Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Palvelusetelimallien eriarvoistava vaikutus

Palvelusetelimallit yleistyvät erilaisissa kansalaisten tarvitsemissa palveluissa ja niissä on kiistatta hyviä puolia. Ne kuitenkin saattavat myös lisätä eriarvoisuutta tulevaisuudessa erilaisten palveluiden osalta. Tänään Kokoomuksen Aino Närkki kirjoitti yksityisestä varhaiskasvatuksesta, jota toteutetaan suurelta osin palveluseteleillä ja haluaa mallin laajentuvan edelleen.

Miksipä ei haluaisi, sillä maksukykyiset vanhemmat voivat palvelusetelin korvauksella sekä laittamalla itse väliin osan maksusta hankkia kenties lapsilleen paremman päivähoidon kuin perustallaaja. Tämä lienee melkoinen houkutus Kokoomuksen kannattajakunnan perheellisille ruuhkavuosina.

Mahdollisuus ostaa lisäpalveluita ja parempaa hoitoa - upgrade bisnesluokkaan

Palvelusetetelitä on jo runsaasti käytössä terveydenhoidossa ja soten kautta niiden saatavuutta halutaan laajentaa. Kokoomuksen tavoitteissahan oli laajentaan niitä voimakkaasti myös erikoissairaanhoidon piiriin ja leikkauksiin. Osin tämä vedettiin kritiikin vuoksi takaisin.

Sote-esityksissä todetaan kuinka henkilöllä on mahdollisuus ostaa lisäpalveluita halutessaan peruspalvelun lisäksi. Olen mielessäni pohtinut mihin kaikkeen tämä johtaa - jälleen ei toki pelkästään negatiivinen asia vaan asialla on monia puolia.

Tämä toteutuu siis vauvasta vaariin eri palveluiden vaiheissa. Myöhemmältä iältä kerrotaan sote-esityksessä esimerkki:

"Asiakkaalla on mahdollisuus hankkia omilla varoillaan asumispalveluntuottajalta muita tuottajan tarjoamia palveluja kuten esimerkiksi parturi-, kampaamo- tai kosmetologipalveluja. Jos asiakasseteli on saatu apuvälineen hankintaa varten, asiakas voisi lisäksi hankkia asiakassetelin arvoa kalliimman apuvälineen maksamalla itse setelin ja apuvälineen hinnan välisen erotuksen. Tämä tulisi kyseeseen esimerkiksi hankittaessa sairauden hoitojen aiheuttaman hiusten lähdön vuoksi peruukki. Asiakassetelin arvon pitää mahdollistaa asiakkaan tarpeen mukaisen peruukin hankinta. Asiakkaalla olisi kuitenkin halutessaan mahdollisuus hankkia kalliimpi peruukki."

Toisaalta on todella kannatettavaa, että näin voi tehdä. Kuitenkin puhtaasti kustannusnäkökulmasta tämäkin voi lisätä julkisia kustannuksia mikäli aiemmin julkisin varoin on kustannettu jonkinmoinen ratkaisu ja vaihtoehtona on ollut hankkia itse, ellei se julkisen tarjoama kelpaa.

Riippuen asiakkaan maksukyvystä lopulta saatu hoito voi olla hyvinkin erilainen. Jos ajatellaan vaikkapa lonkkaleikkausta, niin nykyisellä julkisella erikoissairaanhoidon puolella kaikki saavat samansisältöisen palvelun asemastaan huolimatta. Mikäli haluaa tehdä leikkauksen yksityisellä tulee se pääosin itse kustannettavaksi yksityissairaalassa. Nyt on mahdollista kattaa itse leikkaus ja suurimmat kulut julkisen kustantamana ja ostaa lisäpalvelut kupeeseen. Toisaalta tämä on jälleen oikein hyvä, toisaalta kasvattanee tämäkin julkisen kustannuksia nykyisestä.

Aiemman pienehkön Kela-korvauksen sijaan monissa tilanteissa yksityiselle voi viedä palvelusetelin ja omavastuu pienenee. Toisaalta hyvä, mutta julkisten kustannusten osalta vaikutus voi olla suurikin.

Voiko varhaiskasvatus eriarvoistua tulevaisuudessa merkittävästi?

Tämä nousi mieleenlukiessani tuota EK:n alaisen Hyvinvointialan liiton lobbarin Aino Närkin blogia. En viitsinyt sinne kommentoida, sillä vastustan tuota kommenttien ennakkotarkastusta, jota hän blogissaan käyttää.

Onko tavoitteena se, että hyvätuloisten perheiden lapset saavat edullisemmin ostettua yksityisen päiväkotipaikan palvelusetelin avulla? Tuleeko meille jatkossa yhä suurmpi määrä päiväkoteja, joihin on varaa vain "hyvien" perheiden lapsilla? Saavatko he siten merkittävästi parempaa varhaiskasvatusta?

Onko tämä tämä ensimmäinen merkittävä askel kohti yksityisen varhaiskasvatuksen ja kenties tulevaisuudessa jopa opetuksen nousua Suomessa? Perinteisesti kunnat ovat pääosin tarjonneet samankaltaista varhaiskasvatusta ja opetusta lapsesta lukioon.

Siintääkö horisontissa ajatus vaikkapa yksityisistä lukioista, jotka maksetaan osin palvelusetelelillä ja osin sitten vanhempien maksamana? Kenties näemme brittien henkisiä yksityiskouluja Suomessa kunhan suunnitelmat etenevät?

Ideologinen muutos palveluissa

Pitkään meillä on ollut yhteiskunnan tarjoamiassa palveluissa malli, jossa kunta tarjoaa palveluita ja mikäli haluaa jotain muuta, niin pääsääntöisesti joutuu sen itse kustantamaan. Tämä pätee vahvasti esim yksityisten lääkäripalvelujen käyttöön.

Palvelusetelimallilla ja sotessa muutoinkin yhteiskunta maksaa aiempaa suuremman osan yksityisiä palveluntarjoajia käyttävien kustannuksista. Tällä on väistämättä merkittäviä kustannuksia kasvattavia vaikutuksia, joita ei ole mielestäni arvioitu riittävästi. Ennustettavissa on mm yksityisten sairausvakuutusten määrän lasku.

Palveluntarjoajalle lienee houkuttelevaa profiloida asiakkaita ja saada mahdollisimman maksukykyisiä lisäpalveluita ostavia asiakkaita. Helposti voisi kuvitella heille löytyvän myös parempaa ja nopeampaa palvelua ellei pidetä tasapuolisuudesta huolta lain ja maakunnan taholta. Voi olla että näin jossain muodossa tehdäänkin - riippuu osin taas maakunnan kyvystä huolehtia näistä asioista.

Palvelusetelimallissa on paljon hyviä puolia, mutta kuvaamani kaltainen kehitys mietityttää. Kustannukset saattavat kasvaa ja eriarvoisuus lisääntyä. Varhaiskasvatuksen toivoisi olevan mahdollisimman tasa-arvoista tarjoten yhtäläiset mahdollisuudet lapsille oppia ja kehittyä.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Palvelusetelien tarkoituksena ei varmaan alun perin ollut yksityistää palveluja vaan tasata kysyntähuippuja tai tilapäistä kapasiteetin vajausta. Sellaisina ne ovat aivan perusteltuja. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että palveluseteleistä muodostuisi yksityisille yrityksille eräänlainen sisäänheittoväline, jonka ympärille rakentuvilla lisäpalveluilla tehtäisiin varsinainen tulos. Näin käytettyinä ne lisäisivät yhteiskunnan kustannuksia

Palveluseteleihin liittyy merkittäviä vaihdantakuluja sekä niiden myöntäjälle että vastaanottajalle. Jonkun pitää arvioida niiden myöntämisen perusteet, seteli pitää toimittaa, vastaanottajan pitää se käsitellä ja lopuksi vielä myöntäjä siirtää yrittäjälle rahat sekä valvoo kaiken tapahtuneen oikein. Ei tunnu kovinkaan kustannustehokkaalta. Lasse Lehtosen (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/221396-ylilaakari...) mukaan esimerkiksi HUS:n kaihileikkauksen palvelusetelikustannukset ovat 50 € eivätkä siinä ole vielä mukana vastaanottavan tahon kulut.

Palveluseteli on yleisemminkin esimerkki siitä mihin terveydenhuollon sirpaloituminen johtaa. Jokainen toimijoiden välinen tapahtuma tuo mukanaan eräänlaista kitkaa ja sen mukana lisäkuluja. Se on vähän kuin ravintoketju, jossa energia häipyy pikku hiljaa taivaan tuuliin.

Palvelusetelit ovat jo tulleet sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja yksityistäminen uhkaa siis myös koulutusta kaikilla tasoilla. Yliopistoissa kehitys on pisimmällä ja kunhan niiden pääomittaminen saadaan vietyä kyllin pitkälle, ollaan pian USA:n mallissa, josta ei ole hyvää sanottavaa.

Palveluseteleitä tulisikin varoa käyttämästä yksityistämisen edistämiseen niiden alkuperäisen tarkoituksen sijasta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Vaikuttaa todellakin siltä, että tämä malli on vähintäänkin haasteellinen ja tulisi arvioida sen hyödyt ja haitat kunnolla. Vaikuttaa siltä, että sitä käytetään nyt alkuperäsiten tavoitteiden sijasta tarpeettomastikin ulkoistamisen välineenä.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Pelottaa ajatellakin, että jos palveluseteleillä pyritään ulottamaan apuvälineisiin, niin se on kyllä väärin. Ilman apuvälineitä uskoisin, että minä vain syrjäytyisin entistä enemmän pois yhteiskunnasta.

Esimerkki yhden firman eri hinnastoista: http://www.kuulohansa.fi/hinnasto.htm

Nuo kaikki ja 5 tähden kuulolaitteella olen vammaisena oikeutettu saamaan valtiolta tukea yhteiskuntaan osallistumisella täysimääräisesti kuulemalla ja ne sekä tutkimukset sain ilmaiseksi paitsi, että jouduin maksamaan 35 euroa potilaskäyntimaksua.

Se vasta naurettavaa on, että saa 50 euron palvelusetelin, kun yksi koje maksaa yli 2000 euroa + muut tutkimukset mukaan kuten tämä hienosäätö.

Hienosäätöä ei voi itse tehdä, kun se on tietokoneen kautta säädelty ja ilman ohjelmistoa tai tarvittavia kytkinjohtoja ei onnistu kotioloissa säätämään.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@2. Liitän tähän vielä oman tekemäni blogin vammaisten kansalaisaloitteen jumiutumisesta talousvaliokuntaan, jossa esimerkin kerroin FM-laitteiden kohtuuttomasta viivästyksestä ja kuinka ennen vanhaan saatiin laitteet 1 päivässä. Eikä niinäkään päivinä, kun tarvitsin kojeiden huoltoa tai uusimisia, maksettu yhtään mitään. Ei ollut mitään tietoa yksityisistä firmoista tai kilpailutuslaeista.

Minusta tämä kilpailutus kääntyy väärään suuntaan eli hidastaa välttämättömän avun saamista.

http://topira.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265240-vamm...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mielenkiintoinen voi olla prosessi, jossa tällaisissa asioissa arvioidaan varsinkin erityisryhmiin kuuluville sopiva arvo ja riittääkö se lopulta juuri mihinkään.

Tuli mieleen kokemukset auttaessani tuota ALS-potilasta, josta kirjoitin ja jonka hautajaisiin olen menossa huomenna, niin oli todella hankalaa eri apuvälineiden hankinnan kanssa. Kunta laittoi itse etsimään sopivasta pyörätuolista lähtien ja käytännössä maahantuojien sekä myyntiedustajien armoille eikä tarjonnut oikein mitää apua tai kokemuksia. Siitä vaan nettiin katsomaan ja soittelemaan itselleen sopivaa... Oli muuten vaikeaa.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@5. Olen pahoillani ystävästäsi ja muistele häntä hyvällä lämmöllä ja kerro ihmisille, että mitä sinulla häntä miellytti ne asiat tai oli mukavia tilanteinta. Niin saavat toisetkin ihmiset itselleen hyvän mielen, että sellainen henkilö oli niin kuin muistetaankin.

Uskon kyllä, että on tosi hankalaa ruveta avuttomassa tilassa selvittelemään itselleen sopivia apuvälineitä ja selvittelemään kunnan, kaupungin, yms. että voitaisiinko nämä hyväksyttää.

Yksinkertaisesti pitäisi vaan lopettaa vammaisten palveluiden kilpailutukset ja palattava siihen vanhaan tapaan, joka toimi erinomaisesti.

Viimeaikaiset Kelan taksikyytihässäkät vasta pöyristyttävää olikin, moni ihminen ei tiedäkään, että mitä kaikkea sinne kulissien taakse oikein kätkeytyykään.

Käyttäjän AinoNrkki kuva
Aino Närkki

Yllä olevassa on seikkoja,joita on syytä oikaista. Varhaiskasvatuksessa palvelusetliä käytettiin vuonna 2016 noin 118 miljoonalla eurolla,kun koko vakan potti on lähes 3 miljardia. Yksityisen päivähoidon osuus on kokonaisuutenaankin alle 20 prosentin. Myös palveluasumisen ps luku on edelleen pieni noin 90 miljoonaa euroa (2016). Terveydenhuollon palvelusetelit olivat 2016 vain 12 miljoonaa ja siitä puolet oli erikoissairaanhoitoa ja puolet perusterveydenhuoltoa. Siis hyvin vähän esh:n 8-9 mrd:n potissa. Kotihoidossa asiakkaat eivät pääse vielä juuri ollenkaan valitsemaan, luku oli vain 22 miljoonaa. Kokonaisuuteen suhteutettuna puhumme siis vain muutamien prosenttien osuuksista. Pidän vahvasti liioiteltuna ja harhaanjohtavana nostaa kärjeksi eriarvoistamisen kun puhumme palveluseteleistä.

Kunta päättää palvelusetelin arvon. On totta, että jos kuntapäättäjät päättävät palvelusetelin arvon niin alhaiseksi, että sillä ei palvelua tuoteta eikä osteta, niin kunta asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan. Tämä ei tietenkään ole palvelusetelin tai palvelusetelilain tarkoitus. Laki säädettiin aikanaan lisäämään kuntalaisten valinnanmahdollisuuksia. Ei ole toimintamallin vika jos sitä käytetään väärin?

Palvelusetelin hallinnointiin on käytettävissä sähköisiä työkaluja, jotka maksavat itsensä nopeasti takaisin. Lopputuloksena on vähemmän byrokratiaa kuin mitä nyt on esim. kunnan oman vakan toteuttamisessa. Lisäksi palvelusetelijärjestelmässä poistuvat kunnalta rakentamisen riskit.Yleensä mitään uutta ei ihan ilmaiseksi saa mutta kehittäminen kannattaisi myös tässä. Suurimmat säästöt tulevat julkisen sektorin puolella kun pienikin kilpailu vaikuttaa nopeasti sitä puolta tehostavasti kuten monet esimerkit osoittavat.

Mahdollisuudet ja uhkat ovat kaksi eri asiaa. Jos uusita toimintamalleja vastustetaan jo ennen kuin niitä on edes kunnolla kokeiltu, ei löydetä uutta. Uhkien näkeminen siellä missä niitä ei oikeasti ole, on myös eräänlaista kehityksen jarruttamista. Ja nyt en puhu puoluepoliitikasta vaan ihan asioiden selvittämisestä ja järkevästä kokeilemisesta. Muistetaan, että esimerkiksi Englannin valinnanvapausjärjestelmä luotiin työväenpuolueen vallassa ollessa.
Myös Suomen sava järjestelmän eräänä lähtökohtana oli jo kymmeniä vuosia sitten ajatus siitä, että turvataan vähävaraisempien mahdollisuutta käyttää yksityisiä palveluja.

Meillä on pitkäaikainen kokemus lähes yksinomaan kunnan tuottamasta varhaiskasvatuspalvelusta. Päivähoitomme taso kestää vertailun sekä julkisen että yksityisen toiminnan osalta. Yksityisellä toiminnalla voidaan kuitenkin monipuolistaa tarjontaa ja vastata perheiden kysyntään nykyaikaisella ja joustavalla tavalla ja tilastojen mukaan edullisemmin kuin tilanteessa, että koko vaka on julkista. Kysynnän ja tarjonnan on toki kohdattava olipa kyseessä julkinen tai yksityinen.

Itse pidän perheiden kykyä arvioida lastensa parasta hyvänä myös päivähoitopaikan valinnan suhteen. Perheet asettavat palvelusetelin usein ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ja ymmärrän sen täysin. Miksi emme soisi perheille ja sitä kautta kuntien tärkeimmille veronmaksajille tätä mahdollisuutta?

ps. tänään kirjoittamani blogi oli toinen laatuaan tällä areenalla. Minkäänlaista sensuroinnin tarvetta tai halua ei ole esiintynyt.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kuten blogissa totesin pariinkin otteeseen, niin palvelusetelillä on hyviä puolia, mutta otin esiin yhden kulman, joka vaatii mielestäni myös huomiota. Tein sen selväksi kirjoituksessani.

Kun puhut nykytilanteesta, niin voitko kieltää sinulla, edustamallasi puolueella sekä Hyvivointialan liitolla olevan tavoitteena tämän merkittävä kasvattaminen tulevaisuudessa?

Mahdollisuuksien lisäksi myös uhat voivat toteutua eikä niitä tule väheksyä. Toimintamallin tarjotessa mahdollisuuksia ja porsaanreikiä väärinkäyttöön, niin näin voi tapahtua. Lake ja sekä toimintamalleja luodessa tällaiset tulisi pyrkiä estämään.

Toteat: "Jos uusita toimintamalleja vastustetaan jo ennen kuin niitä on edes kunnolla kokeiltu, ei löydetä uutta."

Ei voida väittää etteikö näitä toimintamalleja oltaisi "kokeiltu", sillä kerroithan itse jo nykytilasta 2016 ja kenties 2017 sekä 2018 ollaan jo menty pidemmälle. Kokeilu tarkoittaa pienessä mittakaavassa tehtyä toimintaa eikä sitä, että laitetaan koskemaan kaikkia ja toivotaan sen onnistuvan. Kokeiluja on siis tehty ja tehdään - tuloksiakin lienee jossain.

Kuten totesin niin malli saattaa johtaa eirarvoistumiseen, kuvaamallani tavalla. Lisäksi sen kustannusvaikutukset tulisi tutkia kunnolla.

Aloitat kertomalla oikaisevasi, mitä blogistani siis oikaisit? Olet eri mieletä ja tuot esille mahdollisuuksia sekä uskon yksityisten toimintaa tehostavaan vaikutukseen. En kuitenkaan saa kiinni, mikä kirjoituksessani olisi pitämättä paikkaansa ja oikaisun tarpeessa.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Ajattelin juuri samaa, ettei suhteellisesti vielä pienellä palveluseteleiden käytöllä voi mitenkään perustella, että niitä pitäisi käyttää paljon enemmän. Siksi uhkakuvia ei voi suhteuttaa nykytilaan vaan ne pitää projisoida tulevaisuuteen.

En tunne tarkemmin palveluseteleihin liittyviä käytänteitä, mutta olen saanut käsityksen, että niihin voi sisältyä ylihinnoittelun mahdollisuus. Siis jos saisin 500 euron palvelusetelin, se myös todennäköisesti laskutetaan, vaikka palvelu voisi muuten maksaa 450 euroa. Eli siinä toimisi sama mekanismi kuin asumistuessa, joka pumppaa hintoja ylöspäin.

Palveluseteleiden hallintakuluista en halua alkaa kiistelemään. Totean vain, että joka tapauksessa niitä on, eli ne kasvattavat kustannuksia.

Jos sanotaan, että suurimmat säästöt tulevat julkisen sektorin puolella, kun pienikin kilpailu vaikuttaa sitä tehostavasti kuulunee yleiseen yksityisten palvelujen mainostamiseen. Uskon kyllä, että yksityisellä toiminnalla voidaan joissakin tapauksissa täydentää ja monipuolistaa tarjontaa. Näkisin varsinaisen tarpeen sellaiselle kuitenkin enemmänkin rajatapauksissa, eli suhteellisen pienissä puitteissa. Esimerkkinä vaikkapa, että jos jollakin kylällä tarvitaan kaksi päivähoitopaikkaa, voi olla ilman muuta järkevintä käyttää paikallista hoitajaa.

Tässä tullaankin sitten varsinaisten yritysten ja ammatinharjoittajien väliseen eroon. On hyvin todennäköistä, että ammatinharjoittaja pystyy tuottamaan palveluja edullisemmin kuin julkinen tuottaja. Sama menee sitten lähtökohtaisesti toisin päin, jos tuottajana on yritys, koska sen pitäisi tuottaa voittoa ja hallinnointikustannukset kasvavat.

Siis yhteen vetäen palveluseteleitä olisi ilmeisen edullista käyttää vain rajatapauksissa ja poikkeavissa tilanteissa. Asia erikseen ovat sitten perustason ylittävät palvelut. Niistä jokaisen olisi oikeudenmukaisinta vastata perustason ylittävältä osalta itse.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@6. Poliitikoissa sekä ekonomisteissa on se vika, että tuijotellaan liiaksi numeroiden kautta. Koska ne luvut eivät kerro koko totuutta, että mihin paljon muuhunkin rahat menevät. Olihan uutisissa ollut pari sellaista, missä on luettu vahingossa väärä rivi ja jälkeenpäin huomattu, että se onkin huonompi.

Tässä oli muuten yksi erinomainen havainto muutamista huomioista eri nimimerkkien antamista tiedoista valtion pohjattomien tietojen joukosta:

https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/...

Toisaalta ne palvelusetelit voivat antaa leiman kenelle tahansa, että ei tuo ainakaan rahalla pärjää, kun tulee pyytämään aina niitä palveluseteleitä.

Minä en ainakaan halua koskaan ruveta kerryttämään velkaa mihinkään suuntaan ja jos palveluseteleillä on tarkoitus saada minut maksamaan oman osuuteni, mieluummin jätän pois ja vetäydyn kokonaan yhteiskunnasta. Olen oman velkahelvettini jo kärsinyt tarpeeksi ja olen vihdoin ja viimein vapaa kaikesta.

Englanti on täysin väärä valinta ruveta ottamaan esimerkkinä, kun briteissä on oma iso kolossaalinen katastrofi käsissään UC:n (Universal Credit) kanssa. Tätä yleisturvamallia ei pidä tulla kokeilemaan täällä Suomessa.

Brittien oma malli on valmis arviolta 2023 ja sitä ennen oli annettu moneen kertaan ja paljon paljon rahaa on mennyt siihen mustaan aukkoon eikä kukaan ole hyötynyt.

Meillä on omasta takaa paljon tietoa holveissamme ja voimme itse kehittää ihan omanlaisen järjestelmämme korvaamalla vanhanaikaisen sosiaaliverkostomme laittamalla uusiksi, joista yksi perusaskel on juuri tämä perustulokokeilu, joka nyt päättyy tänä vuonna joulukuun 31 päivään saakka. Ensimmäiset tiedot saamme lukea 1. vuoden kokeiluajalta helmikuussa 2019, syvällisemmät tiedot maaliskuussa, lopulta koko raportti on luettavissa keväällä 2020.

Paljon se riippuu siitä, että mitä lukemia sieltä hallitukselta tai tilastokeskukselta halutaan esitellä kansalle, joko pienintä, keskeltä tai sitä isoa, mutta sitä todellista kokoa ei koskaan haluta esittää.

Kun puhut kunnista ja kuinka näitä palveluita voitaisiin käyttää väärin, niin niitä palveluita käytetään koko ajan väärin esim. kuntoutettavissa työtoiminnoissa. Koska näin kunnat välttävät saamasta sakot valtiolta, jos kunnillaan asuu jotkut yli 300 päivää olleita työttömiä.

Numeroihin tuijoittelu ei tuota hyviä tuloksia vaan voivat johtaa muuhunkin huonompiin tuloksiin.

Pekka Pylkkönen

Kiva että pohdiskelu blogissa jäi asialliselle tasolle eikä mennyt syyttelyksi kuten joskus Puheenvuorossa itse kullakin:)

Jos palvelusetelin arvo on liian korkea, järjestelmässä ei ole kustannuksia hillitsevää kilpailua. Jos se on liian matala, tosiasiallinen valinnanvapaus jää joiltain saamatta.

Sinänsä suomalaisen systeemin lähtökohta kuitenkin on että yksi LTO on aina yhtä hyvä kuin toinen LTO, sillä palkka on molemmilla sama. Sama tietysti koskee julkisen puolen työntekijöitä yleensäkin. Eli palvelun pitäisi kai olla tasalaatuista.

Sellainen skenaario olisi myös hyvin ikävä jossa julkinen tuottaisi jossakin kunnassa huonoa palvelua. Veronmaksajan olisi pakko maksaa tuosta palvelusta ja lisäksi maksaa se sama palvelu toiseen kertaan mikäli haluaisi sen hyvälaatuisena. Terveydenhuollossa yksityiseen turvautuminen vaikuttaisi tälläisellä käyttäytymiseltä. Yksityisellä puolella tässä on se valtava etu että huonon tuottajan voi vai hylätä.

Julkinen ei tietenkään aina ole se huono vaihtoehto. Meilläkin muksu on yksityisessä iltapäiväkerhossa josta lapset ovat yksi kerrallaan siirtyneet kunnalliseen iltapäiväkerhoon. Niin taitaa omakin muksu tehdä vuoden vaihteessa. Tässä valinnan saa tehdä lapsi joka on täysin tietämätön ideologioista tai siitä mitä eroa näiden kerhojen tuotannossa on. On aika hienoa että hänellä on mahdollisuus valita, sillä aika monena päivänä tyttö on tullut melko ahdistuneen oloisena kerhosta kotiin ja kertonut kuinka tympeää siellä on.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset