Kuka pelastaisi Amerin kiinalaisten omistukselta?
Wilson, Atomic, Salomon, Suunto ja Peak Performance – hienoja tunnettuja merkkejä Amerin omistuksessa, jotka ovat nyt todennäköisesti matkalla kiinalaisomistukseen. Tämä surettaa minua, sillä olen tuntenut jonkinlaista suomalaista ylpeyttä katsoessani vaikkapa tennistä ja laskettelua. Monet huiput käyttävät näiden välineitä. Kaikkien näiden tuotteita löytyy kotoakin: Wilsonin tennismailoja ja koripalloja, Atomicin ja Salomonin lasketteluvälineitä, Suunnon älykelloja sekä joku Peakin urheiluvaatekin.
Amer on tehnyt valtavan työn osan näistä brändeistä oltua välillä kriisissä ja yrityksellä menee nyt hyvin. Yritys on läpikäynyt suuren murroksen tupakkaan keskittyneestä yrityksestä merkittäväksi tekijäksi kansainvälisillä urheiluvälinemarkkinoilla. Vaikkeivät Suuntoa lukuunottamatta nämä yritykset ole lähtöisin Suomesta, niin Amerilla omistajana on ollut suuri rooli niiden menestyksessä. Suunto on taas noussut merkittäväksi ja arvostetuksi tekijäksi ammattilaisten keskuudessa vaikkakin kilpailu kovenee älykellomarkkinoilla koko ajan.
Amerin suurimmat omistajat – useita eläkevakuutusyhtiöitä
Amerin kymmenellä suurimmalla omistajalla on 22,67 % osakkeista. Usein yhtiöillä on keskittyneempää omistusta, mutta Amerilla omistuspohja on varsin laaja. Kymmenen suurinta omistajaa ovat:
- KEVA
- Maa- ja vesitekniikan tuki r.y.
- Ilmarinen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
- Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiö
- Brotherus Ilkka Johannes
- Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
- Elo Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö
- Amer Sports Oyj
- Sr Nordea Pohjoismaat
- Sr Nordea Pro Suomi
Tuossa tuntemattomampi Maa- ja vesitekniikan tuki r.y. on on yhdentoista Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosaston maanviljelysinsinöörien opintosuunnalta valmistuneen diplomi-insinöörin vuonna 1949 perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea maa- ja vesiteknillistä tutkimus- ja opetustoimintaa sekä maaseudun suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvien kysymysten selvittämistä. Ilkka Broherus on siivousvälineitä valmistavan Sinituotteen pääomistaja.
Minua välillä mietityttää näiden eläkeyhtiöiden merkittävä rooli ja mikä on niiden tavoite. Onko se pelkästään taloudellinen tulos vai otetaanko siinä huomioon muita tekijöitä kuten omistuksen säilyminen Suomessa?
Kiinalaisten tarjous vaikuttaa olevan niin avokätinen, että tuskin mikään estää omistajia tarttumasta siihen. On tarjoutunut tilaisuus tehdä nopeasti tiliä ja miksipä siihen ei tartuttaisi. Ostotarjous on noin 40 euroa osakkeelta osakekurssin ollessa 29 euron tasolla.
Muutos tytäryhtiötaloudeksi ja sisäsiittoiseksi "markkinataloudeksi"
Amerin myynti Kiinaan ja Pöyryn sekä Bella-veneiden myynti Ruotsiin on nostanut taas pinnalle jo aiemman huolen Suomen muuttumisesta tytäryhtiötaloudeksi. Sen sijaan että Suomesta ostettaisiin ulkomaisia yrityksiä, niin trendi on jatkuvasti tähän suuntaan.
Kiinalaisyhtiö lupaa, että pääkonttori pysyy Suomessa, nykyjohto saa jatkaa ja kukaan ei saa potkuja. Kuitenkin eniten Suomessa ostoksilla käyneiden ruotsalaisyritysten kohdalla pitemmällä aikajänteellä tämä on lähes aina johtanut keskeisten toimintojen ja työpaikkojen valumiseen naapurimaahan.
Tällaisilla ostovaiheessa annetuilla lupauksillahan ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Ei niitä kirjata sopimuksiin eikä näitä lupauksia tarvitse pitää. Kansainväliselle yritykselle jonkinlainen protestointi Suomen kokoisessa maassa myöhemmin annettujen lupauksien pettämisestä on vain myrsky vesilasissa. Hetken vikinää Suomessa, joka ei vaikuta mihinkään kansainvälisillä markkinoilla toimiessa.
Olemmeko me suomalaiset oikeasti näin sinisilmäisiä vai suljemmeko vain tietoisesti silmämme todellisuudelta?
Minua myös hämmentää Suomen muuttuminen jonkinlaiseksi yhä sisäsiittoisemmaksi markkinataloudeksi. Minun silmiini vaikuttaa siltä, että pääomat ohjautuvat vienti- ja kasvuyritysten sijaan yhä useammin valtion maksamiin ja tuettuihin toimialoihin. Suuret rahastot ja merkittävät omistajat sijoittavat esimerkiksi kohtuuttomasti tuettuun tuulivoimaan tai voimakkaasti yritystukia nauttiviin toimaloihin kuten bio- ja kiertotalouteen.
Sote sekä muut hankkeet kuten suunnitellut työvoimapalveluiden ostot yksityisiltä johtavat tilaan, jossa valtio ostaa palveluita yksityisiltä enenevässä määrin, jolloin niiden yritysten tuotto tehdään käytännössä julkisin varoin. Vientiä tms ei synny lainkaan – tuottajana on yksityinen yritys ja maksajana veronmaksajat. Pahimmassa tapauksessa voitot valuvat tästä vielä ulkomaille – välillisesti siis veromaksajien rahat? Ei kuulosta hyvältä.
Viime perjantain Talouselämän toteutuneista kaupoista yksi yritysosto pisti silmääni. Mehiläinen oli ostanut Jokilinna Oy:n työurapalveluiden ja työvalmennuspalveluiden liiketoiminnan. Vaikuttaisi siis siltä, että tämä uuden soten merkittävimmistä tuottajayhtiöistä on laajenemassa alueelle, jonka tämä hallitus myös esityksensä mukaan suunnittelee suurelta osin ostavansa ulkoistettuna. Jälleen julkisilla varoilla maksettuna uutta liiketoimintaa, jonka tuotot sitten suurelta osin valuvat ulkomaille.
Jotain kertoo varmasti se kuinka kiinnostuneita ulkomaiset sijoittajat ovat näistä Suomen valtion viisaudessaan tarjoamista mahdollisuuksista. Tai sitten markkinat ovat vaan väärässä, jota tietysti myös joskus tapahtuu.
Suhtautumiseni Amerin myyntiin on tunneperäinen, mutta on takana rationaalistakin pohdintaa siitä, mihin kauppa tulevaisuudessa johtaa. Erityinen huoli minulla on Suunnosta, joka Amerin yhtiöistä edelleen myös valmistaa suuren osan tuotteistaan Suomessa.
Jos olisi valta ja voima, niin estäisin myynnin. Vaan ei ole, niin tässä vain vikisen blogissani.
Otsikon kysymykseen vastaus lienee ettei kukaan – ikävä kyllä.
”Viisas” raha näyttää myyvän kaiken edes vähänkin suomalaisen ja ennusteesta (tytäryhtiötalous) tulee kasvavalla vauhdilla totta. Herlinit eivät myy, mutta kaiken muun omistus onkin jo ”kansainvälistä”, sana, jonka suomalaiset näyttävät ymmärtäneen eri tavalla kuin esimerkiksi tanskalaiset ja ruotsalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Kupletin juoni lienee juuri tuossa. Herlinit eivät myy mutta laaja omistuspohja myy…
Totesin jo tuossa joku päivä sitten, että suomalaiset (= helsinkiläiset poliitikot) olivat maksamassa Guggenheimin nimestä. Ruotsalaiset taas rakensivat itse Fotografiskan ja vievät nyt nimeä maailmalle.
Ilmoita asiaton viesti
Näemmä sillä välin kun kirjoittelin blogiani, ilmaantui samasta aiheesta uutinen Uuteen Suomeen Ylen haastattelemasta Ihamuotilasta.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/267266-mika-ihamu…
Ihamuotilan määrittelemästä juurisyystä trendiin en ole ihan vakuuttunut vaikka sillä lieneekin osuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Minun on hieman vaikea ymmärtää tuota ”hallitusammattilaisuutta”, enkä nyt vähättele mitenkään Ihamuotilaa. Olin itse aktiiviaikoinani viime vuoteen saakka usean yrityksen hallituksessa Kiinassa. En ole enää, kun en katso kykeneväni antamaan ko. yrityksille enää sellaista lisäarvoa, kuin niitten alkuaikoina. Kokemuksestani oli eittämättä hyötyä aloittelevalle yritykselle, mutta niissäkin kokemus kasvaa vuosien myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Aika pienet ovat nämä hallitusammattilaispiirit ja postit kiertävät samoilla henkilöillä. Osa lienee hommassa ansiosta, mutta eivät kaikki. Mielenkiintoista on myös miten osalla pysyy ammattitaito hallussa esim teknologioista mikäli pyöritään vaan hallitusten kokouksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä minä juuri tarkoitin. Löysä hallitustyö Suomessa antaa toimitusjohtajille sellaisen itsenäisyyden, jota ei varmasti ole ajateltu.
Ilmoita asiaton viesti
”Aika pienet ovat nämä hallitusammattilaispiirit ja postit kiertävät samoilla henkilöillä.”
Juuri tuo sama porukka muodostaa Hyvä Veli systeemin kovimman ytimen. Poliitikot eivät voi sinne päästä, koska heidän pestinsä on määräaikainen ollen lyhimmillään vaalien välinen ja hyödyllisyys sitä myöten rajoitettua.
Ilmoita asiaton viesti
AMER sopii tuotteineen mainiosti kiinalaisten omistukseen…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ilmapiiri on kääntynyt siinä määrin yritysvihamieliseksi, että ei ole mikään ihme, että sijoittajat ennakoivat tulevaa politiikkaa ja hankkiutuvat eroon suomalaisista omistuksista.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkuvasti puhutaan joissain piireissä yritysvihamielisyydestä, mutta itse en kyllä sitä niin suurena asian tunnista. Monen tuntemani yrittäjän mielestä olosuhteet ovat varsin hyvät Suomessa.
Nämä liittojen ja vaikkapa Suomen Yrittäjien väliset kärhämät ovat sitten oma lukunsa. Ne eivät kuitenkaan mielestäni kuvasta todellista ilmapiiriä esim yritysjohdon ja sen työntekijöiden välillä. Useimmiten ymmärretään kyllä yhdessä mitä yrityksen menestyksen vaaditaan ja se on kaikille tärkeää.
Ilmoita asiaton viesti