Maatalousministeri Lepän ristiretki kauppaa vastaan
Maatalousministeri Jari Leppä vaikuttaa päättäneen, että kaikki elintarviketjun ongelmat Suomessa ovat kaupan syytä. Kenties hieman myös elintarviketeollisuuden, muttei toki sen osuuden, jonka pääomistajat ovat tuottajat itse osuuskuntien kautta. Tähän ei toki lainkaan vaikuta se, että hän on itse maitotilallinen sekä omistaa Osuuskunta Tuottajain Maidon kautta Valiota.
Millä tahansa muulla toimialalla tämä muodostaisi esteellisyyksiä, mutta maataloudessa normaalit säännöt eivät tunnu pätevän. Tällä alueella ei ole mitään ongelmaa siinä, että Valio kertoo toukokuulta tänä vuonna: "Valio järjesti tiistaina Shanghaissa uusiin tiloihin siirtyneen Valio China -toimiston avajaiset. Paikallisen hallinnon lisäksi mukana oli Suomesta maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä delegaatioineen."
Jos tuota vertaa vaikka Chempolisin vienninedistämisestä syntyneeseen kohuun, niin onhan tuossakin kyse sidonnaisuuksista – jopa suoremmista kuin Sipilällä. Tässä ei kuitenkaan ole ongelmaa, koska suomalainen ruoka ja maatalous on pyhä asia.
Ennalta päätetty tulos – kaupan vikaa kaikki
Vaikuttaa vahvasti siltä, että Lepän kaikkien ratkaisujen ydin on se, että karkeasti kolmeen jaotellun ketjun ongelmien syypää on kauppa. En lainkaan kiistä etteikö kaupan keskittyneisyys olisi haitallista ja sieltä tulevan paljon ongelmia. Harvemmin kuitenkaan ongelmat kolmesta osapuolesta löytyvät vain yhdestä.
Suomessa suuri osa elintarviketeollisuudesta on maataloustuottajien omistamaa osuuskuntien kautta ja tämä korostuu erityisesti maidon sekä lihan kohdalla. Valio on kokonaan maitotilallisten omistama ja määräysvalta sekä Atriassa että HKScanissa on lihaosuuskunnilla.
Ministeri Leppä nimitti Reijo Karhisen vetämään selvitystä suomalaisesta ruokaketjusta. Lähestymistapaa, jolla kaikki voivat halutessaan jättää näkemyksensä verkossa kehuttiin uudeksi ja avoimeksi tavaksi lähestyä asiaa. Tässä on kuitenkin yksi suuri mutta – ketkään muut kuin Karhisen työryhmä eivät pääse näkemään annettuja kannanottoja ja ehdotuksia. Näemme vain joku päivä koosteen, joka on tehty selvitysmiehen toimesta eikä välttämättä lainkaan sisällä kaikkia annettuja näkökulmia vaan kenties vain jo valmista agendaa tukevat.
Karhinenhan riensi jo heti kertomaan kuinka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tuote on kunnossa. Itse olen vahvasti eri mieltä varsinkin mikäli tuotteeksi mielletään myös raaka-aineesta valmistetut tuotteet. Kirjoitin tästä blogin.
Leppähän on myös jättämässä seuraavalle hallitukselle perinnöksi ruokavaltuutetun, jonka virka päätettiin perustaa vuodena alusta. Valittavan henkilön nimeä ei ole vielä tiedossa ja on jännittävää nähdä kuka tulee valituksi. Varmaan virkakausi on asetettu riittävän pitkäksi, jottei seuraava hallitus voi sitä helpolla lopettaa kuten Keskusta teki eläinsuojeluvatuutetulle olemalla jatkamatta virkaa.
Ylen mukaan ennen joulua julkaistun tutkimuksen mukaan ruokaketjussa kaupan osuus hinnoista on pienentynyt ja teollisuuden kasvanut. Luonnonvarakeskuksen ja Pellervon taloustutkimuksen selvitys ei kuitenkaan Lepän mukaan kerro koko totuutta pitkän ajan kehityksestä.
"Selvitys oli kohtuullisen suppea, eikä kerro koko alan toiminnasta. Suuntaus on mennyt siihen suuntaan, että koko ajan rahavirta menee muualle kuin viljelijöiden puolelle", Leppä kommentoi.
Lepällähän ei kuitenkaan ole osoittaa mitään tutkimuksia tuota kumoamaan vaan mennään vain omalla vahvasti värittyneellä kannalla. Hän esittää saaneensa useita yhteydenottoja kaupan tavoista ja painostuksesta esimerkiksi Pirkka- ja Rainbow-merkkien osalta, jota taas kaupan etujärjestot eivät tunnista. Sana sanaa vastaan. Lepällä on kuitenkin valta ja hänen pitäisi tuoda kunnollisia faktoja pöytään eikä vain pelkkää MTK:n lobbaussaarnaa.
Valion, HKScanin ja Atrian liiketoimintamalli – raaka-aineen käytön maksimointia
Kiinan toimiston avajaisista kertovassa Valion artikkelissa todetaan: "Valion tärkein tehtävä on maksaa maidosta mahdollisimman hyvää hintaa suomalaisille maidontuottajaosuuskunnille."
Tällaiset tavoitteet ovat haastavia terveelle liiketoiminnalle, kun siihen yhdistyy myös maksimaalinen raaka-aineen käyttö. Valiohan on käytännössä sitoutunut ostamaan tuottajinsa tuottaman maidon. Karrikoituna tätä voisi verrata siihen, että vaikkapa telakan tavoitteena olisi maksimoida omistajansa tuottaman teräksen käyttö laivaan.
Normaalissa liiketoimintaketjussa valmistaja pyrkii minimoimaan raaka-aineen hinnan ja hyödyntämään raaka-aineen mahdollisimman hyvin sekä ostamaan raaka-ainetta vain sen verran kuin on tarpeen.
Näillä kolmella esimerkkiyhtiöllä tilanne on aivan toinen, mikä saattaa olla yhtenä merkittävänä syynä esimerkiksi HKScanin vaikeuksiin. Yhtiöhän on parhaillaan myrskyn silmässä ja hakee uusia hallituksen jäseniä kolmen irtisanoutuneen tilalle sekä myös toimitusjohtajana on tilapäisesti hallituksen puheenjohtaja.
HKScan on selkeä kriisiyhtiö, jolla on korkea velkaantuneisuus ja heikko velanmaksukyky. Silti sen ennustetaan ottavan jopa lisää velkaa maksaakseen osinkoja, joita sen pääomistajana toimivat lihaosuuskunnat tarvitsevat. Tämä on liiketaloudellisesti sekä tulevaisuuden kannalta todella outoa toimintaa. Sen tulisi sijoittaa varoja toiminnan parantamiseen ja uusien houkuttelevien tuotteiden luomiseen.
Koko elintarvikeketjua tarkasteltava objektiivisesti
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että perustettu Ruokavirasto, ruokavaltuutetun toimi sekä Karhisen selvitys ajavat ennalta määrättyä Keskustan agendaa. Siinä agendassa omassa pesässä ei ole mitään ongelmia vaan syyt löytyvät aina muualta – erityisesti kaupan alalta.
Kokonaan tuntuu unohtuvan, että lihan osalta keskittyneisyys on aivan yhtä suurta kuin kaupassa tai jopa suurempaa. Kilpailuviranomaisen hyväksyttyä 2013 Saarioisten oman lihanhankintatoiminnan myynnin Atrialle syntyi tälle alueelle käytännössä sama tilanne kuin kaupassakin – kaksi suurta toimijaa. Se ei tunnu olevan mikään ongelma.
On toki selvää, että hallituksessa ajetaan omia tavoitteita poliittisesta ideologiasta lähtien, mutta tässä aletaan jo mennä liian pitkälle. On tarkasteltava tilannetta objektiivisesti ja avoimesti tuottaen tutkittua tietoa. Karhisenkin pitäisi avata annetut kannanotot julkisiksi, jotta todellinen avoimuus toteutuisi ja voitaisiin käydä avointa keskustelua kabineteissa valmistelun sijaan.
Sokoksen kauppaketju on ehkä Suomen suurin. Sen omistajat ja johto ovat pääosin keskustalaisia ja kokoomuslaisia. Kuvitteleeko Leppä, että ruokavaltuutettu saa jotain aikaiseksi. Kun MTK, jolle järjestönä kuuluu mataloustuottajien edunvalvonta, on epäonnistunut tehtävässään. Lepän hankkeen ainoa tulos on yksi turha, jopa pientuottajan kannalta haitallinen virka.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on itseäkin mietityttänyt, että moni vaikuttaja tuntuu olevan itse mukana mm S-ryhmässä. Myös Leppä, joka on Osuuskauppa Suur-Savon edustajiston jäsen vaikkakin pidättäytyy tehtävän hoitamisesta ministeriaikana.
Se ajavatko nämä aidosti pientuottajien etuja ja sellaisten, jotka pyrkivät vaikkapa suoramyyntiin ohi ketjujen, on minulle täysi arvoitus.
Homma vaikuttaa varsin turhalta ja päällekkäiseltä monen tahon kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”Suoramyynti, reko-renkaat, yhteisöviljely ja verkkokauppa omaksi ruokaryhmäksi”?
Ks. hyvä tiivistys aiheeseen: Tuomas Kuhmonen, tutkimusjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267048-su…
Niko & Viljo & co, olisiko tästä ns. kolmannesta ruokaryhmästä avuksi asiaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä näistä varmaan jollain aikavälillä jonkinlainen tekijä tulee, mutta kuinka suuri on sitten jo toinen asia.
Ruoan verkkokauppa on mielenkiintoinen alue. Jostain syystä suomalaiset ovat aika nihkeitä maksamaan palvelusta sen yhteydessä. Esim ruokaostokset kotiinkuljetettuina taitaa täällä Vantaalla sisältää noin kympin maksun keräämsiestä ja kuljetuksesta, joka tuntuu olevan liikaa.
Jos laskee vaikkapa kustannukset autoilusta markettiin ja jonkun hinnan kulutetulle ajalle, niin ei tuo nyt paljoa ole.
Toki muutkin syyt vaikuttavat, mutta hitaasti on täällä ruoan verkkokauppa edennyt. Toisaalta verkkokauppa yleensäkin on Suomessa takamatkalla omien toteutusten osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni ainakin on suuri kynnys lähettää joku keräämään elintarvikkeeni. Kun haen ne itse kaupasta, näen niin lihan, kalan kuin hedelmien ja vihannestenkin laadun. Huonolaatuisen jätän kauppaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se varmaan on, joistain kirjoituksistasi olen päätellyt sinun olevan kiinnostunut ruoasta ja itsekin kuulun samaan osastoon. Minulle kaupassakäynti on kiinnostvaa itse tuotteiden ja kokkauksen kannalta. Monella näin ei kuitenkaan ole ja etulinjassa käyttäjinä ovat olleet lapsiperheet.
Ja kun palvelu koitetaan lanseerata ja saada tunnetuksi, niin luulen kauppiaidenkin laittavan hieman lisää efforttia siihen, että toimiteutut tuotteet on valikoitu huolella eikä klassisesti pussiin tai laatikkoon ole pohjalle piilotettu huonompilaatuista tavaraa..
Täytynee tutustua millainen ostoskorin keräämiskokemus on verkossa. Itse puolittaisella valokuvamuistilla toimin kaupassa suurelta osin visuaalisesti ja voi olla ettei koontikokemus ole mitenkään sykähdyttävä verkossa. Pitäisi olla VR-lasit ja oman kaupan pohjapiirros… Osaan ulkoa eri ruokatarvikkeiden sijainnin. Paitsi hiivan, joka jostain syystä on aina vaikea löytää.. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Minä pidän hyvästä ruuasta. En voi kuitenkaan sanoa olevani hyvä ruuanlaittaja. Sen sijaan vaimoni on erinomainen, joten siinä mielessä minulla on käynyt erinomainen tuuri.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos Lidl keräisi siipiensä suojaan nämä pientuottajat ja lähtisi aidosti ajamaan niiden etua ja osuuksia yhteisestä kakusta?
Ilmoita asiaton viesti
Mikäköhän mahtaisi olla Lidlin motiivi ajaa jonkun muun kuin Schwarzin perheen etua?
Ilmoita asiaton viesti
Max, esimerkiksi siten, että Lidl keräisi omaan tuotevalikoimaansa nimenomaan suomalaisten pientuottajien kestävästi ja eettisesti tuotettuja elintarvikkeita ”reilun kaupan tapaan ja hinnoin”.
Näin Lidl saisi positiivista imagoetua itselleen ja möisi myös samalla ohessa ”omia” perusvalikoiman tuotteitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eli ajaisi omistajansa etua pyrkimyksenä maksimoida tuotto. Lienee herttaisen yhdentekevää, onko tuottaja iso vai pieni, kunhan pystyy toimittamaan riittävän paljon määriteltyä hyödykettä, muita alhaisemmin kokonaiskustannuksin.
Miksi tuottajan pienuus olisi jokin positiivinen asia ensinkään?
Ilmoita asiaton viesti
Max, uuuuggggh! Et voi olla noin naiivi: on ensin oltava pieni, jotta voisi kasvaa suureksi 😉
Ja Lidl pieniä tukemalla – yhteistyöllä – voisi kasvaa suuremmaksi ts. kasvattaa osuuttaan yhteisestä kakusta ts. saada suuremman palan itselleen – kuinka monta toisin sanoin lausetta, Max, vielä tarvitaan, jotta ymmärrät?
Ilmoita asiaton viesti
Loputtomasti, koska premissisi oli pielessä. Todistit sen juuri itse kirjoittamalla ”jotta voisi kasvaa suureksi”. Suuruuden ekonomia kun on yleisesti hyväksytty asia, jonka vuoksi suuruus on etu ja yleisesti tavoiteltu asia.
Ilmoita asiaton viesti
Max, ihan kuten haluat asian väännellä 😉
Ilmoita asiaton viesti
Suuruuden ekonomialla on oma alueensa. Sitten on myös pienuuden ekonomia, joka vasta asettaa vaatimukset laadulle. Jos osaat jotain paremmin kuin kukaan muu, aina on rikkaita, jotka ovat valmiit maksamaan siitä, että teet juuri heille.
Toisaalta, en ole vähään aikaan käynyt Roomassa, joten en tiedä, mikä siellä on nykyään tilanne. Viimeksi kuitenkin, kun siellä kävin, siellä oli pieniä liikkeitä, jotka elivät ihan elintarvikkeiden myynnillä. Jos siellä halusi Lidliin, oli pakko lähteä kauas kantakaupungista. En käynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Ruokavirasto, ruokavaltuutettu ja Karhisen työryhmä ovat yhtä tyhjän kanssa, jos niilla tarkoitetaan korjata maatilan tulosta pidemmällä aikavälillä. Ne ovat lähinnä kilven kiillottamista viljelijöiden suuntaan, jotta voidaan sanoa, että onhan tässä jotain tehty.
Tuottajaosuuskuntien, kuten Valio, Atria ja HK alkuperäinen tarkoitus on ollut jäsenten tuotannon markkinoiminen. Tämä vaihtoehtona sille, että jokainen tuottaja itse markkinoisi tuotantonsa. Se oli hyvä ajatus aikanaan ja varmaan vieläkin. Lähtökohta on, että osuuskunta on voittoa tuottamaton ja tävoitteena on saada näin mahdollisimman korkea tuottajahinta.
Valio on näistä selviytynyt parhaiten. Se ei ole rönsyillyt ulkomaille tai kehitellyt sivutoimintoja. Pahin isku viime aikoina on ollut Venäjän vastapakotteet, jotka leikkasivat maidon hintaa kohtuuttomasti. Ns. lihatalot ovat levittäneet toimintaansa ulkomaille ja tehneet yhtä jos toista. Se on tainnut lopulta sattua tilityskykyyn. Pakotteilla on tässäkin osuutensa.
Se on aivan totta, että nämä (mukaanlukien myös yksityiset vastaavat toimijat) ovat käytännössä monopoliasemassa hankinta-alueellaan. Ei tuottajia ole jaettu, mutta järkevä toiminta johtaa edellä sanotun kaltaiseen tilanteeseen. Tällainen tietenkin kostautuu helposti tehottomana toimintana, jonka kontrolloiminen on todellisuudessa vaikeaa. Tehottomuuden maksaa viljelijä.
Kaupan rooli on aivan selvä. Se maksimoi marginaalinsa ja voittonsa. Kyllä puheet ovat kauniita, mutta sehän kuuluu asiaan. Jos kaupan marginaali on kaventunut, niin pitää kysyä, että mihin se raha on mennyt. Viljelijöille se ei ole tullut.
Meiltä puuttuu kokonaan Keski-Euroopassa yleinen tilojen oma jalostus- ja myyntitoiminta. Sen synnyn on alkuun estänyt markkinointi osuuskuntien kautta. Ei ollut järkeä ryhtyä värkkäämään makkaroita tai juustoja. Nyt sen estää yhtä tehokkaasti lainsäädäntö. Maamme harva asutus on myös merkittävä tekijä. Saapa nähdä nostaako Karhinen esille tätä keinoa, että viljelijät kehittäisivät toimintaansa kuluttajalähtöisesti. Sehän olisi leikkaamassa suuren siivun pellervolaiselta osuustoiminnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo-o, matkan varrella Atriasta ja HK:sta on tullut pörssiyhtiöitä vaikka omistuksen ja määrysvallan enemmistö onkin selkeästi lihaosuuskunnilla. Osuuskuntien vaikutusvalta vaikuttaisi olevan jarru luonnolliselle kehitykselle.
Valio on onnistunut paremmin, mutta merkittäviä vaikeuksia silläkin on ollut luoda tuotteita, jotka menisivät kaupaksi muuallakin kuin idässä. Se on myös keskittynyt blokkaamaan muita markkinoilta polkuhinnoittelulla, josta saikin vaatimattoman 40 miljoonan sakon lopulta muistaakseni 2013. Liikaa bulkkia, kun ostetaan kaikki maito mikä tuotetaan. Esimerkiksi kun Venäjän vienti tyrehtyi, piti sen keksiä minne tuo maito laitetaan. Ratkaisuna on ollut tehdä siitä maitojauhetta vientiin, mistä ei synny juurikaan katetta ja pahimmillaan valmistaminen sekä vienti on jopa tappiollista. Tavalliseen tapaan toimiva yritys vähentäisi ostamansa maidon määrää, mutta Valio ei voi näin tehdä.
Tuon tutkimuksen mukaan kaupana prosenttiosuus vaikuttaisi vähenneen, teollisuuden kasvaneen ja tuottajien pysyneen paikallaan. Kuten aiemmin odettua, niin otos ei ole kattava vaan kenties lähinnä suuntaa-antava.
https://yle.fi/uutiset/3-10560383
Toki tärkeää on muistaa, että kyseessä ovat prosentit eivätkä eurot. Kokonaistuotto vaikuttaisi vähentyneen jonkin verran. PTT:kin huomauttaa, että suhteellisten osuuksien kasvu ei sinällään riitä vaan alan kehittymiseen tarvitaan euroja.
Kuluttajalähtöisyys lienee avainsana ja sen pitäisi olla keskiössä. On pystyttävä paremmin kehittämään tuotteita, jotka käyvät kaupaksi Suomessa ja ulkomailla.
Karhinen toteaa saatesanoissaan mm seuraavaa: ”Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus ovat ominaisuuksia, jotka tulevat usein ensimmäisenä esiin kun keskustellaan ruuasta. Näistä arvoista meidän on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa.”
Ihan hyviä ominaisuuksia, mutta minulle ensimmäisenä mieleen tulevat mm maku ja nautinto. Siinä on tehtävää vielä paljon. Tuollainen lähestyminen ruokaan on jotenkin insinöörimäinen ja liian rationaalinen.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän huonosti tunnen Atrian tai HK:n tilannetta tällä hetkellä. Jos osuuskunnat koetaan jarruina, niin sehän tarkoittaa, että pörssiyhtiö ei välttämättä tunne osuuskuntien tehtävää omakseen. Houkutus maailmalle halvan lihan ostoon voi syödä mielenkiintoa kotimaata kohtaan. Tuskimpa näin voi olla, tuuli ainakin yltyy.
Valiolle Venäjan pakotteet olivat shokki, johon ei kukaan osannut varautua. Lisäksi meidän poliitikot ilmoittivat äänekkäästi, että EU:n Venäjä-pakotteet aiheuttavat enintään pieniä ongelmia. Toisille pieniä ja toisille suuria! Kuvastaa meidän poliitikkojen asenteita ja tietämystä.
Voidaan tietenkin sanoa, että Valio on bulkin tuottaja, kun tavara ei länteen kelpaa. Ei se nyt kuitenkaan taida olla aivan näin yksinkertaista. Euroopassa on suuria toimijoita, joiden ohi pienen suomalaisen on vaikea päästä, oli tuotteet millaisia hyvänsä. Tosin tämä ilmiö vaivaa meillä muutakin kuin maataloustuotantoa. Vienti vain ei oikein tahdo länteen vetää. Kun idänkauppa on sujunut, silloin meillä yleensä on mennyt paremmin. Nytkin se olisi hyvään tarpeeseen.
Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus eivät takaa maatilojen kannattavuutta. Maatila – jalostus – kauppa on sellainen ruletti, jossa maatila ei tässä monopolien luvatussa maassa saa muuta kuin nälkäpalkollisen osan. Jos tuon ketjun onnistuu ohittamaan, näkymät ovat huomattavasti valoisammat. Se kuitenkin vaatii nokkeluutta ja kovia ponnistuksia. Onnistujia löytyy ilahduttavan monia.
Ilmoita asiaton viesti
HKScanissahan on käynnissä mystinen valtataistelu ja vaikuttaa siltä, että ainankin Maaseudun tulevaisuuden mukaan LSO lihaosuuskunta määrää tahdin. Eronneiden tilalle ehdotetaan seuraavia:
Jari Mäkilä johtaa LSO Osuuskunnan hallintoneuvostoa, joka on osuuskunnan ylin päättävä elin.
Sianlihantuottaja KTM Terhi Tuomi, joka toimii LSO Osuuskunnan hallituksen jäsenenä.
Yhtiön hallitukseen on ehdolla myös kokenut yritysjohtaja ja hallitushai Harri Suutari. Suutari työskentelee pörssinoteeratun valimoyhtiö Componentan toimitusjohtajana.
Varalle ehdotettu salolainen maatalousyrittäjä Ilkka Uusitalo tunnetaan paremmin LSO Osuuskunnan hallituksen varapuheenjohtajana.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikke…
Kaksi ensimmäistä tuottajia ja viimeinen ilman mitään kokemusta kuluttajamarkkinasta. Ja varalle tuottaja. Missä ASIAKASLÄHTÖISYYS?
Ko puljun menestykseen vaadittaisiin osaamista kuluttajista ja niiden mieltymyksistä. Näin ei vaan tehdä vaan tuottajan näkökulma jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti