Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Luomakunnan kruunun kasvava koira- ja susiviha

  • "Suurpetoni" mökin laiturilla
    "Suurpetoni" mökin laiturilla

Iltalehti uutisoi tänään kuinka Nurmijärvellä tapetun koiranpennun on todennäköisesti tappanut ihminen vaikka poliisi on väittänyt sen tapahtuneen suden toimesta. Kolmen kuukauden ikäinen saksanpaimenkoiranpentu Pyry oli löydetty pihalta pää leikattuna irti. Viikin eläinlääkärin lisäksi myös Evira totesi, että siististä jäljestä päätellen katkaisu oli todennäköisesti tapahtunut viiltämällä esimerkiksi veitsen kaltaisella aseella. Mitkään katkaisujäljet eivät viitanneet eläimen tekemään raateluun.

Poliisi kuitenkin kertoi perheelle: "Tiistaina poliisin tutkinnanjohtaja kuitenkin ilmoitti Evirasta tulleen tiedon, että Pyryn on tappanut koiraeläin. Hän totesi, että asialla on selvästi ollut susi ja että asiassa ei näin ollen ollut syytä epäillä rikosta."

Kätevää, susiviha lisääntyy eikä tarvitse tutkia kuka on tehnyt kyseisen teon - suden piikkiin. Miten poliisi voi toimia näin?

Koirien aiheuttaman uhkan määrä ylimitoitettua

Mediassa on meneillään osin oikeutettu, mutta myös ylimitoitettu uutisointi ja keskustelu koirien hyökkäyksistä. Niiden määrä vaikuttaa olevan selkeästi kasvussa, johtuuko se todellisesta kasvusta vai ilmoituskynnyksen alenemasta olisi mielenkiintoista tietää. Asiaan on suhtauduttava joka tapauksessa vakavasti, mutta silti mieluusti ilman ylilyöntejä.

Suomessa on noin 700 000 koiraa ja viime vuonna rekisteröitiin noin 800 koirahyökkäystä. Tuosta voidaan laskea paljonko niitä on suhteutettuna koirien määrään ja saadaan 0,11%.

Ihmisten tekemiä väkivaltarikoksia poliisin tietoon on tullut 2010-luvulla korkeimmillaan noin 43 000 ja 2017 määrä on noin 35 000. Tästä saadaan ihmisten tekemien suhdeluvuksi väkilukuun 5,5 miljoonaa suhteutettuna 0,63-0,78% eli todennäköisyys on kuusin- tai seitsenkertainen.

Toki hieman keinotekoinen vertailu, mutta riskin kannalta ottaen huomioon kuinka moni näistä on tehty alkoholin vaikutuksen alaisina, niin voitaisiin määrätä alkoholinnauttimiseen ajokortti sekä kytkeä hihnaan joitakin ihmistyyppejä.

Rodun ja koon merkitys

Esimerkiksi kansanedustaja Kulmala on kieltämässä tiettyjä rotuja ja osa on sitä mieltä, että isoille koirille pitäisi laittaa tiukempia rajoitteita.

Koiran koko ja luonne eivät kuitenkaan korreloi niin, että iso koira olisi jotenkin erityisen vaarallinen. Itselläni on berninpaimenkoira ja vielä heinäkuun puoliväliin niitä oli kaksi. Surukseni jouduin Ukko-koirani saattamaan ikuiseen lepoon pari kuukautta sitten. Rotuna berninpaimenkoirat ovat varsin leppoisia ja niillä on mm haliberniyhdistys, jonka koirat käyvät esimerkiksi hoitokodeissa ilahduttamassa vanhuksia.

Todella suurista koirista esimerkiksi bernhandilainen, tanskandoggi ja irlanninsusikoira ovat yleensä todella lempeitä luonteeltaan enkä ole tavannut vaarallisia yksilöitä. Esimerkiksi tanskandoggia kuvaillaan rotuna seuraavasti: "Tanskandoggi on itsevarma, rauhallinen koira, jonka ärsytyskynnyksen tulee olla korkea. Rodun ihanteena on yksilö, joka "ottaa tilanteen haltuun" paikassa kuin paikassa ja antaa itsestään kuvan lempeänä jättiläisenä." Kuvaus vastaa varsin hyvin kokemaani tanskandogeista, joita olen kohdannut.

Pitbullit ja amstaffit ovat olleet eniten tapetilla ongelmallisina koirina ja valitettavasti omat kokemukset vahvistavat tämän. Kuitenkin niissäkin on monia hienoja yksilöitä. Oman koiran kanssa liikkuessa tarkkailen erityisesti näiden kohdalla koiran lisäksi omistajaa miettiessäni miten pitää varautua. Joillekin koiran ollessa egon jatke on kyseessä räjähdysherkkä yhdistelmä. Liian usein koirarodun valinta on tehty vääristä syistä ja kokemus ei riitä kunnolliseen koulutukseen - jotkut tällöin nimenomaan vahvistavat näiden potentiaalisia huonoja ominaisuuksia. Jotkut tekevät niin tietämättömyyttään ja pieni osa valitettavasti jopa tahallaan.

Moni näistä ongelmallisista koirista on peräisin ulkomailta ja eivät ole puhtaita pitbulleja tai amstaffeja. Pelkällä rotumääritelmällä voi olla hankala operoida näiden tapauksessa, kun ne ovat käytännössä sekarotuisia. Liian moni nykypäivänä ottaa tällaisen tuntematta niiden taustoja, jolloin esimerkiksi jossain ääritilanteessa voi tulla ikäviä yllätyksiä.

Suomalaiset kasvattajat ovat useimmiten vastuullisia ja myyvät koiria selvittäen omistajan kyvyn kouluttaa ja hallita koiraa. Minun koirieni kasvattaja tenttasi meitä huolella ennenkuin aikanaan saimme pentueen itsevarmimman ja pelottomimman uroskoiran. Meidän piti osoittaa olevamme kykeneviä kouluttamaan se, sillä itsevarmuus on erittäin hyvä asia koiralle, mutta sen aikuistuessa joutuu olemaan johdonmukaisen tiukka, jotta koira ei ala kuvitella itseään lauman johtajaksi. Kun tuo neuvottelu on käyty koiran kasvaessa ja onnistuttu, niin rohkeudesta ja itsevarmuudesta on paljon hyötyä. Pelokkaat koirat käyttäytyvät usein paljon arvaamattomammin.

Pitbullien ja amstaffien ohella ihan perinteiset metsästyskoirat ovat olleet vaarallisia. Listalle pitäisi sellaisen toteutuessa nostaa monia metsästäjien suosimia rotuja kuten karjanlankarhukoira ja itäsiperianlaika. Lähiseudullani nämä ovat kunnostautuneet hyökkäyksissä toisia koiria kohtaan ja on näitä tapauksia julkisuudessakin. Usein näiltä metsästyskoirilta on sosiaalistaminen jäänyt vähiin ja ne käyttäytyvät agressiivisesti - tätäkään ei voi toki yleistää.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen sanoo vanha sananlasku - eikä pelkkään kokoon tai rotuun.

Suomalaisen luomakunnan kruunun hiipuva suhde luontoon ja eläimiin

Sekä sosiaalinen että perinteinen media lietsoo tällä hetkellä koiravihaa. Saa nähdä johtaako tämä Nurmijärven tapauksen kaltaisiin enenevässä määrin. Perinteisempää on ollut erilaiset koirien myrkyttämiset, joita on ikäväkseni tapahtunut myös lähistölläni. Poliisi ei ole tietääkseni saanut yhtään myrkyttäjää koskaan kiinni.

Vanha suomalainen luonnonusko näki ihmisen luonnon osana. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskontojen välillä pidetään kunnioitusta luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Ihminen nähdään osana tätä kiertokulkua: ihminen ei ole luonnosta erillinen eikä sitä ylempänä tai alempana.

Kristinuskon tulo tänne nosti ihmisen luomakunnan kruunuksi, jolle koko muu luonto ja eläimet ovat alisteisia. Ottamatta kantaa sinällään uskonnon hyvyyteen tai haitallisuuteen on tällä ollut merkittävä vaikutus suhtautumisessamme muihin eläimiin ja niiden oikeuteen elää.

Olen usein ihmetellyt miten täällä pohjolassa on alettu suhtautua vaikkapa vapaana oleviin koiriin niin kiihkeästi ja pelokkaasti. Jos menemme etelämmäs Euroopassa vaikkapa Ranskaan, niin vapaana oleva koira ei tunnu olevan mikään ongelma ja niitä on kylissä ja kahviloissa vaikka kuinka maaseutuympäristöstä puhumattakaan.

Omistajalla on vastuu koirastaan - siitä ei pääse mihinkään. Toivotavasti löydämme keinoja asian ratkaisemiseksi pehmeämmin kuin kehittämällä sääntöviidakko, jossa myös koulutetut ja hyvin käyttäytyvät koirat joutuvat liikaa elämää rajoittavin sääntöjen kohteeksi.

Menenkin tästä rapsuttamaan suurta petoani.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Koirat lievittävät olemassaolollaan ihmisen stressiä, toisilla yksinäisyyttä ja tutkitusti lisäävät mielihyvähormonien eritystä. Koira on uskollinen ystävä rentullekin isännälle ja se patistaa liikkumaan silloinkin kun ei itse haluaisi. Joillekin koira merkitsee sosiaalisten kontaktien lisääntymistä. Joillekin koira on silmien korvike.

Ongelmakoirat, kuten Niko kertoikin, ovat promillen luokkaa kaikista koirista.

Koirien suosioon on hyvä syynsä ja niiden kieltäminen (kuten joku toisessa blogissa esitti) lisäisi satojen tuhansien ihmisten pahoinvointia.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kiitos, näin se on ja nyt jostain syystä se promille tuntuu nousseen pääosaan luoden liioiteltua kuvaa kokonaistilanteesta samalla unohtaen mittavat hyödyt monen eläinrakkaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet -yhtyeen biisi Kiitos kaikesta kuvaa koiran merkitystä ja luopumisen tuskaa yhdistäen sen hienosti kiitollisuuteen.

"Kiitos kaikesta, ystävä verraton.
Melkein laskemattomat ne hoitokerrat on,
joina huomisen huoleni piiloon veit.
Vaikket puhumaan pystynyt, sen noin vain teit:
silmäkulmien alta kun korjaavan katseen loit, toivon toit."

"On aina varhaista, kun luopuu parhaista.
Jos vierii kyynel, sen pois pyyhkäisen.
Niin nostan naulaan sen kaipuun ja laulan:
kiitokset, ystävä ihmeellinen."

Koirat ovat monille tärkeitä ja tuossa on mainiosti kuvattu "hoitokerrat", joina koira on auttanut ihmistä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kävin tässä välissä Rollen kanssa lenkillä. Tuulee ja sataa vaakasuoraan, v-umainen keli. Matkan varrella tämä karkoitti haukullaan verenhimoisen rusakon ja yhden naapurin autoilemasta kauemmaksi, ties mitä olisi muuten päässyt tapahtumaan.

Kiitän kaveria koska muuten istuisin edelleen pöydän ääressä aamutakissa kaffekuppi edessä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #3

Heh, sullakin on säänkestävä koira. Näitä bernejä ei nimittäin haittaa mikään muu kuin kova helle. Vaikka tulee vettä tai räntää poikittain, niin aina mennään. Naapurin beagle käy sateella ovesta tultuaan pissalla ja kääntyy takaisin..

Kiitos goretexin keksijälle - isäntäkin pärjää kaikissa keleissä eikä jää sisätiloihin. :-)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Velvollisuudet ja vastuu koirasta pennun ottamisesta lopettamispäätökseen saakka on 180˚ vastakkainen tälle nykyiselle somesomiste- ja egonjatke-ajattelulle.

(Yli 13 yhteistä vuotta alaskanmalamuutin kanssa päättyivät äskettäin. On vielä aika vaikea saada itseään kävelylle ja metsään yksin.)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Otan osaa, suru on itselläkin vielä läsnä, mutta toinen koirani pitää liikkeessä metsässä.

Vastuu on suuri ja liian keposin perustein koiria otetaan, mikä on johtanut myös siihen, että moni joudutaan antamaan toiseen kotiin. Huonosti ja osaamattomasti kasvatetut saattavat kiertää moneenkin paikkaan.

Somesomisteesta tuli hieman huono omatunto profiilikuvan pohjalta, mutta en silti vaihda. Ovat sen verran tärkeä osa minun elämääni nämä kaverit olleet pitkään.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Jos tuolla Nurmijärvellä on oikeasti henkilö joka leikkelee koiran päitä irti, on se omaan silmään muita vaihtoehtoja vakavampi skenaario. Viittaan esimerkiksi psykopaatteihin jotka ovat aloittaneet rikosuransa silpomalla eläimiä.

Koirat ovat ihania, itsellänikin on kaksi superkivaa minikoiraa.

Olen silti huolissani kahdesta lemmikkikoiraryhmästä: täysin viksalleen jalostetut, tuskallisesti elävät ja vain leikkauksella synnyttävät koirarodut.

Toinen ryhmä on vahingoittamistarkoituksiin, erikoistyötehtäviin jalostetut rodut, kuten kangalit ja kaukkarit, jotka suojelevat töissään karjaa suurpedoilta. Pitbull-tyyppisetkin koirat ovat jalostettu taistelutaustasta, ja monilla niillä on niin hurja puruvoima, etteivät ne saa itse leukojaan auki kun isohaukkaus käy. Vaikka olisivat kuinka ihanaluonteisia koiria, niin periaatteessa sellaisen käsittely on kuin aseen käsittelyä. Jos sen osaa, niin fine. Mutta kyllä niitä silti näkee ihan kaupungissa lähiökoirina, aivan käsittämättömän löperissä käsissä ja se ihmetyttää.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Huolissani minäkin olen noista vinksalleen jalostetuista ja tavanomaiseen synnytykseen kykenemättömistä. Onneksi Suomessa ymmärtääkseni ollaan etujoukoissa menossa näissä parempaan suuntaan. A-studio käsitteli aihetta taannoin ja muista kuinka kennellioton henkilö kertoi ulkonäkökeskeisyyden yhdistettynä konservatiivisuuteen olevan näissä suuri ongelma.

Onneksi jalostuksessa on myös alettu ottaa huomioon luonne entistä vahvemmin. Erityisen arka tai agressiivinen emo johtaa kuitenkin usein samankaltaisiin jälkeläisiin.

Mun on tunnustettava etten oikein osaa asettua sellaisen ihmisen ajatusmaailmaan, joka haluaa koiran, joka potentiaalisesti on hyvinkin vaarallinen. Jos sen tekee vielä ilman riittävää kokemusta, niin vielä vähemmän. Liian moni näistä päätyy vääriin käsiin ja edustaa jotain egonjatketta omistajilleen.

Välillä on vaikea ymmärtää näitä koiravalintoja. Lähistöllä oli perhe, joka oli juuri saanut vauvan ja hankki amstaffin. Koulutuksesta ei ollut hajuakaan ja turhautuneena vailla tekemistä siitä tuli vaarallinen kaikille muille koirille. Muistan kuinka se asettui makuulle ja näytti rauhalliselta, mutta se oli vain sen tapa väijyä. Tosien koiran tullessa lähelle se ammahti salamannopeasti kimppuun.

Toinen perhe otti ensimmäiseksi koiraksi kaukkarin ihastuttuaan siihen webissä - alunperin suunnittelivat peintä perhekoiraa. Ensimmäinen koira ja ei koulutuskokemusta - eivät uskoneet varoituksia haasteellisuudesta. Eihän siitä mitään tullut - vähän yli vuoden ikäisenä uudelleensijoitukseen.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Lienee osa yleisempää eläinvihaa. Meillä on ollut tähän mennessä 11 kissaa noin reilun 40 vuoden aikana. Kolme kissoista on tullut meille, koska omistajat eivät ole voineet pitää kissojaan naapuruston paineen takia. Tällä hetkellä on kaksi norjalaista metsäkissaa, kolleja molemmat, jotka ovat tulleet juuri kyseisestä syystä.

Vaikea sanoa, onko eläinviha todellisuudessa lisääntynyt vai ei. Muistan jo lapsuudestani, että navettakissa saattoi päätyä metsästäjän maalitauluksi, jos se ulotti reittinsä liian kauas kotipiiristä.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Kotisusien pito ja siihen usein liittyvä villisusien vihaaminen on osoitus vain vinksahtaneesta luontosuhteesta. Luonnossa riittää kyllä aivan riittävästi ihastelemista ilman kotisusiakin. Näiden pitäjillä näyttää luonnossa liikkuminen rajoittuvan vain otuksen kuljettamiseen tarpeilleen lähimmän omakotitalon tontille. Metsäänhän he eivät uskaltaudu petojen pelossa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Käyn normaalisti metsässä kahdesti päivässä ja kerran katulenkillä. Seurassani "kotisuteni" ovat aina metsässä ja vaeltaessa - joskus kalastaessakin vaikka soutuveneessä syntyykin välillä hässäkkää, kun eivät usko isäni vanhaa ohjettaa laittaa hanuri keskelle penkkiä.

Susia en vihaa ja hyväksyn riskin metsässä ollessani.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Sakemannien kanssa kokemusta yli 40v ja kun uros jouduttiin lopettamaan alle 5 vuotiaana viime marraskuussa niin tilalle narttusakun seuralaiseksi tuli uros kaukkari.
Se on nyt tollanen vuoden ikäinen karvainen 60 kiloinen möhkäle ja aikamoinen jästipää mutta ei todellakaan mikään ladattu ase ilman varmistinta. Eikä sellainen ole ollut yksikään sakemannikaan. Nää on siitä hyviä että pihalta ei katoa koskaan mitään eikä ulko-oveakaan tarvii pitää lukossa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kokemusta tuntuu olevan ja sillä on merkitystä. Siinä mielessä homma varmaan toimii. Suosittelisitko kokemattomalle ensimmäiseksi koiraksi?

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Kaukkariako? En enkä suosittelisi mitään muutakaan koiraa ellei sitten mene järjestettyyn koulutukseen. Tolla meidän jötikällä on laumassa sakun lisäksi 3 kissaa ja kaksi ponia joiden "hoitsu" siitä tulee.
Nyt on pennulta pahin uhma ohi ja on kyllä koittanut laumanjohtajaksi mutta painimalla siitä selviää. Ja nää on pentuja pidempään kuin moni muu rotu.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #16

No tuo on aika olennaista, että laumanvartijakoiralla on joku lauma mitä suojella, eli oikea työ, eikä niin että hikeentyneenä vartioi rivarinpätkää ilman itselle tarkoitettua työtä.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen Vastaus kommenttiin #19

Sillä ei ole paljon väliä mitä vartio, vaikka sitä rivarin takapihaa joka on toivottavasti aidattu ja sille opetetaan että vain se on sen reviiriä.
Reviirin ulkopuolella näillä ei ole mitään tarvetta "uhota" kenellekkään.
Oikeastaan kaikki koirat vahtii ja suojelee omaa reviiriään välillä liiankin mustasukkaisesti jos on epäselvää kuka on pomo. Aika usein pikkukoirat on saatu tahattomasti uskomaan että ne johtaa laumaa ja ovat melko agressiivisia ihan koko ajan, reviirillään ja sen ulkopuolella.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Ihmisen suhde koiraan on selvää vain koiraihmiselle. Ne koirat siellä Euroopassa vaikuttaa käyttäytyvän, kuin isäntänsä. Ne ovat tottuneempia siihen, että on muitakin. Oman koirani kuolemasta on jo kohta 40-vuotta. Se opetti kantamaan vastuuta. Sittemmin olen tavan takaa vain keinoisäntänä. Tavan takaa olen kumminkin lenkillä koiran kanssa koiranilmallakin.

Susi on sitten ihan oma juttunsa. Olen käynyt itärajalla kuvauskeikoilla ja juttelen usein metsästäjien kanssa muutenkin. Vaikka muissa yhteyksissä olen kovasti tekemisissä luonnonsuojelijoiden kanssa, ymmärrän kovin hyvin metsästäjää, joka on menettänyt useammankin koiran. Sen selittäminen Punavuoren vihreille on joskus monimutkaista, mutta johan sitä reviiriä sudet käy katselemassa Nurmijärvellä, joten keskuspuistossa voi puudelit olla kohta uhanalaisia. Se kanta tulee olla kontrollissa ja lupia ongelmasusien lopettamiseen tulee saada. Muuten alkaa puudelit vähenemään luontaisesti Stadissakin.

Koira on omistajansa vastuulla ja enenevissä määrin ilmiselvästi on omistajia, joilla se koira ei ole hallinnassa. Mitä isompi ja aggressiivisempi se koira on ja mitä hontelompi se taluttaja on...
Suomessa taitaa saada pitää jopa koirasutta ja just siinä kohtaa multa loppuu asiassa ymmärrys.
Kissaihmisten kanssa ei sitten edes kannata aloittaa keskustelua siitä, missä kohtaa kissasta tulee lainsuojaton, kun sen päästää metsään kotiovesta. Onneksi sudet kyllä hoitaa... ja ilvekset.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Suurpedollesi" ts. herttaiselle koirallesi suurhalaus täältä suunnalta ;)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Mutta mihin on unohtunut vielä suurempi huoli: yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka uskovat että koirarotuja on olemassa. He uskovat usein myös, että rodut ovat eriarvoisia ja toimivat sitten uskomustensa perusteella. Koiran rotu ja siihen liitetty oletus eriarvoisuudesta on johtanut tilanteeseen, jossa koiria kohdellaan eriarvoisesti heidän oletetun rotunsa perusteella. Tätä kutsutaan rasismiksi.

[Kansan Uutiset]

Ehdotan Helsingin kaupunginvaltuuston pohdittavaksi, voitaisiinko sellaisilta ihmisiltä jotka puhuvat koiraroduista, evätä pääsy kaupungin tiloihin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Taitaa määritelmän mukaan vielä vaatia kohteeksi ihmisen, mutta ehkä joku päivä näinkin.. :-)

Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset