Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Miksi Suomi alisuoriutuu kansainvälisillä kuluttajamarkkinoilla?

  • Ruotsalaisen Oatlyn ja suomalaisen Juustoportin pakkaukset
    Ruotsalaisen Oatlyn ja suomalaisen Juustoportin pakkaukset

Olen seurannut harmistuneena uutisia Amerin todennäköisestä myynnistä kiinalaisille. Kaupan myötä lähes viimeiset suomalaisyrityksien omistamat kansainväliset kuluttajabrändit olisivat valumassa ulkomaalaisomistukseen. Amer on ollut virkistävä poikkeus omistaen mm Atomicin ja Wilsonin ja ajoittaisista vaikeuksista huolimatta on ollut yritys, joka on pystynyt johtamaan kansainvälistä kuluttajaliiketoimintaa menestyksekkäästi. Erityistä huolta herättää Amerin omistaman Suunnon tulevaisuus - toistaiseksi se on vielä innovatiivinen yritys, joka poikkeuksellisesti toimii osin myös valmistuksen osalta Suomessa.

Kansainvälinen kuluttajaliiketoiminta vaatii rohkeutta ja näkemystä - case Oatly vs suomalaiset

Ruotsalainen kauramaitojuoma Oatly sekä muut tuotteet valloittavat maailmaa. Suomalaiset Kaslink, Juustoportti ja viimeisimpänä Valio kompuroivat perässä ja jäänevät paikallisiksi tuotteiksi. Pitkään ne taistelivat yhdessä MTK:n ja muiden kanssa vastaan tät nousevaa trendiä ja ovat nyt jälkijunassa eivätkä kovin kummoisella strategialla. Arvostan sitä, että ovat lähteneet mukaan, mutta en usko kummoiseen menetykseen ainakaan näkyvissä olevin keinoin.

Oatly etenee parhaillaan kovaa vauhtia USA:n markkinoilla, jossa maidolle tarjottuejen vaihtoehtoistuotteiden markkina on vuodessa noin 16 miljardin kokoinen ja kasvaa.

Laitoin itse ottamani kuvan Oatlyn ja Juustoportin purkeista. Kumman veikkaatte viehättävän kuluttajia varsinkin ajatellen kelle ja minkä ikäisille tällaiset tuotteet ovat pääosin suunnattu?

Mukava viljakuva kyljessä vai sitten verrattain nuorekas sekä trendikäs lähestyminen? Esimerkki on Juustoportista, mutta Kaslink on aivan vastaava.

Suomessa hallituksen ja ministeriöiden kanssa mietetitään ruokaketjua ja selvitysmies Karhinen kertoo meille kuinka tuote on kunnossa. Itse väitän raaka-aineen olevan pääosin kunnossa, mutta itse tuote ei. Siis se tuote, jota kuluttajan pitäisi haluta ostaa. Vaikkapa makukin voi olla kunnossa, mutta se ei vaan riitä. Tuote on saatava esille ja ihmisten haluttava ensin kokeilla sitä ja myöhemmin ostaa lisää.

Kuva kertoo todella paljon suomalaisen markkinoinnin ja brändäyksen tilasta eikä tämä ole mikään poikkeus. Harmittaa ottaa Juustoportti esimerkiksi, sillä laajemmin ottaen arvostan tämän yrityksen pyrkimyksiä todella paljon.

Kenties setämiehiä ja tätinaisia tuo viljankuva viehättää, mutta siihen se valitettavasti jää. Valitettavasti Suomen ruokavientiä tuttuvat olevan edistämässä tahot, joilla ei ole kummoista ymmärrystä kohderyhmistä ja brändäyksestä. Yhä edelleen koitetaan opettaa syömään tuotetta sen sijaan, että selvitettäisiin ja tarjottaisiin jotain, mikä käy ulkomailla kaupaksi ja herättää kiinnostusta.

Suomalaiset myyvät kyllä yrityksille, mutta kuluttajien kanssa ei onnistuta lainkaan - eikä edes yritetä

Ruotsin talous nojaa sekä B2B- että B2C-myyntiin, mikä selittää osan heidän paremmasta menestyksestään ja lama-aikojen pienemmäsät vaikutuksesta. Nokin puhelinliiketoiminnan romahduksen jälkeen meidä kansainväliset kuluttajabrändit ovat todella harvassa ja keskitymme myymään tuotteita yrityksille ja usein jatkojalostettavaksi.

Jos Suomesta nousee varteenotettavia kansainväliselle kuluttajamarkkinoille soveltuvia tuotteita ja konsepteja, niin varsin nopeasti erityisesti ruotsalaiset ja myös norjalaiset yritykset sekä sijoittajat ostavat ne. Viimeisimpänä mm Kotipizza meni Ruotsiin ja aiemmin Pohjoismaissa hyvin kasvanut Musti&Mirri-lemmikkieläinketju. Kun on aika lähteä isommin hakemaan kasvua, niin Suomesta ei löydy kykyä tai halua.

Ilmeisesti meille sopii se, että voimme vaikka myydä hissejä tai koneita yrityksille. Brändillä ei ole niin suurta väliä vaan ominaisuudet sekä hinta ratkaisevat. Voidaan tehdä tarjous ja liittää speksit mukaan. Asiakas sitten arvioi pitkälti taloudellisten ja teknisten ominaisuuksien mukaan tullaanko valituiksi - jonkinlaista insinöörimyyntiä.

Kuluttajamarkkinoilla toimivat aivan eri säännöt. Vaikka ominaisuuksilla ja tekniikallakin on merkitystä, niin osteaan mielikuvia ja brändejä. Tähän meillä ei ole tarjota oikein mitään ja se on suuri heikkous.

Tämä on heikkous on ollut olemassa pitkään - muistan näistä keskustellun Otaniemessä 1990-luvun alkupuolella lukiessani sivuaineena Yritysstrategiaa ja kansainvälistä markkinointia. Nokian brändi ja puhelimet loivat kenties kuvan siitä, että tilanne olisi jotenkin parantunut, mutta se jäi valitettavasti pelkäksi illuusioksi.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitä?

Sen jos tietäisin, niin olisin varmaan rikas mies. Jotenkin moni asia pitäisi miettiä uudelleen lähtien vientiponnisteluista sekä myös yritystuista. Nykyisellään ne tukevat mielestäni B2B-maailmaa ja "insinöörituotteita" suhteettomassa määrin sekä osin estävät luonnollisen uusiutumisen ylläpitäen pysähtyneisyyttä.

Toisaalta osaaminen ja teknologia on kiistatta vahvuutemme. Tuolta alueelta tulee myös valonpilkahduksia kuten julkisuutta maailmallakin saanut älysormus. Kun jotain potentiaalista keksitään, niin pitäisi löytyä resursseja ja riskinottokykyä myös kotimaasta eikä vain naapurista. Kenties kaksi verrattain lyhyellä aikavälillä koettua lamaa on johtanut ylivarovaisuuteen ja pysähtyneisyyteen. Miten rohkeus ja edelläkävijyys saadaan taas nousuun?

Jo nyt teolliset investoinnit ovat kääntyneet laskuun ja tuotekehitysinvestoinnit eivät edes palautuneet aiempaan tasoon. Tämä on 2020-kuvun kilpailukyvyn kannalta todella huolestuttavaa.

Suomi tarvitsee Ruotsin tapaan toisen tukijalan kuluttajatuotteista. Liene turha tavoitella samaa tasoa, mutta parempaan olisikuitenkin pystyttävä kuin nyt.

Yhden sanonnan mukaan yrityksen suurin riski toteutuu mikäli se ei uskalla ottaa riskejä. Moni suomalaisyritys tomiii nyt osingionjakokoneena löytämättä uusia kasvualueita ja pelaten varman päälle. Näin ei voi pitkään jatkua.

Mitä pitäisi tehdä toisin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Pelkään pahoin, että niin brändinrakennuksen kuin T&K:n haasteet suomalaisyrityksissä johtuvat samasta ongelmasta. Suomessa perinteisesti arvostettu ”insinööriajattelu” ei meinaa millään nähdä aineettomia reursseja yhdenvertaisina investointeina aineellisten kanssa.

Nokian nousuun liittyi pieniä valonpilkahduksia brändin rakennuksen saralla, mutta tuho taas oli saman asian ymmärtämättömyyden seurausta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Olet varmaan oikeassa. Muistan kun Applen menestyksen seurauksena suomalaiset yritykset ja konsultit alkoivat käyttää sitä esimerkkinä. He poimivat sieltä yhden kulman, joka oli se, ettei tarvitse olla teknisesti edistyksellisin kunhan pystyy oikealla tavalla paketoimaan ominaisuudet tuotteeseen ja vielä helppokäyttöisesti.

Tämä vaati kuitenkin Applen tapauksessa melkoisen markkinoinnin, brändäyksen, mieleikuvien luomisen etc, mikä ei ole meidän vahvuutemme. Jotenkin oppia ammennettiin vain itselle sopivin osin ja sillä perusteltiin, ettei tarvitse tehdä niin paljoa omaa kehitystä vaan kootaan valmiista ratkaisuista.
Useimmiten ei vaan toiminut.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Valitettavasti juuri noin. Minulla oli vaikka kuinka monta nokialaista, mutta kun ottivat käyttöön MS-käyttiksen siirryin samantien omenaleiriin. Amerikanmantereellakin teknisesti alkeellisempi Blackberry nöyryytti Nokiaa omimalla ”sähköpostin puhelimessa”. Muistan kun jenkkikolleegat ihmettelivät, että saako Nokiaankin sähköpostin? IT-osastokin meinasi väkisin tuupata Blackberryn. Asensin sitten itse, kun ei kuulemma tuettu teknologiaa.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Kuva näyttää hyvin miten suunnaton ero voi pakkaussuunnittelussa olla. Kuluttajamarkkinoilla se ei yksin riitä, lisäksi tarvitaan raakaa vääntöä kaupan kanssa jotta oma tuote saa myymälässä sopivat hyllymetrit ja näkyvyyden. Tässä pelissä ruotsalaiset pääsääntöisesti lienevät parempia kun ovat sitä niin kauan pitempään harjoitelleet.

Suomi on väestöltään yhden kaupungin kokoinen valtio, kaikessa meidänkään ei tarvitse olla parhaita. Toisaalta taas ympäristön puhtauteen ja luonnonmukaisuuteen nojautuvissa brändeissä meillä olisi kotipesä kunnossa. Siis vaikkapa juuri kauramaidossa.

Huonoa onneakin on ollut, hyvässä vedossa ollut itävienti tyssäsi pakotteisiin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Toki mahdollisuudet ovat meillä rajalliset, mutta nyt ei oikein kuluttajapuolella ole mitään alueita, missä olisimme vahvoja. Ne puhtaat ja luonnonmukaisetkaan eivät käy kaupaksi ulkomaille.

Itävienti on yksi asia, mutta kyllä meidän pitäisi kyetä tekemään tuotteita, jotka kelpaavat muuallekin kuin itään. Tilanne on jo jatkunut pitkään eikä muutosta näy, joten meidän on muututtava.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Suomalaiset myyvät kyllä yrityksille, mutta kuluttajien kanssa ei onnistuta lainkaan - eikä edes yritetä"

Kyllä se selitys löytyy muualta kuin myyntiosaamisesta. Nokian kännyköillä oli parhaillaan yli 40 % markkinoista. Kyllä Amerillakin myynti toimii. Syitä täytyy etsiä syvemmältä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Amerhan on käytännössä lähinnä holding-yhtiö ja suurin osa toiminnasta on ulkomailla. Vaikkapa sen omistamat Wilson ja Atomic ovat sellaisia, joilla ei ole Suomessa ollut mitään toimintaa muuta kuin myyty urheiluvälineitä. Suunto on poikkeus merkittävällä kotimaisuusasteella.

Amer käsittääkseni hoitaa brändäyksen Wilsonille lähinnä jenkkivoimin ja suomaisten rooli liittyy ylemmän tason strategioihin. Kenties siinä on opittavaa siitä, kuinka voidaan edetä kansainvälistymisessä.

En toki väitä, että Nokian romahdus kännyköissä olisi myyntiosaamiskysymys. Syitä siihen on monia.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Amerin menestys perustuu pitkälti tytäryhtiöiden itsenäisyyteen. Vaikkapa Atomic ja Salomon ovat kehittäneet suksia itsekseen oman strategian mukaan. Toki siteissä on sitten haettu synergiaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#7:
”En toki väitä, että Nokian romahdus kännyköissä olisi myyntiosaamiskysymys. Syitä siihen on monia”.

Tuolta syitä on monia -suunnasta vastausta kannattaa etsiä ja ehkä nimenomaan sillä tavalla, että monien menestyksessä tarvittavien asioiden yhdistely onnistuu meillä nykyisin valitettavan harvoin. Sekä-että –ajattelun sijaan täällä sorrutaan joko-tai ajatteluun. Jos halutaan menestyä, ei kannata kysyä tarvitsemmeko insinööriajattelua vai markkinointiosaamista. Me tarvitsemme molempia ja oikea kysymys on, miten ne tehokkaimmin yhdistetään.

Nokian nousu oli hyvä esimerkki useamman tekijän onnistuneesta yhdistämisestä. Sehän ei ollut pelkkä Nokian juttu, vaan sekä Pekka Tarjanteen että silloisen Telen toiminta olivat siinä jokseenkin välttämättömiä osia. Tietysti osansa oli myös sillä tapahtumaketjulla, jossa Kairamo loi ensiluokkaisen tuotekehityksen mahdollistavan Nokian hengen (mutta synnytti kyllä myös melkoisen ongelmavyyhdin), Vuorilehto siivosi sekaisin olevan firman tuloksentekokuntoon ja Ollila lopulta hyödynsi tehokkaasti edeltäjiensä työn tulokset (mutta myös hävitti Nokian hengen mikä puolestaan johti tietämäämme tulokseen).

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ei yksi pääsky kesää tee.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Sijainti, sijainti, kieli ja koko. Kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan eikös ne syyt ole noissa. Kun Saksan tai Ranskan tahi edes Ruotsin suurin lähtee Euroopan ja maailmanmarkkinoita valloittamaan niin saksan suurimman markkinat on jo omalle kielelle kymmeneniä kertoja suuremmat kuin Suomen kielialueen markkinat. Ja sijainti ja sijainti, kun Ruotsin suurin lähtee Euroopan markkinoille niin matka on fyysisesti ja henkisesti täysin eri ja matkalla on liki saman kielialueen Tanska ja Norja jotka muodostaa jo valtavan markkinan.
Ja Saksan ja muiden ydineuroopan maiden kilpailijoiden ei tarvitse lähteä Euroopan markkinoille kun ne jo ovat siellä..
Ja maailmalla tunnettuus on Suomella liki nolla,

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kyllä toki tuolla on jonkin verran vaikutusta. Kuitenkin mikäli katsotaan kahta arvokkaimmista kuluttajabrändeistä Ruotsista eli Ikeaa ja H&M-vaateketjua, niin oikeastaan kummankaan tuotanto ei Ruotsissa vaan kaukoidässä. Suunnittelu yms tehdään Ruotsista.

Katsoisin sijainnin merkityksen monelta osin vähentyneen osin siksi, että tuotanto tulee suurelta osin esim vaatteissa kaukoidästä tms. Design, brändi yms taas itse omistajamaasta ja siinä mielessä sijainnin merkitys ei ole niin suuri.

Kenties katsoimme liian pitkään sijaintimme vuoksi itään muiden kustannuksella?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Suomi perustaa brändityöryhmän, jollaista kukaan ei ota vakavasti eikä Ruotsi tarvitse, kun joka Hollywood-elokuvassakin on katukuvassa 2-3 ruotsalaista tuotetta. Ei maksettuina mainoksina, vaan luontaisesti.

Ruotsalaisilla on lihapullat, suomalaisilla?

Kaikissa kansainvälisissä tapaamisissa suomalaiset vetäytyvät omiin porukoihinsa kyräilemään, ruotsalaiset liikkuvat seurustelemassa ja vaihtavat käyntikortteja. Suomalaiset ovat vaivautuneita, kun joku puhuttelee.

Kaikissa kansainvälisissä tapaamisissa suomalaiset lähtevät lenkille tai omassa porukassa jääkiekko-otteluun, kun muut lähtevät illalliselle, jolloin on tarkoitus seurustella ja olla vapaasti.

Suomalaiset eivät osaa tehdä rahoitussuunnitelmia. Kuinka osaisivatkaan, Suomessa rahoittaja ryöstää yrityksen itselleen ja myy sen ruotsalaisille.

Suomi kärsii edelleen neuvostokaupan aiheuttamasta raskaan teollisuuden valta-asemasta kulutustavarateollisuuden kustannuksella.

Suomalaisissa yrityksissä on surkeat toimitusjohtajat ja kyvyttömät hallitukset.

Suomalaisten kielitaito on huono.

Suomalaiset suunnittelijat tekevät uniikkikappaleita, jotka ovat ”taidetta”, mutta joista ei ole teollisuuden käyttöön.

Suomalaiset yritykset odottavat, että hallitus auttaa, vähän kaikessa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Raakaa tekstiä, jossa piilee totuuden siemen.

Nämä brändityöryhmät jne ovat kyllä hauskoja. Vaikutus lienee lähellä nollaa, mutta taas työllistetään konsultteja ja käydään maailmalla ottamassa oppia.

Tuli mieleen nämä ruokavientiasiat. Uutisoidaan tyyliin kuinka moni oli ruokamessuilla innostunut kuusenkerkkähillosta Ranskassa suomalaisten järjestämällä messuosastolla. Tämän todellinen vaikutus vientiin on olematon eikä edelleenkään kukaan tiedä tuotteesta itään tai tulisi sitä ostaneeksi vaikka se ulkomaisen kaupan hyllylle pääsisikin.

Mutta mukava on ollut messumatka ja paikallisissa ravintoloissa oli kivaa tukirahoilla. Sitten tilauksia odottamaan tai suunnittelemaan seuraavaa reissua.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Karikatyyri on silloin hyvä, kun kohde on selkeästi tunnistettavissa...

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Olin jonkin verran mukana sianlihan Kiinaan viennin osalta. Hongkongiin yhtiö vei jo sikaa, hirmuiseen hintaan, erikoisviljaporsasta. Kansainvälisen viennin johtaja kertoi, kuinka manner-Kiinaan mennään samalla konseptilla, siis kallista viljapossua, Omega 3.

Totesin johtajalle, että Hongkongissa joka 13. on miljonääri. Mantereella halutaan bulkkilihaa, ei menekkiä viljapossulle eikä siellä voi mainostaa Omega 3:a. Tämä nyt hieman yksinkertaistettuna, mutta ymmärrät ajatuksen. Tuon jälkeen jäin pois koko asiasta, en uskonut siihen enää yhtään, vaikka sen piti olla suomalaisen sianlihan riemuvoitto. Sitten luin, että ko. konsernissa on laajat yt-neuvottelut.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Työskentelin Tukholman Grand Hotelissa, kuninkaan linnaa vastapäätä, 1970-luvun lopulla. siivojat ottivat aina taltteen kirjoja jotka asiakkaat olivat jättäneet jälkeensä ja toimitti niitä minulle. Siellä oli yksi mielenkiintoinen kirja jonka julkaisia oli Tukholman kauppakamari. Kirjassa käytiin läpi kaikki mahdolliset vientimaat ja niiden paikalliset tapansa ja miten kuuluu käyttäytyä kun tapaat ensimmäisen kerran asiakkaan. Esimerkiksi japanilaisille ei kuulu rynnätä käsi ojossa ravistelemaan kättä vaan kohtelias kumarrus ja käyntikortin ojennus jonka vastapuoli voi laittaa neuvotteluissa pöydälle eteensä, ettei hänen tarvitse menettää kasvonsa kun hän ei muista nimeä tai osaa lausua sitä ulkomuistista. Pieni vaatimaton lahja on myöskin paikallaan. Kun vuosia myöhemmin möin Neuvostoliitosta Afghanistan sodan sotaveteraaniliiton toimeksiannosta Germaniumia Nippon Rare Metalsille, yrityksen toimitusjohtaja kiinnostui tapaamisesta ja tuli varta vasten päiväksi Helsinkiin tapaamaan minua. Muistin tuon kirjan opit ja sovelsin ne käytännössä joista johtaja Shigeaki Hirota oli silminnnähden myönteisesti yllättynyt. Kaupat syntyivät ja tavara lensi Leningradista Helsinkiin josta minä lähetin ne eteenpäin Tokyon Naritaan. maksu tuli dollareissa ja osa lähetettiin esimerkiksi Saksaan erikoisklinikalle joka oli erikoistunut vaikeasti vammautuneiden rehabilitoiniin ja erikoisproteesien valmistukseen ja johon vaikeasti haavoittuneet veteraanit jotka olivat menettäneet raajoja lähetettiin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Karrikoiden edelleen: kun 70-luvulla putosi lentokone, oli se sitten missä päin maailmaa tahansa, kuolleitten joukossa oli ainakin yksi ruotsalainen (myyntimies, insinööri).

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tämä kuvaa hienosti sitä kuinka yrityspäättäjäkin on ihminen ja huomioon ottaminen sekä vaivannäkö usein palkitaan.

Suomessahan ollaan kovin asiakeskeisiä, mutta kukaan meistä ei ole immuuni erilaisille huomioinsosoituksille ja vaikkapa arvostukselle kulttuuristaan. Hyvät myyntihenkilöt tämän kyllä mainiosti tietävät.

Meillä monasti on tuote ja laatu kunnossa, jos pystymme tuomaan sen päälle vielä tarvittavan markkinoinin, suhdetyön yms päälle, niin mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Hieno esimerkki, kiitos.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #22

Ralf tuli tarinassaan brändänneeksi myymänsä germaniumin.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tuosta nyt tulee mieleen, kun kävimme 90-luvun alussa Malmössä Satt Controllilla.

Menimme sinne torstaina ja kävimme syömässä firman ruokalassa. Isäntämme kertoi, että hänellä oli joku kerta ollut japanilaisdelegaatio vieraana samoin torstaina. Tarjolla on tietysti silloin hernekeittoa ja pannukakkua.

Japanilaisdelegaation nokkamies ehti heittämään pannukakun hernekeiton joukkoon ennen kuin hän sai annetuksi käsittelyohjeet. Sanoi, että hetken hän mietti, mitä tehdä. Heitti sitten myös oman pannukakkunsa hernekeittoon…

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Vaikea sanoa. Ilmeisesti ruotsalaiset ovat keskimäärin sekä enemmän ulospäin suuntautuneita että heillä on kuitenkin enemmän rahaa.

Vuosia sitten olimme emännän kanssa pari viikkoa Balilla ja Lombokilla. Vaikka lasissa oli silloin jo yli 50, teimme itse hotellivaraukset ja matkatavarat kulkivat rinkassa. Ehkä se reppureissu oli tehtävä vanhempana, kun jäi nuorena tekemättä. (Pienenä yksityiskohtana iän merkityksestä. Air Asian lennolle portilla virkailija tuli kysymään, olenko yli 50. Sen jälkeen yli viisikymppiset pääsivät ensin koneeseen. Vaimo pääsi myös siinä siivellä.)

Menimme Lombokille lautalla (onneksi sillä kertaa oli kohtuullisen tyyni sää, lautathan uppoavat niillä nurkilla aina silloin tällöin). Samalle lautalle sattui kolme nuorta, hieman yli parikymppistä ruotsalaistyttöä. Olivat pidemmällä maailman turneella, tulossa Australiasta, jossa olivat olleet muutaman kuukauden. Jos matkakassa oli vaatinut täydennystä, olivat tehneet töitä.

Palasimme muutaman päivän päästä, sillä kertaa veneellä. Samat tytöt osuivat tällä kertaa samaan veneeseen. Turnee jatkui mutta nokka oli hiljalleen kuitenkin kotia kohti.

Siitä ei ollut puhetta, mitä aikovat isona tehdä… Mutta kieli- ja seurustelutaito ainakin oli kohdallaan.

Niin, ruotsalaisilla on Fotografiska ihan siinä Viking Linen terminaalin vieressä. Avattu vuonna 2010 ja sijoitettu vanhaan Stora Tullhusetin tilaan. Ei siis mikään Guggenheim ja wau-arkkitehtuuria. Nyt, 10 vuotta avajaisista, heillä on tarkoitus avata näyttelytilat Lontooseen ja New Yorkiin 2019.
https://www.fotografiska.com/app/uploads/2018/06/p...

Niin, pari vuotta sitten kun kävin, niin väkeä tuli sisään koko ajan tasaiseen tahtiin. Joten ilmeisesti ilmassa oli jo brändin tuntua. Hinnoittelukin oli kohdallaan, ei halpa mutta ei kalliskaan.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Max Jussila, (kommenttiin 11), surullista ja perin harmittavaa on myöntää, että omien kokemuksieni perusteella (10v maailmalla, Euroopassa ml Venäjä, Afrikassa, Keski- Aasiassa, Etelä-Aasiassa), kysymyksenne ja väitteenne ovat valitettavan paikkansa pitäviä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kirjoittelin taannoin blogin Suomen muuttumisesta tytäryhtiötaloudeksi ja useimmiten ruotsalaisten olevan ostajina.

Mikä yhdistää seuraavia yrityksiä: Artek, MTV, Partioaitta, Sato, Rautaruukki, Sonera (kykyinen Telia), WSOY sekä Musti ja Mirri? Kaiikki ovat ruotsalaisomistuksessa.

http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23...

Vaikkei se olekaan kuluttajaliiketoimintaa, niin pidän erittäin valitettavana sitä, että Pöyry vaikuttaisi tulevan ostetuksi Ruotsiin. Jos mietitte millainen rooli konsultoinnilla yms juuri tuolla alueella tulee olemaan tehtaiden energiatehokkuuden, päästöjen vähentämisen jne osalta, niin kasvua tulee olemaan merkittävästi.

Jostain syystä Suomessa ollaan ilahtuneita nimenomaan ulkomaisesta pääomasta ja vaikkapa kalliilla ostetuista suomalaisyrityksistä. Minä olen enemmän huolestunut siitä, että kaupat menevät lähes aina näin päin. Tulevaisuuden tulovirtojen ja työpaikkojen kannalta on suuri merkitys sillä, missä omistus on.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Amerille pitää kuitenkin nostaa hattua, kun onnistui luomaan itsestään, autojen maahantuojasta ja tupakan lisenssivalmistajasta, kansainvälisen urheilutuotteiden bränditalon. 80-luvun lopussa muistan katsoneeni Amerin osaketta ja häpeäkseni tuomitsin yhtiön sillisalaatiksi, josta ei voi tulla mitään. Suomalaiset kun eivät osaa brändibisnestä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Toki näin, hattua tarvitsee nostaa todella korkealle. Matkalla on ollut todella kivikkoisiakin kausia ja urheiluvälinetoimala on todella haastavaa, mutta ovat selvinneet kunnialla suomalaisittain poikkeuksellisella mallilla.

Kaikkihan oikeastaan lähti kuitenkin siitä, että sponssasivat mulle mailat, tossut ja lenkkarit Wilsonilta 1990-luvulla tennisvalmentajahommiin. ;-)
Tällä lienee ollut kriittinen vaikutus menestykseen... (ihan varmuudeksi vielä sarkasmivaroitus, ei sulle Max S, mutta jollekin joka haluaa ymmärtää väärin..)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #20

Tuo olisi ollut loistava, ilman disclaimeria. Joo lunta tulisi tupaan, mutta minusta se on puoli iloa...

Jostain syystä sarkasmikriitikot, korreloinee kriitikoihin muutenkin, siteeraavat aina Oscar Wilden virkkeestä vain ensimmäisen lauseen...

Sarcasm is the lowest form of wit, but the highest form of intelligence.
- Oscar Wilde-

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #24

No joo, disclaimerit on tylsiä, mutta olen mielessäni laajentanut vanhoja kunnon Murphyn lakeja tänne some- ja puheenvuoromaailmaan:

Jos voi tulla väärinymmärretyksi, niin tulet väärinymmärretyksi.

Jos sinut voi tulkita väärin, niin tulet väärintulkituksi.

Mähän jopa omistan tällaisen paidan, mutta pakko himmata täällä.

https://www.emp.fi/p/sarcasm-inc./314062.html

Urpåja on vaan liikaa... Ja sanomistensa selittely on niiiin raskasta.

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Juustoportin pakkaus on tosiaan aika paljon raikkaamman ja modernimman näköinen kuin ruotsalainen kilpakumppaninsa, mutta miksi naapuri kuitenkin myy paremmin?

Kyseisten tuotteiden osalta voi tietysti todeta, että Juustoportti on tullut alalle takamatkalta ja kai muutenkin on enemmän suuntautunut kotimarkkinoille, mutta perimmäinen kysymys on tietenkin aiheellinen: miksi ruotsalaiset onnistuvat minkä tahansa kaupallistamisessa meitä paremmin?

Eroja on varmaan koulutuksessa, asenteissa, yrityskulttuurissa, mutta myös monissa sellaisissa asioissa, joille emme paljoakaan mitää voi.

Meitä isompana ja rikkaampana maana Ruotsi on pystynyt rakentamaan sellaista teollisuutta, kauppaa ja suhteita, jotka ovat raivanneet tietä seuraaville menestystuotteille. Menestys luo menestystä. SKF:n laakerit olivat niin tunnettuja, että niiden ympärille alettiin rakentaa Volvo-merkkisiä autoja.

Ruotsi on maana tunnetumpi kuin Suomi. Se on myös lähempänä markkinoita maantieteellisesti, kielellisesti, kulttuurillisesti, poliittisesti ja tehnyt pitkän historiansa saatossa itsensä tiedetyksi ja tunnetuksi.

Yhtä tunnettua suomalaisbrändiä kohti maailmalla tunnetaan varmaan kymmenen ruotsalaisbrändiä. Osittain tämä johtuu paremmasta markkinoinnista, osittain niistä lähtökohdista, joille emme voi juurikaan mitään. Toisaalta huonomminkin voisi olla: kahta alkoholimerkkiä lukuun ottamatta minä en ainakaan tunne yhtään virolaista brändiä.

Viro on samanlaisella takamatkalla meihin kuin me olemme Ruotsiin. Mutta jos emme pidä varaamme, etelänaapuri voi vielä mennä ohi. Helppoa se ei tietenkään pääomaköyhässä puolentoista miljoonan asukkaan maassa ole, mutta minkä he resursseissa häviävät, ainakin dynaamisuudessa yrittävät voittaa.

Suomalaiset elintarvikkeet ovat muuten näkyvästi esillä Berliinin Grüne Woche -messuilla tulevana tammikuuna. Toivottavasti se olisi edes pieni lähtölaukaus maailmanvalloitukseen. Hyvä yritys joka tapauksessa.

https://www.gruenewoche.de/de/

https://www.ausderwildnis.fi/de/

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Noista toimintatapojen eroista

Parikymmnetä vuotta sitten oltiin taas kerran Hannoverin messuilla, saksalaisen emon messuosastolla kertomassa innovatiivisuuden ilosanomaa ja tapaamassa mahdollisia asiakkaita. Hyvin meni, saatiin uusia kontakteja ja myös hyviä projekteja. Samoilla messuilla oli muuan suomalainen tavarantoimittaja, heidän myymänsä tuote itsessään ei jäänyt edes mieleen. Mutta mikä kyllä jäi mieleen oli tuotteen ulkoinen keskeneräisyys ja kotikutoisuus. Kotelointikin oli tehty ihan itse, ja käsityönä. Tuote oli muutenkin keskeneräinen, ja mm ssa olennainen etäohjausyksikkö oli jäänyt vahingossa Suomeen. Osasto pysyi tukevasti kiinni aina puoleen päivään ja esittelijät olivat aina aika vahvassa krapulassa tukka ja naama sekaisin.

Näin samat kaverit sitten juna-asemalla. Juteltiin. Oli kuulemma hyvät messut, paljon kävijöitä ja hieno after ski. Kauppoja ei toki tullut, mutta niitähän sitten ne myyjät tekevät.

Nykyisestä toiminnasta en tiedä, mutta kyllä taannoiin valitettavan usein suomalaiset yrittäjät lähtivät kisaan tuotteineen pahasti takamatkalta ja huonosti valmistautuneina ja kotiläksyt tekemättä.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Ihan vain pikku yksityiskohtana: se, mikä on lähellä tuotettua, on lähellä valvottua. Valio ja Juustoportti ovat hyviä kotimaisia - suomalaisia - toimijoita, joita jokaisen suomalaisen tulisi suosia, jos yhtään on itsenäisyyden asialla.

Isot, kansainväliset yrittävät syödä pienet kansalliset toimijat - tavalla ja toisella kuten allaolevasta käy ilmi. Nestlé on maailmanvalloittajana konkari. Arla myös on jo vauhdissa. Ei hyödytä Suomea.

"Entry mode is a highly meaningful choice for all companies that are thinking of expanding their company to emerging least developed and even developed markets. Most of the literature works that has been done concerning internationalization and entry mode focus more on the service companies. This study, however, seeks to find out some of the entry strategies that can be used by food companies. There are numerous reasons why companies consider going into international. There are those who find it appropriate when the domestic industry is too competitive; there are those who take this direction with the aim of expanding their business and many other reasons. The study aims at giving a critical analysis of market entry strategies that can be used by Arla Foods to enter into international market. The study explores multiple entry modes as well as various entry theories from the previous work. The analysis is done to find out whether the international market, particularly, the least developed countries in Asia are viable for Arla Food Company, Denmark. From the secondary data, the market has a fair share of weaknesses, but it is very viable from the opportunities it has. The entry mode that is found to be the best for Arla to enter into the market is export. Export is considered effective because it has very low risk and does not require substantial funds."

https://www.omicsonline.org/open-access/internatio...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset