SAK:n ehdotus pitempään yrityksessä olleiden suojelusta
SAK:n ehdotus Ruotsin mallin mukaisesta pitempään työssä olleiden suojelusta joukkoirtisanomistilanteissa on herättänyt kiivasta keskustelua. En itsekään ole vakuuttunut, että se on välttämättä oikea ratkaisu, mutta se ainakin ohjaa keskustelua ikävään ongelmaan. Usein nimittäin yt-neuvotteluiden kautta tehtävissä joukkoirtisanomisissa varttuneemmat työntekijät joutuvat "puhdistuksen" kohteeksi.
Erityisesti asiantuntijatyössä esimerkiksi ICT-alalla on viime vuosina nähty, että yritys on säästänyt voimakkaasti koulutuskustannuksissa ja työntekijät eivät ole päässeet kehittämään osaamistaan. Teknologian kehittyessä yhä kiihtyvällä vauhdilla saattaa työtehtävissään jäädä kiinni vanhentuvaan teknologiaan ja tuotteisiin. Kun toimintaa uudistetaan koulutuksen sijasta tarjolla onkin kenkää eikä uusia työtehtäviä. YT-neuvottelujen lomassa kerrotaan yrityksen tarvitsevan "uudenlaista osaamista".
Tässä mielessä monessa yrityksessä maailma on muuttunut yhä raadollisemmaksi. Vanhanajan patruunahenkisestä huolenpidosta ei ole kuin muisto jäljellä, kun pari vuosikymmentä palvellut asiantuntija heitetään kortistoon epäkurantilla osaamisella. Toki kaikki eivät näin toimi, mutta kovassa numeroita tuijottavassa bisnesmaailmassa ilmiö on tullut yhä yleisemmäksi. Lojaalisuutta yritystä kohtaan ei enää palkita kuten ennen.
Yli viisikymppinen vanhentuneella teknologisella osaamisella on vaikean paikan edessä pyrkiesssään työllistymään uudelleen. Juuri tällaisista saamme lukea mediasta kuinka kymmenet ja sadat työhakemukset eivät tuota mitään tulosta. Työttömyyden oltua korkealla nuoremmat ovat kelvanneet paremmin. Toki nuorisotyöttömyys on myös ollut ongelma, mutta puhuttaessa nimenomaan koulutetuista ja jo työelämässä olleista, on ikä muodostunut selvästi rasitteeksi.
Työurien pidentämisestä puhutaan, mutta tehdäänkö mitään sen eteen?
Yli 50-vuotiaan työllistäminen voi tulla kalliimmaksi ja kannattaa jopa irtisanoa ennen 56 vuotta täyttämistä
Sekä työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä että työttömyysturvamaksuissa on keskisuuria ja suuria yrityksiä koskien maksuja, jotka tekevät yli viiskymmpisen työllistämisestä kallimpaa ja saattavat jopa johtaa siihen, että kannattaa irtisanoa henkilö ennen kuin hän täyttää 57 vuotta.
Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän ominaisuuksia avasi Jyrki Kasvi 2015 blogissaan Ikäsyrjintä kannattaa. Kokonaisuus on hankala, mutta käytännössä eri maksuluokkien vuoksi työnantajalle saattaa tulla merkittävät kustannukset mikäli se joutuu työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä korkeaan maksuluokkaan. Kasvi toteaa blogissaan:
"Tavoitteiltaan kauniin järjestelmän ongelmana on se, että työkyvyttömyyseläkkeelle ei jäädä tasaisesti eri ikäisinä. Keskimäärin työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään 52-vuotiaana, ja lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä on yli 55-vuotiaita."
"Yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä on siis helpoin ja tehokkain tapa minimoida työntekijöiden mahdollisesta työkyvyttömyydestä työnantajille aiheutuvaa työkyvyttömyyseläkemaksuriski! Paljon kustannustehokkaampi tapa kuin yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työkyvyttömyyseläköitymisen ennaltaehkäisy."
Uudelle Suomelle taas teollisuuden kunnossapitopalveluita tarjoavan, Suomessa 1 100 ihmistä työllistävän Maintpartnerin henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä kertoi, että yksi kriittinen raja kulkee 56 vuoden ja 1 kuukauden iässä. Hänen mukaansa tuo tunnetaan suurtyönantajien keskuudessa.
"Kun ihminen ehtii täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden työsuhteen aikana, hän pääsee työttömyysvakuusrahaston piiriin, joka on vanha työttömyyseläke. Ja viimeinen työantaja maksaa työttömyysvakuusrahastolle hänen ansiosidonnaisen päivärahan. Maksimissaan neljä vuotta, minimissään vuoden. Siinä on miljoona eri muuttujaa välissä, mutta summa nousee helposti 70 000 euroon."
"Jos ihminen on 55-vuotias ja irtisanomis-yt:t tulevat, niin se vaikuttaa varmasti yrityksen päätökseen. Että hoidetaan ihminen pois ennen kuin hän täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden, jolloin rahaa ei tarvitse maksaa."
Näillä laeilla lienee ollut hyvä tarkoitus, mutta joskus huonosti harkitut lait johtavat käytännössä vääriin tuloksiin.
Tavoitteena oli työkyvyttömyyseläkejärjestelmän maksuluokalla kannustaa siihen, että työntekijöiden hyvinvoinnista pidettäisiin paremmin huolta eivätkä työntekijät niin usein joutuisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Käytännössä kuitenkin lopputulemana on ollut, että kannattaakin irtisanoa ikääntyneempiä työntekijöitä ajoissa. Vuosikymmenen alun yt-rumbassa irtisanottiin suuri määrä ihmisiä osin tällä perusteella – vaikkei toki niin saakaan virallisesti sanoa.
Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Kuten alussa totesin, niin en tiedä onko SAK:n ehdottama ratkaisu oikea. Ongelma on kuitenkin olemassa ja jotain sille pitäisi tehdä, jotta työurat oikeasti jatkuisivat useamman kohdalla pidempään. Lisäksi on karua kiittää ihmistä pitkästä palveluksesta olemalla kouluttamatta uusiin tehtäviin ja tarjoten vain potkut kortistoon.
Ehdotuksesta käydyssä keskustelussa ollaan voimakkaasti asettamassa nuoria ja kokeneempia työntekijöitä vastakkain. En oikein pidä tästä(kään), sillä meillä on käsissämme ongelma sekä nuorisotyöttömyyden että yli viisikymppisten työllistymien kohdalla. Tähän ei löydy välttämättä yhtä keinoa.
Tällaiset laajoja joukkoja koskevat ehdotukset ovat usein ongelmallisia, kun tilanne on kovin erilainen eri aloilla ja yrityksissä. Jos ajattelen omaani eli ICT-alaa, niin alussa kuvaamani ilmiö on ollut valitettavan yleinen. Työllisyystilanne on toisaalta merkittävästi parantunut. Nykytilanteessakin on silti merkittävä ero sillä, kuinka hyvin työllistyy uudelleen kolmikymppinen asiantuntija viiden vuoden työuralla verrattuna yli viisikymppiseen yli 25-vuoden työuralla. Kuvattujen lisämaksujen lisäksi valitettavan moni pitää jo näitä kokeneita liian vanhoina oppimaan uutta, vaikka tällä alalla omat kokemukseni esimiehenä ovat kyllä aivan toiset.
Itse koen että meidän pitäisi löytää ratkaisuja sekä nuorten että yli viisikymppisten työttömyydestä pois pääsemiseen.
Mielestäni nuo mekanismit, joiden vuoksi yli viisikymppisen työllistämisestä aiheutuu lisäkustannuksia ja jotka kannustavat jopa irtisanomaan aikaisemmin, pitäisi pikaisella aikataululla poistaa.
Kaikista tärkein asia kuitenkin on pystyä takaamaan kaikille tavat sekä työssä että työttömyyden kohdatessa päivittää tehokkaasti osaamistaan muuttuvassa maailmassa.
Toivoo nimimerkki: Ensi viikolla 49-vuotta täyttävä kokeneehko bloggari huolestuneena tulevaisuudestaan 😉
En oikein kannata tuota SAK:n ehdotusta. Kun se toisaalta suojelsi ikääntyviä työntekijöitä, niin se toisaalta haittaisi nuorempien pääsyä työelämässä ja urallaan eteenpäin. Tämä meidän nyt jo eläköitynyt tai eläköitymässä oleva ikäluokka on saanut nauttia talouskasvusta ja pitkistä työurista. Nuorempien kohtalona on usein kituva talouskasvu ja pätkätyöt.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on kiistämättä ongelma, jonka vuoksi tällainen yleissääntö voisi johtaa vääärään suuntaan. Valitettavan usein toisaalle suunniteltu tarpeellinen parannus pyllistää toisaalle.
Tuota lienee parempi kohdella keskustelun avauksena kuin lopullisena ratkaisuna. Mielestäni kuitenkin yli viisikymppisten kokemusta ja osaamista ei kuitenkaan kannata nykytilanteen tavalla hukata. Toisaalta itse en usko johonkin vaikkapa asennemuutokseen tms, jolla tilanne muuttuisi.
Tällä vuosikymmenellä moni vaikkapa Nokialta on joutunut tuohn tilanteeseen matkapuhelinliiketoiminnan kyykättyä ja sen vaatiessa merkittävää sopeuttamista. Onneksi useimmat ovat silti työllistyneet, mutta erityisesti vanhemmilla on ollut vaikeuksia. Tilanne voi kuitenkin tulla kohdalle varsin yllättäen riippumatta työsuoritteen hyvyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä Ruotsissa on ollut vastaava LAS-laki voimassa jo yli 45 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, tunnen tilanteen hyvin, kun kymmenisen vuotta oli ruotsalaissuomalaisessa firmassa töissä. Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Käytännössä joskus tämä on tarkoittanut sitä, että yt-neuvotteluissa ollaan joskus luovuttu sopimalla ko säännöstä maksamalla lisää erorahaa.
Firmat ovat toki aiheestakin kokeneet sen olevan uudistumistilanteissa varsin hankala, jos viimeisenä firmaan sisään on tullut vaikkapa uuden teknologian osaajia, mutta heidät pitäisi säännön mukaan laittaa ensin pihalle. Käytännössä näitä tilanteita ollaan sitten soviteltu jotenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos yritykseen sitoutunut työntekijä halutaan potkia ulos ensimmäisten joukossa, on kohtuullista, että työnantaja maksaa lähtökorvauksen (ruotsiksi avgångsvederlag), joka sovitaan paikallisen ammattiosaston kanssa. Suurilla firmoilla oli aikaisemmin tätä varten oma rahasto.
Ilmoita asiaton viesti
Just!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tuo LIFO on monessa yrityksessä käytössä. Se kun on yksinkertainen soveltaa ja ”oikeudenmukainen”.
Sen kääntöpuolena on sitten, että vähän aikaa ollut hyvä jätkä joutuu lähtemään, kun pidempään ollutta, josta työtoveritkin mieluummin luopuisivat, ei kuitenkaan ’voida’ irtisanoa ensin. Yksinkertaista, mitattavaa algoritmia ei tarvitse perustella…
Ilmoita asiaton viesti
Kun työntekijä oikeutetaan ja velvoitetaan ostamaan oma työpaikkansa, niin siinä mallissa hänen ansionsa muodostuu työtulosta ja pääomatulosta. Näinhän jo tehdään menestyvissä ICT yrityksissä.
Valta säilyy yrityksen pääomistajilla, mutta sovittava osuus vallasta jakautuu henkilöstölle. Perinteisistä asenteista johtuen tullee tällaisen uuden omistusmuodon aikaansannti olemaan haastavaa.
Avaimet ovat kolmikannalla, joista valtiovallalla on mahdollisuus heittää kehään oikeat porkkanat ja kepit.
Seuraava vaihe on saattaa henkilöstö ja yrittäjät yhteiseen pöytään.
On selkeää, että työmarkkinajärjestöjen rooli tulee muuttumaan luonnollisista syistä, mutta kyllä niitäkin tarvitaan, mutta uusilla asenteilla.
Tätä mallia edelleen kehittäen syntyy tilanne, että henkilöstölle mahdollistuu joko säännöllisesti pitää tietotaitoaan ajan tasalla, tai jossain vaiheessa jäädä nauttimaan ansaitusta eläkkeestä ja pääomatulostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko ”osa-aikainen” poromies tai vaimosi matkailualan yrittäjä ? Aika helposti huomaa kenellä on ”kytkentöjä” keillä mihinkin vaikka siitä ICT-alasta puhutkin vähän joka käänteessä ? En halua olla kenellekään inhottava mutta olen tottunut lapsesta lähtien että ollaan rehellisiä – ja jos ei olla niin ne ystävät ovat sitten entisiä ystäviä .
Ilmoita asiaton viesti
Poromies en ole – täältä Vantaalta se olisikin kovin hankalaa. Tunsin kyllä yhden poromiehen viime vuosikymmenellä mutten ole jutellut yli kymmeneen vuoteen. Avovaimoni on samalla alalla, tosin enemmän markkinoinnin ja liiketoiminnan puolella kuin teknologian.
Yhtään matkailualan yrittäjää en taida tuntea – ei tule ainakaan mieleen.
Opiskellessani sähkö- ja tietoliikennetekniikkaan Otaniemessä Teknillisessä korkeakoulussa tein sivuduunina tennisvalmentajan hommia ja muutama kesä meni Koffin tehtaalla, mutta vuodesta 1997 alkaen olen ollut ICT-alalla osin asiantuntijana, mutta enimmäkseen tuotekehitystiimien vetäjänä.
Väitän tuntevani ICT-alan hyvin ja siksi sitä usein käytän esimerkkinä.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäyksenä vielä äskeiseen ettei siitä seuraa muuta kuin elämä jota ei ihan oikeasti halua elää! Tuhoutuako vai elää on ajateltava pikkuisen pidemmälle . Elämä ”se oma” on vaikein kaikille ihmisille, elämän ”suorittaminen” on se vihoviimeinen asia jolloin ”hylkää” itsensä. Pitää löytää se oma tie jolloin tuntee olevansa ihminen joksi on luotu.
Ilmoita asiaton viesti
Aika moni saa kenkää yt:issä jo siinä neljän kympin päällä, kun aikanaan hyvä palkka on paisunut prosenttiperusteisten yleissitovien korotusten jälkeen liian korkeaksi omaan osaamiseen nähden. Samalla tavalla tämä tietysti liittyy viiskymppisiinkin. YT:t tuppaavat tulemaan laskukauden mukana eli tarkka ikä ei ole tärkein tekijä. Huiput pärjäävät aina, mutta keskinkertaiselle (tai sen alle) osaajalle tämä on ongelma. Sitä seuraavaa työpaikkaa ei aina saa edes reilusti palkkaa alentamalla.
SAK:n ehdotus tarkoittaisi, että näistä osaamistasoon nähden liian kalleista ihmisistä ei saisi enää päästä eroon.. 😉
Jos yleissitovuus koskisi vaan taulukkopalkkoja, niin ongelmaa ei olisi. Näinhän ei kuitenkaan ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tuo aikanaan meilläkin maan tapa oli, tosin muodossa viimeisimpänä palkattu sai lähteä ensin jos väkeä vähentää piti. Ikää se ei katsonut, mutta nuoriin se yleisimmin kohdistui.
Silloin töitä vielä tehdaspaikkakunnilla oli, joten se harvoin aiheutti katastrofia samalla tavoin kuin nyt.
Ruotsissa työllisyys lienee sen verran hyvä, että työpaikkoja siellä löytyy helpommin kuin meillä, varsinkin nuorille.
Ilmoita asiaton viesti
Tyttäreni oli töissä 15 v. Nokialla . Sen jälkeen ”noutaja” tuli. Sittenpä hän sai pärjätä miten itse taisi. Äidillä ”helvetin iso huoli”. Asunto ostettu ja elämä mallillaan. Siihen päälle vielä Lindströmin aktiivimalli arvatkaapa ”oliko hauskaa”, Lindström saa painua sinne mistä on tullutkin ”paperimies”. Tänä päivänä työpaikka pienessä yrityksessä, työtä kuitenkin toistaiseksi. Tällainen on nykypäivän yritysmaailma, ei tarvitse odottaa että niitä tulevaisuuden veronmaksajia synnytettäisiin, siitä on nykyhallitus pitänyt huolen !
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kun vastasit, kunnioituksen arvoinen asia Niko Kaistakorpi !
Ilmoita asiaton viesti
Jännä idea olisi sekin että työntekijä pitäisi huolta osaamisestaan. Jotta työnantaja maksaa palkan työstä ja työntekijä investoi itse aikaansa oman osaamispääomansa lisäämiseen. Sehän ei sinne firmaan nimittäin jää kun porukka lähtee.
Joskus tuntuu että työnantajan pitäisi tulla persekin pyyhkimään ja silti riittäisi vinkujia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä useimmat tähän pyrkivätkin. Toteat ettei osaaminen jää firmaan, kun henkilö lähtee. Voisin kyllä todeta, että osaamisen kehittämiseen ja työhyvinvointiin panostamattomasta firmasta todennäköisimmin lähtee ne parhaimmat osaajat. Porukkaa osaavimmasta päästä lähtee ellei firma ymmärrä näitä asioita. Tiedän tällaisesta useita tapauksia.
Joko tai -maailmassasi asiat toimivat kyllä mielestäni oudosti. Osaamisen kehittäminen on parhaimmillaan yhteistyötä perustuen yrityksen ja työntekijän tarpeisiin – ja molemmat laittavat siihen aikaa ja resursseja. Investoinnit siihen näkyvät kyllä merkittävästi viivan alla vaikkei sitä niin suoraviivaista olekaan lätkiä suoraan exceliin.
Joskus kumma kyllä työnantajan ja työntekijän etu voivat kohdata, kun asiaa oikeasti pysähtyy miettimään ja suunnittelee.
Ilmoita asiaton viesti
Monissa haastavissa ammateissa esim. palomiehet ja upseerit, 56-58 vuotias pääsi vanhaan hyvään aikaan rehellisesti työeläkkeelle työttömyys- tai työkyvyttömyyseläkkeen sijaan.
Kun olin vielä nuori ja elin vielä ilman lähestyvän eläkeiän mukanaan tuomaa irtisanomispelkoa, oli firmassamme töissä rottakoulun käynyt yliluutnantti, joka eläkkeensä ja työansioidensa avulla tienasi melkein saman kuin firmamme silloinen toimitusjohtaja.
Ilmoita asiaton viesti
SAK:n esitys ei ole mikään uusi tai Ruotsista matkittu. Se on ollut monessa SAK-STK -pohjaisissa työehtosopimukssa ainakin n. 40 vuotta. Nykyisin se on ainakin mm. Teollisuusliiton, Paperiliiton, Sähköliiton ja Rakennusliiton sopimuksissa. Se on ainakin yhdessä Pro:n sopimuksesta.
Nyt se siis otettaisiin työsopimuslakiin. Kun se otettaisiin lakiin, niin silloin se koskisi kaikkia työnantajia, myös järjestäytymättömiä. Työehtosopimuksessa se koskee vain järjestäytyneitä työnantajia. Irtisanomisjärjestyksen rikkomisesta voidaan tuomita työtuomioistuimessa hyvityssakkoa työnantajalle. Hyvityssakko menee työntekijäliitolle, eikä työntekijä saa siitä mitään.
Muistan kaksi irtisanomisjärjestystä koskevaa työtuomioistuimen tuomioita. Toinen koski työntekijän lomauttamista ja toinen toimihenkilön irtisanomista. En nyt kaivanut niitä esille, vaikka tietysti hyvä tapa vaatisi pistämään linkit niihin.
Tässä linkki Teollisuusliiton sopimukseen, sivu 147 http://finlex.fi/data/tes/862/TT47Metalli1711.pdf
Tässä Pro:n sopimus, sivu 59 http://finlex.fi/data/tes/4462/TT81Talotekth1802.pdf
Tuo Pro:n sopimus on ollut tuollaisena jo Antti Rinteen ollessa puheenjohtaja, joten turha hänen on näytellä tietämätöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisen työsopimuslain perusteella työnantajalla on varsin vapaa harkinta, ketä irtisanotaan taloudellisilla ja/tai tuotannollisilla perusteilla. Jo nyt keskisuuret ja suuret työnantajat joutuvat maksamaan iäkkäimmistä työntekijöistään eläkelaitoksille jopa kolmen vuoden palkan irtisanomis- tilanteissa,jos työntekijä jää tämän johdosta varhemmin eläkkeelle. Siis työnantajalla on jo nyt suurempi kynnys irtisanoa lähes 60- vuotiaita ja vanhempia kuin nuorempia.Siinä mielessä SAK: n ehdotus johtaisi kaksinkertaiseen turvaan vanhemmille työntekijöille, mutta vain keskisuurissa ja suurimmissa yrityksissä. Pienten yritysten osalla taas mitään erityistä eläkesanktiomaksua ei ole ollut tähänkään saakka.Siellä on edelleen houkutusta sekä työnantajalle että työntekijälle päästää henkilölle vuosien ansiosidonnaiselle korvaukselle, jolloin työllistyminen on hyvin heikkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, kun riippuen syntymävuodesta 57 tai 58 vuoden ikä on saavutettu ja olet keskisuuren tai suuren yrityksen palveluksessa, niin suoja on varsin suuri ja maksaa työnantajalle.
Vaikuttaisi kuitenkin, että tämä on johtanut keskisuurissa ja suurissa yrityksissä siihen, että väkeä laitetaan pihalle jo ennen tuota ikää mahdollisten kulujen välttämiseksi. Siinä mielessä ohjausvaikutus on osin epäonnistunut.
Kokonaisuutta pitäisi arvioida ja miettiä toimiiko se tällä hetkellä oikein. Haitaksi ei olisi tutkia kuinka paljon erilaisia tapauksia on, jottei mentäisi mutulla.
Ilmoita asiaton viesti
Missä on työntekijän oma vastuu osaamisensa kehittämisestä?
Ilmoita asiaton viesti
Nämä eivät ole joko tai -kysymyksiä. Osaamisen kehittäminen on parhaimmillaan yhteistyötä perustuen yrityksen ja työntekijän tarpeisiin – ja molemmat laittavat siihen aikaa ja resursseja. Investoinnit siihen näkyvät kyllä merkittävästi viivan alla vaikkei sitä niin suoraviivaista olekaan lätkiä suoraan exceliin.
Joskus kumma kyllä työnantajan ja työntekijän etu voivat kohdata, kun asiaa oikeasti pysähtyy miettimään ja suunnittelee.
Työntekijällä on vastuuta, mutta on myös työnantajalla ainakin mikäli se toimii järkevästi ja kohtuullisesti. Työntekijä voi vapaa-ajallaan kehittää osaamistaan, mutta esimerkiksi usein jää arvailuksi se, millaist aosaamista yritys tarvitsee ja milloin se päättää vaikkapa vaihtaa teknologiaa.
Kun kyseessä ovat vaikkapa kaupallisen teknologiat, niin niihin omin avuin kouluttautuminen ei ole kovin yksinkertaista ja saattaa sisältää merkittäviä kustannuksia.
Kyllä todella moni kantaa vastuuta oman osaamisensa kehittämisestä, mutta ei se poista sitä, etteikö myös yrityksen tulisi pitää huolta yrityksen tarvitseman osaamisen kehittämisestä omalta osaltaan.
Ilmoita asiaton viesti