Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Suomen Akatemian Tieteen tila 2018 -raportti huteralla pohjalla

Suomen Akatemian vastikään julkaisema raportti Tieteen tila 2018 kertoo meille suomalaisen tieteen vaikuttavuuden parantuneen. Lehdistötiedotteessaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ratsastaa tällä tiedolla:

"Selvitys tuo hyviä uutisia: Suomen tieteellinen vaikuttavuus eli käytännössä laatu on maailmanlaajuisessa vertailussa noussut. Kun samalla tutkimus- ja kehitystyön panostukset ovat kansantaloudessa vaikeiden vuosien jälkeen vihdoin kasvusuunnassa, tulevaisuus näyttää valoisalta."

Tämähän kuulostaa hyvältä, mutta miltä ajalta nämä tulokset ovat?

Raportissa on tutkittu tieteellisiä julkaisuja vuosilta 2012-2015

Aikajana eri asioissa raportissa vaihtelee merkittävästi ja tieteellisten julkaisujen vaikuttavuutta on tutkittu aikaväliltä 2012-2015 eli se ei ulotu tämän hallituksen tekemien leikkauksien ajalle lainkaan.  Iltalehdessä tutkijat antavat karua palautetta tästä artikkelissa, joka kertoo huippututkijoiden muutosta ulkomaille.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen muistuttaa, etteivät nykyisen hallituksen tekemät leikkaukset näy Tieteen tila 2018 -raportissa ja toteaa Iltalehdelle:

"Toivottavasti yksikään päättäjä ei nyt ajattele, ettei leikkauksista ollut haittaa. Tieteen tila -raportissa käsitellään julkaisuja, joihin on vaikuttanut tiedepolitiikka 10-15 vuotta sitten. Poliitikoilla on erityinen tarve tehdä tulkintoja, jotka satavat oman puolueen laariin."

Kun ottaa huomioon tutkimuksen ja erityisesti perustutkimuksen aikajänteen, niin Suomen Akatemian raportti kertoo vaikuttavuuden osalta lähinnä menneestä eikä tilasta 2018. Julkaisut välillä 2012-2015 on tutkimusosaltaan tehty suurelta osin jo aiemmin ja tällainen käsittely on harhaanjohtava.

Tutkimustyövuosien merkittävä vähenemä

Raportin mukaan tutkimuslaitoksissa tehtiin vuonna 2012 yhteensä 5 600 tutkimustyövuotta ja vuonna 2017 yhteensä 3 500 tutkimustyövuotta. Ammattikorkeakoulujen tutkimustyövuo sien määrä oli vuonna 2012 yhteensä 2 050 ja vuonna 2017 yhteensä 1 800. Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön henkilötyövuosia oli vuonna 2012 yhteensä 16 800 ja vuonna 2017 yhteensä 16 100.

Yhteenlaskettuna vuonna 2017 ovat henkilötyövuodet vähentyneet 3 050 henkilötyövuotta per vuosi. Ei ihan pieni luku. Tämä yhdistettynä siihen, että samaan aikaan yritykset ovat samana aikana vähentäneet omaa T&K-toimintaa huomattavasti, on tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta merkittävä ongelma.

Joku voi todeta, että ollaan vain karsittu turhia alueita joistain pseudotieteistä. Kuitenkin esim yliopistoista Aalto-yliopistosta on karsittu eniten väkeä - 2017 on 431 henkilötyövuotta vähemmän kuin 2012. Aallossa on kuitenkin korkeimman tason tekninen koulutus Suomessa.

Tämä tulee aiheuttamaan merkittäviä ongelmia 2020-luvulla - vaikuttaa viiveellä

Lyhyellä tähtäimellä tutkimus- ja tuotekehitysmenojen vähentäminen on houkuttelevaa, sillä ne eivät vaikuta tuottoihin lähikvartaaleina. Iltalehdessä Kansainvälisesti arvostettu evoluutiobiologi Niklas Wahlberg toteaa tutkimus- ja koulutussäästöihin viitaten:

"Olen vahvasti sitä mieltä, että hallitus on ampunut Suomea jalkaan ja pahasti. Suomen poliitikoilla ei ole aihetta itsetyytyväisyyteen, päinvastoin. Heidän pitäisi tuntea suurta häpeää."

Suomen Akatemia on kärsinyt leikkauksista verrattain vähän. Näinkö se maksaa palveluksen takaisin?

Tuottamalla tieteen sijasta puolittaista propagandaa tieteen nykytilasta vuonna 2018 perustuen vanhentuneeseen tietoon?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Ollessaan valtiovarainministeri Alexander Stubb päästi eduskunnan kyselytunnilla suustaan, että 90 prosenttia kiisteltyä hallintarekisteriä koskevista lausunnoista olisi ollut myönteisiä. Media tarkisti lausunnot ja paljasti seuraavana päivänä, että myönteisiä lausuntoja oli todellisuudessa vain kymmenen prosenttia. Kukas se Sannille siitä ministeripestistä soittikaan?

Joka kymmenes valehtelija alkaa vähitellen uskoa latelemaansa palturiin. Hän tulee jopa vakuuttuneeksi siitä, että hän onkin itse asiassa puhunut totta. Tähän arvioon on päätynyt Washingtonin yliopiston tutkija, tohtori Danielle Polage.

Tutkiva journalismi on ikävää. Se, mikä on paradigmana annettu, älköön tulko kyseenalaistetuksi.

Tiede ei eroa muusta tiedosta siksi, että sen edustajat olisivat älykkäämpiä tai viisaampia tai heidän käytössään olisi enemmän kirjoja ja kalliimpia tutkimusvälineitä kuin muilla.
Olennainen ero on se, että tieteellinen tieto ei perustu auktoriteettiin, perinteeseen, taloudellisten etujen ajamiseen tai joidenkin valtahierarkian huipulla olevien ihmisten mieltymyksiin ja intuitioihin. Tiedonmuodostusta säätelee sen sijaan parhaimman argumentin pakoton pakko, joka vaikuttaa tieteellisessä yhteisössä käytävässä keskustelussa. Kaikki, mikä näyttäytyy tieteenä, ei todellisuudessa ole sitä, vaan kyse on tuosta samasta organisaatioiden sovinnaistiedosta, johon Galilei ja muut tieteen pioneerit törmäsivät 400 vuotta sitten katolisen kirkon oppineiden esittämänä: argumentin paremmuuden sijasta ratkaisee sen sopivuus valtajärjestelmän etuihin. Siksi "tieteestä” on maksettu ja maksetaan.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Yliopistoille voi myös lahjoittaa. Siinä on huomattavia etuja, kuten merkityksen tunne ja mahdollisuus tarvittaessa käyttää rahat muuhun. Lisäksi tuloverotettuna yliopistorahoitus syö työnteon insentiivejä.

Koulutuksesta ja tutkimuksesta huolestuneita on niin paljon että rahoituksen keräämisen tuskin pitäisi olla ongelma. Kaikki vaan reippaasti kättä taskuun. Vai eikö se tiede ollutkaan tärkeätä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset