnilleen 'If we must make a choice between healthy and tasty we choose tasty'.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Nimenomaan näin täällä Espanjassa mennään, makumaku ja maku edellä. Kukaan ei ole kiinnostunut puhtaudesta tms.Olisi ihan kivat markkinat suomalaisillekin, maukkaille tuotteille. Makkaroita halutaan tuliaisiksi Suomesta, vaikka täällä on omastakin takaa; olisiko siinä saumaa?

Toni Tamminen

Selvitysmies sai ainakin Osuuspankin konttoreita laajassa mittakaavassa häviämään, joten eiköhän tämäkin selvitys johda lopulta koko maaseudun häviämiseen. Tuotehan on hyvä, mutta digitalisointi täytyy saada mukaan kokonaiskuvaan. Maaseutu on ahdingossa viimeistään sen viimeisenkin Osuuspankin suljettua konttorinsa kylällä ja selvitysmies saa ruhtinaallisen korvauksen hyvästä työstä, entinen osuustoiminnan harjoittaja, entinen maitotilallinen ja viljelijä Arvo Pohja kiittää ja potkaisee tuolin jalkojensa alta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset