Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Mikä siinä sotepalveluiden kilpailuttamisessa on vaikeaa?

Kerta toisensa jälkeen meille kerrotaan kuinka sotepalveluiden kuten vanhustenhoidon kilpailuttaminen on vaikeaa eivätkä kunnat osaa tehdä sitä oikein. Lukuisia ICT-alan kilpailutuksia vain yrityssektorilla tehneenä ymmärrän, etteivät kokemukseni sieltä ole suoraan verrattavissa tähän vaikeampaan alueeseen, jossa on monia merkittäviä haasteita. Kuitenkin minua kummastuttaa miksi parhaat käytännöt eivät leviä ja toisaalta sitten kunnat saa tarvittavaa tukea kilpailutuksille. Ei välttämättä tarvita organisaatiomallia yhteistyöhön ja parhaiden käytäntöjen hyödyntämiseen - kyse on paljolti johtamisesta ja yhteistyöstä.

Julkisen hankintamenettylyn myötä lähes kaikkien tarjouspyynnöt ja jopa sopimukset nähtävillä

Käytännössä kaikki nämä kilpailutetaan julkisesti eli tarjouspyynnöt laatukriteereineen ovat saatavilla julkisesti. Kuntien kesken valtionhallinnon tukemana on mahdollista myös jakaa kokemuksia sekä parhaita käytäntöjä myös sopimusajan käytännön toimivuudesta - missä on onnistuttu, mikä on tuottanut haasteita sekä mitä tehtäisiin toisin mikäli olisi mahdollista.

Eri kuntien perustarpeet näiden palveluiden ostossa tuskin ovat kovin erilaisia vaikka joitain erityispiirteitä voi ollakin. Joku määrä lokalisointia on aina tarpeen, mutta perustarpeet ovat usein yhtenevät.

Onko niin, että kahden hallituskauden ajan kestäneessä sotesäädössä on kokonaan unohdettu jatkuva toiminnan kehittäminen ja odotetaan sotesta sekä maakuntamallista sitä suurta pelastajaa? Kaikki aika on kenties kulunut kehittelemään malleja tulevaan ja sillä välin vuosikausia asiat ovat olleet retuperällä eikä muuta kehittämistä olla tehty?

Pelkkä organisaatiomalli ei ole mikään ainoa tie autuuteen vaan kyse on laajemmasta muutoksesta kuten kirjoitin eilisessä blogissani Jos et keksi muuta, niin organisoi uudelleen - aikuisten laatikkoleikkiä.

Kuntien yhteistyö ja valtion tuki avain parempiin kilpailutuksiin

Minä en ole seurannut tämän alan kilpailutuksia enkä niitä tunne. Minusta tuntuu vain ihmeelliseltä se, että kunnat keksisivät jatkuvasti pyörää uudelleen kehitellen aivan omia vaatimuksia sekä laatukriteerejä tarjouspyyntöihin ja sopimuksiin kilpailutuksissa.

Alkuun hyvältä näyttävä sopimuskaan ei ole tae käytännön toimivuudesta ja aina niihin jotain aukkoja jää. Ongelmanahan näissä on, että mikäli unohdat jotain tarvittavaa tarjouspyynnöstä niin sen tuottamiseksi ilmaantuu aina kallis hintalappu. Ja suuret toimijat kyllä ne puutteet huomaavat jo tarjotessaan ja saattavat laskea jopa peruspalvelun hintaa tietäessään asiakkaan tarvitsevan jotain unohtamaansa. Näin se ainakin toimii ICT-alalla - valitettavasti.

Näitä kilpailutuksia on maa pullollaan ja kyllä niistä pitäisi oppia seuraavissa sekä jakaa tietoa toimivuudesta kuntien ja kuntayhtymien välillä. Ne eivät kuitenkaan ole siinä mielessä kilpailijoita, etteikö näin voisi tehdä.

Kuten eilisessä blogissani kirjoitin niin enemmän on kyse toimintakulttuurista, johtamisesta, suunnan näyttämisestä ja yhteistyöstä kuin siitä, että joku organisaatiomalli olisi ainoa avain. Yhteistyötä voidaan tehdä yli organisaatiorajojen ja asioita voidaan halutessaan tukea myös erilaisilla tukifunktioilla esimerkiksi valtion toimesta.

Onko tässä olemassa kuuluisa NIH eli not invented here -ilmiö, jossa muiden hyvätkään toimintamallit ja esimerkit eivät kelpaa vai mistä oikein on kyse? Pakko tehdä ite?

Olisin kiinnostunut kuulemaan asiaaa paremmin tuntevien ajatuksia siitä, mikä kilpailutusprosessissa on oikein vialla. Vai onko sittenkin ongelman ydin siinä, että sopimusehtojen toteutumista ei pystytä valvomaan riittävällä tasolla?

Olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää onko ongelma siinä, että asioita ei olla määritelty sopimuksessa kattavasti vai siinä, että niiden toteutumista ei pystytä riittävästi valvomaan ja sanktioimaan tarvittaessa.

Valistakaa minua, niin opin taas uutta! smiley

 

PS. Otsikko oli tarkoituksella hitusen ylimielinen - en pidä tätä minään helppona hommana, mutta kummastelen silti hieman syitä ymmärtääkseni problematiikkaa paremmin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Pekka Pylkkönen

Olisi kyllä hauska nähdä esimerkkejä sekä julkiselta että yksityiseltä hyvin onnistuneista hankinnoista. Onhan se jotenkin älytöntä että metro maksaa helvetisti yli suunnitelman ja valmistuu vuosia myöhässä - vain jotta voidaan todeta laiturien olevan liian lyhyet. Uudesta lastensairaalasta on jo löydetty ensimmäiset kosteusvauriot. Olkiluodosta ei ole taas kuulunut hetkeen. Jne yms.

Voisiko media ruveta kaivamaan onnistumisia ihan jo suuren yleisönkin tiedoksi?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mielenkiintoista olisi kyllä tietää lisää niistä. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin Allianssi-mallilla aikaansaatu Tampereen tunneli:

https://www.ains.fi/uutiset/maailman-paras-projekt...

Metro kyllä ketuttaa ja varsinkin se, että noin suuret ylitykset jäivät pimentoon liikesalaisuuksien taa ja aika harva on siitä vastuun kantanut.

Toki onnistumiset eivät näköjään ole mediaseksikkäitä, mutta ehkä siihen pitäisi saada muutos...

Itse esimerkiksi ilahdun joka viikko tekniikka&talous-lehteä lukeissani, kun kerrotaan onnistumisista ja vaikkapa keksinnöistä vientipotentiaalilla - kait siellä projekteja ja kilpailutuksiakin on joskus ollut, mutta harvemmin.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Turun motarin lisäkaistat valmistui vuoden ennakkoon, kiitos kuivan kesän.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hyvä ettet maininnut sitä varsinaista Turun motaria. Ei valmistunut sen enempää aikataulussa kuin budjetissakaan.

Toisaalta, Lahden motari taisi onnistua, jos oikein muistan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #10

Noissa taisi olla erona, että Lahden motarissa rakentajakonsortio sai muistaakseni maksun liikennemääristä. Oli kova motiivi valmistua nopeasti.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #41

Lahden moottoritien aikatauluihin taisi olla suurimpana yksittäisenä vaikuttavana tekijänä, että aiemmasta poiketen koko tienpätkää ei suunniteltu alusta loppuun kokonaan valmiiksi, ihan viimeistä piirtoa myöten. Sitä tehtiin niin, että sitä mukaa alettiin rakentaa kun suunnitelmaa valmistui. Tietä oli jo toisesta päästä valmiina kun toisessa päässä vielä ei ollut kuin paikat katosttuna ja esisuunnittelua. Alkuperäiset aikataulut oli kuitenkin tehty vanhalla mallilla.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

En sitten tiedä onko tässä olemassa jotain samaa ilmiötä kuin vaikka yritysten tietotekniikan tai -järjestelmien ostoissa. Monesti yrityksillä ei ole enää omaa substanssiosaamista vaan viimeisetkin asiantuntijat on laitettu pois ulkoistusten myötä. Jäljelle on jäänyt joku ammattimainen hankintapäällikkö, jolla taas ei ole riittävää osaamista sisällöstä ja määrittelyistä vaikka onkin sopimusteknisesti ja hankintaprosessin osalta ammattitaitoinen. Voit olla myös kova neuvottelijakin, mutta jos substanssia ei ole riittävästi, niin virheitä sattuu ja jotain jää pois.

Usein tämä johtaa siihen, että määrittelyt ja jopa tarjouspyyntö tehdään konsulttien toimesta ja siinä on monia vaarallisia kohteita. Useinhan saattaa olla niin, että määrittelyn tehnyt konsulttifirma voittaa myös toteutuksen - esim Apotin kohdallahan kävi osin näin ja Accenture hoiti homman kotiin.

Oma lukunsa on sitten vielä tällaiset touhut:

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/on-toimittu-huo...

Kyseessä yllättäen terveydenhuollon järjestelmä ja kaupunki...

Pekka Pylkkönen

Kokonaispalvelun hankinta on monesti kaikille parempi ratkaisu. Myyjälle kate on yleensä isompi ja se tietää mitä myy sekä osaa käyttää omia tuotteitaan. Ostaja taas säästää aikaa ja rahaa kun sen ei tarvitse opetella uusia asioita.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kannattaa muistaa, että julkisella puolella tehdään jatkuvasti erittäin paljon hankintoja, uutiseksi noista päätyy varsin vähäinen määrä - ja yleensä vain sen takia että jotain meni pieleen. Samalla kannattaa huomata myös se, että yksityisellä puolella hankintojen pieleenmenoa ei yleensä mainosteta, eli eivät päädy samalla tavalla lehtiin saakka. Yleinen mielikuva onkin kohtalaisen paljon vääristynyt uutisointikulttuurin takia.

Mutta yhtä kaikki, yhä moni asia menee pieleen. Liian moni. Aika usein tuntuu, että asiat lähtevät menemään pieleen kun yritetään säästää vähän väärässä kohtaa - kummallakin puolen pöytää. Eräs kohtalaisen iso tekijä tässä suhteessa on kilpailulainsäädäntö ja nämä kilpailutukset, tai niiden teko hintapainotteisesti.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Marko&Martti, kuinka paljon sitten on ongelmia itse lainsäädännössä? Itse olen ymmärtänyt, että hinnan painottaminen on kuitenkin valinta eikä lain sanelema pakko?

Kelahan tuossa juuri vammaispalveluissa aiemman 50%:n laatupainotuksen sijaan ryhtyi painottamaan sitä vain 20%:lla ja hintaa painotetaan aiempaa enemmän. Mikään pakko sille ei ole ollut ja kokemukset toistaiseksi eivät taida olla olleet kovin hyviä.

Itse kun olen joskus ollut tarjoamassa laajoja tietojärjestelmiä julkisen hankintapyynnön kautta, niin tunnistan vahvasti yhden hankalan kohdan. Tarjoajana sinun on hyväksyttävä kaikki tarjouspyynnön vaatimukset vaikka joku niistä voi olla täysin pöhkö ja jopa kohtuuton. Teoriassa voisi kirjoittaa, että haluamme lisäksi kuun taivaalta ja kieltäytymällä siitä sinut voidaan hylätä kilpailusta...

Joskus kohtuuttomia ehtoja saatiin myös neuvottelemalla lievennettyä, sillä pahimmillaan mm nopeusvaatimus verkossa järjestelmässä olisi vaatinut, että valonnopeus kuidussa olisi nopeampi kuin se on, mikä on vaikeampi järjestää.. Siitä aiheutuva maantieteellinen viive kun ei oikein ole muutettavissa... ;-)

Pekka Pylkkönen

Takyonit kulkevat aina väistämättä nopeammin kuin valo, opetti Syksy Räsänen tefyn kurssilla. Lopuksi hän sanoi että ei niitä varmaan ole olemassa. Kuin surkeata.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Lainsäädäntö tekee julkisen puolen kilpailuttamisesta yksityispuolta haastavampaa. Pitää hallita substanssi riittävässä määrin ja pitää osata myös nuo juridiset kiemurat. Mutta kyllä osaava ostaja hallitsee molemmat, osaa kirjoittaa valintaperusteeksi sen "kokonaisedullisen" ja osaa erottaa ehdottomat vaatimukset valinnaisista ja harkinnanvaraisista. Osaa jopa kirjoittaa senkin, että "tarjoaja voi ehdottaa ....". Näitä osaavia ostajia vain ei tunnu istuvan joka oksalla, ei ainakaan istunut silloin, kun minä noiden hommien kanssa tein töitä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hyviä näkökulmia eroista ja koukeroista noissa julkisissa verrattuna yksityiseen. Onhan se totta, että yritysmaailmassa voi lopulta päättää aika lailla mielensä mukaan huolehtimatta moisista muotoseikoista yms.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Ainakin rakennusalalla on sovittu urakkakilpailun periaatteista. Niissä edellytetään mm. tarjoajien tasapuolista kohtelua ja siten ne vastaavat sisällöltään hankintalakia. Tilaajapuolelta näihin ovat Raklin jäsenet sitoutuneet.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Yleensä tarjouspyynnöissä on päivämäärä mihin mennessä pitää kysyä epäselvistä vaatimuksista. Tarjouksen pyytäjä sitten selventää kohdan ja vastaa kaikille joilta on pyytänyt tarjouksen. Ilmeisesti yritysten laatujärjestelmät edellyttävät myös toimimaan em. tavalla.

Toinen vaihtoehto on antaa vaihtoehtoinen tarjous sen lisäksi, että antaa tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Asiakkaiden tarpeiden tulisi ohjata sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista" (UEF)

https://blogs.uef.fi/oikeuttakohtuudella/2019/02/0...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mielenkiintoinen blogi, kiitos. Kaikki alkavat hiljalleen olla sitä mieltä, että laatua ja sisältöä pitäisi korostaa ja mennä asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta ongelma tuntuu olevan sen toteuttaminen käytännössä sekä se valvonta. Tuon lopussa on nimittäin tärkeitä asioita:

"Julkisuudessakin on esitetty vahvoja kannanottoja sen puolesta, että palvelujen laadun varmistamiseksi yksiköiden omavalvonta ei ole riittävä keino. Olemme tästä samaa mieltä. Esimerkiksi muistisairaat vanhukset voivat olla asiakasryhmänä sellainen, ettei heillä ole voimavaroja aktiivisesti reklamoida puutteista, jolloin järjestämisvastuussa olevan kunnan tulee olla aktiivinen laadukkaan, asiakkaan tarpeisiin vastaavan palvelutason varmistamisessa. Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että se varmistaa ostopalvelusopimuksella hankittujen palveluiden ja hoivan laadun. Laadun tosiasiallisen toteutumisen valvonnan tulisi olla velvoittavaa ja laiminlyöntien tulisi olla selkeästi ja tuntuvasti sanktioituja."

Minua kovin kiinnostaisi tilanne sen osalta, että kuinka usein esimerkiksi:
1) Itse kilpailutuksen myötä tehty hankintasopimus on huono eikä takaa riittävää laatua ja mahdollista riittäviä sanktioita
2) Itse valvonta on riittämätöntä eli vaikka sopimusta rikotaan, niin sitä ei havaita muuten kuin s.e. valitus lopulta tulee AVI:in tai vastaavaan?
3) Kuinka usein poikkeamat painetaan villaisella eli sopimuksen tarjoamia sanktiita yms ei käytetä?
4) Kuinka usein palveluntarjoaja jollain poikkeustilannesyyllä luikertelee ulos laatupoikkeamien korvaamisesta?

Näitä varmaan voisi keksiä pitkän listan, mutta olisi selvitettävä näitä ns juurisyitä ja mennä pitemmälle siinä, miksi ei saada toivottua palvelua käytännössä.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Tämän varmaan jokainen on kuullut: "Laatu syntyy tekemällä, ei tarkastamalla". Siis sopimuskumppaneilla pitäisi olla halu toteuttaa sopimuksen ehdot. Jos sopimuksen toteuttamisen varmistaa sopimuskumppania uhkaava sakko, niin mielestäni ollaan heikolla pohjalla. Tietysti sakkopykälät korottavat myös sopimuksen hintaa, sakko siis tulee periaatteessa tilaajan maksettavaksi.

Mielestäni on paljon kiinni niistä paikallisista esimiehistä ja hoitajista mikä on hoidon taso. Toisaalta hieman ihmetyttää se, että varmaan sama henkilöstö on jossain vaiheessa ollut julkisella puolella. Tai sitten siirtyy yksityiseltä puolelta julkiselle. Ainakin he tulevat samoista oppilaitoksista. Mikä sitten muuttaa käyttäytymistä?

Itselläni oli mahdollisuus seurata kolmen vanhuksen elämää hoitokodeissa 2003 - 2014. Yksi oli n. 2 vuotta julkisella puolella, yksi yksityisellä viitisen vuotta ja yksi oli puoli vuotta yksityisellä ja 8,5 vuotta julkisella puolella.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä Vastaus kommenttiin #24

Kovat hoitopaikkakohtaiset tulostavoitteet ohjaavat esimiehiä ja johtajia. Ei ole kannattavaa hoitaa hyvin - ainainen kiire vaivana, kun henkilöstöä on liian vähän. Se muuttaa käyttäytymistä: ei ehdi hoitaa hyvin.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen Vastaus kommenttiin #25

Tähän voisi sanoa, että joka työpaikalla valitetaan samaa. Onko kiire sitten todellista, vai selittelyä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä Vastaus kommenttiin #26

Kyllähän se joskus aika saattaa hoitajalla lipsahtaa ennemmin oman kännykän näpräilyyn, kuin vanhuksen kynsien leikkuuseen.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen Vastaus kommenttiin #28

Näissä on toki vaikeata mennä sanomaan onko asia niin tai näin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #26

Musta sä et Pertti nyt ota huomioon jatkuvaluonteisen hoivatyön erilaisuutta moneen muuhun toimintaan verrattuna.

Jos sulla on vaikka rakennusprojekti, jonka on määrä valmistua joku päivä, niin voi tarvittaessa vaikkapa väkeä lisäämällä ja tekemällä viikonloppuna yms kiihdyttää valmistumista.

Sama ei päde hoitotyöhön ja se on pitkälti riippuvainen siitä montako henkilöä on paikalla. Jos työnanatja ei lisää väkeä eikä maksa, niin tuksin hoitajien palkoilla on halua tehdä omaan piikkiin ylitöitä. Varsinkin mikäli voittojen tavoittelussa pidetään muutenkin minimimäärä väkeä. Miksi hoitaja ryhtyisi paikkaamaan laatua vapaa-ajallaan ellei työnantaja sitä halua tehdä maksamalla korvauksia? Kyse on osin yrityskulttuurista jne.

Jos sitten ajattelee vaikkapa minun hommaani, niin ei kukaan ole siitä välittömästi riippuvainen samaan tapaan. Jos jään jälkeen kiireessä, niin minähän teen sitten illalla ja yöllä läppärillä himassa. Lienee vuosia, jolloin olen tehnyt joka viikko vähintää yhden päivän ylitöitä ilman erillistä korvausta, mutta silloin palkkakin on ollut jotain muuta kuin näiden hoivayhtiöiden usein maksama työehtosopimuksen minimi hoitajille.

En nyt kyllä oikein usko, että se olisi pääosin selittelyä tuo hoitajien kiire. Mutta voin olla taas väärässäkin.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen Vastaus kommenttiin #30

Tuossa edellä totesin, että eipä sitä tiedä onko asia niin tai näin. Ihmiset ovat erilaisia, niin pomot kuin hoitajatkin. Jossain voidaan olla joustavia puolin ja toisin, joskus ollaan yli, joskus lähdetään aikaisemmin jne. Tietysti noissakin asioissa on todellisia rajoituksia esim. ajan suhteen, kuten lasten haku päiväkodista jne.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #24

Toki ideaalissa ja toivottavassa tapauksessa on näin, mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että tällä alueella se ei ole toteutunut halutulla tavalla. Miksi näin onkin arvoitus.

Toisaalta voi ajatella, että mikäli uskoo tarjotessaan pystyvänsä toteuttamaan sovitun palvelun, niin sanktioinnin ei pitäisi olla niin suuri asia. Itsetarkoitus harvemmin on lyödä sanktiot toimeen poikkeustilanteen tai perustellun tilapäisen syyn takia, mutta vaikuttaa siltä, että myös systemaattistakin harhaanjohtamista on tapahtunut.

Nythän on vaikeaa saada tolkkua siitä, missä laajuudessa oikeasti on tällaista tapahtunut. Ainakin muutaman tutun perusteella lähiesimiehellä on esimerkiksi resursointiin yms välillä vähän vaikutusvaltaa ja johdon asettamat mittarit heitä vahvasti ohjaavat. Jos ne ovat ennemmin taloudelliset ja kyseessä on henkilöstöintensiivinen ala, niin voihan se helposti johtaa vääränlaiseen toimintaan esimerkiksi henkilöstömitoituksen osalta.

Jos yksityinen ostajanan toki jotenkin näin halutessa pilkkoo hinnoittelunsa vaikkapa kuuluisan 15 euron vessapaperirullan vaihdon tapaan, niin päädytään erikoiseen tilanteeseen, missä kaikki extra on hinnoiteltu ja kyllä se usein ohjaa tekemistäkin vahvasti. Tehdään vain se mistä maksetaan ja ihmisten kanssa toimiessa hoiva-alalla se on aika hankala lähtökohta.

Koko toimialaa kohtaan on nyt luottamus notkahtanut ja sen saaminen takaisin on tunnetusti vaikeaa.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen Vastaus kommenttiin #27

Tuo laskun (palvelun) pilkkominen osiin tuottaa ison loppusumman, vaikka se koostuu pienistä eristä.

Jokainen on varmaan nähnyt asianajotoimiston laskun.
1. Juttuun tutustuminen x euroa
2. Oikeuskirjallisuuteen tutustuminen x euroa
3. Oikeustapauksiin tutustuminen x euroa
4. Neuvottelu päämiehen kanssa x euroa
5. xtodistuksen hankkiminen x euroa
6. Puhelinneuvottelu x euroa
7. jne.

Samanlaisen erittelyn voi toki nähdä vaikka auton huoltolaskussa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #29

Tuosta tulikin mieleen vanha vitsi juristista, joka kuoli yllättäen 50-vuotiaana ja joutui taivaan porteille. Siellä hän kysyi miksi nyt jo piti tulla. Hänelle vastattiin, että katselimme tuntilaskutuskertymääsi ja sen perusteella olet jo 87-vuotias.

Nythän me toki näemme jo samaa tapaa hoitolaitoksissa, jos kerran vessapaperirullan vaihto veloitetaan samaan tapaa kuin lakimiesten eli minimiveloitus tulee viidestätoista minuutista vaikka homma kestäisi minuutin.

Kysymys on ehkä halutaanko me nähdä se lasku vanhuksen osalta tuohon tapaan vai halutaanko ostaa ihmisarvoista palvelua sitä tuolla tasolla erittelemättä. Sanotaanko dementikolle, että sori ei kuulu palveluun ja ymmärtääkö hän?

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen Vastaus kommenttiin #32

Tuo sama vitsi liikkuu putkimiehestä. Siinä todettiin hänen olevan 150 vuotias.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #29

Tilanne ei sinänsä ole kai muuttunut oleellisesti enää neljännesvuosisadassa. En nyt muista tarkkaa numeroa mutta minusta Pahkasiassa oli joskus 90-luvun alkupuolella kuvapari (piirtäjän näkemys, ei valokuva) autohuollon laskusta ennen ja nyt.

Vaikea sanoa, mikä siinä oli hauskinta. Ehkä parhaiten yksityiskohdista on jäänyt mieleen se, että 'Ennen'-laskussa oli pyöristys asiakkaan hyväksi lähimpään tasalukuun. 'Nyt'-laskussa taas oli pienlaskutuslisä...

Toinen instituutio, jonka kanssa Pahkasian porukalla oli kana vielä kynimättä, oli muistaakseni pankit...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #35

Lisäksi nykyäänhän löytyy usein reippaana summanana vikakoodin luku ja nollaus. ;-)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #36

Noin 40. Tuplasti sen, mitä lukulaite maksaa.

Siltä varalta, että nollattavaa ei löydy, lukua ja nollausta ei kannata hinnoitella erikseen.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten meillä oli projekti Ranskaan. Toimituksella oli niin kiire, että punnitussofta testattiin vaakatoimittajan suomalaisen edustajan lainaamalla kirjevaa'alla ja tonnin punnituksiin kykenevä vaaka toimitettiin suoraan Sveitsistä rajan yli Ranskaan.

Sitten tuli Alpeille paha lumimyräkkä ja tehdashallin katto sortui. Asiakas luopui koko järjestelmän käyttöönotosta. Kaikki tavarat olivat jo perillä tehtaalla. Toimialueesta vastaava johtaja harmitteli, että 'olisi pitänyt myydä käyttöönottokin kiinteällä hinnalla osana kokonaistoimitusta'.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Hyvinvointioikeuden instituutin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi asiakas-ja potilaslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, VIITE: STM Dnro(STM074:00/2018)"

http://www.uef.fi/documents/300201/0/HVO+lausunto+...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Noihin kilpailutuksiin liittyy aina näissä oloissa kaupankäynnin yleinen luonne. Olessani vielä työelämässä olin useitakin kertoja sekä vastaamassa tarjouspyyntöihin että auttamassa julkisen hallinnon asiakkaita tarjouspyyntöjen tekemisessä (ei kuitenkaan tietenkään samoissa hankinnoissa vaan eri tilanteissa eri asiakkaille).

Vastauksia laadittaessa pomot aina korostivat, että vastatkaa vain ja ainoastaan siihen mitä pyydetään. Ei mukaan mitään sellaista mitä tiedämme mahdollisesti enemmän kuin kilpailijat. Jos tarjouspyynnöstä löytyy reikiä tai löysää, sitä ei pidä kertoa asiakkaalle.

Kysymykset tarkennuksista piti rakentaa niin, että oma ammattitaito tulee esille mutta e.m. reikiä ei pidä paljastaa sillä niillä tehdään rahaa.

Toisaalta tilaajan puolella konsultoidessa törmäsin myös asenteeseen, että ei pidä asettaa liian ehdottomia vaatimuksia sillä se rajoittaa valinnanvapautta. Tällä tarkoitettiin halua olla luopumatta lempparitoimittajasta. Ja usein kävikin niin ettei kaikki konsultin neuvot päätyneet lopulliseen tarjouspyyntötekstiin. Oleellisetkin vaatimukset muuttuivat optioiksi sekä toimivuutta ja soveltuvuutta kuvaavat vaatimukset tuppasivat katoamaan.

Pekka Pylkkönen

Suurin ongelma ympärivuorokautisen hoidon osalta on tietysti se että kukaan ei tiedä millaisia asiakkaita sinne lopulta tulee. Onko paikassa 20 dementoitunutta mutta rauhallisesti käyttäytyvää ja itse syövää vanhusta vai 20 väkivaltaista, lähes pakkosyötettävää vanhusta. Ihan sama ongelma on julkisellakin.

Mitoitus joka tuo yksille hyvän hoidon voi ajaa toisessa paikassa sekä vanhukset että työntekijät hermoromahdukseen. Sopimuksiin tarvitaan joustoa, esimerkiksi julkisen lääkärin arviota kunkin hoidon tarpeesta.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Vanhuksen huonosta hoidosta tai hoivasta pitäisi voida tehdä asiakasmaksun oikaisuvaatimus niin palveluasumisessa kuin kotipalvelun asiakkaanakin aina siinä tapauksessa, jos on ilmi selvää, että asiakas ei saa rahoilleen vastinetta.

Näin pitäisi voida myös kuntien toimia, kun he ostavat yksityisiltä hoivapalveluja.

Jos on haamuhoitajia, niin on varmasti myös haamuhoitoa ja -hoivaakin eli maksetaan sellaisesta, jota ei kuitenkaan asiakkaalle tarjota.

Oikeuskanslerihan on jo pari vuotta sitten linjannut, että asiakasmaksulaskuissa tulee olla oikaisuvaatimusohjeet. Tutustutaan oikeusvaatimusohjeisiin ja käytetään rohkeammin oikaisuvaatimusmenettelyä.

Muistutukset ja kantelut eivät johda parannuksiin useinkaan, katsotaan, jospa oikaisuvaatimukset olisivat tehokkaampia. Jos ei oikaisua asiakasmaksuasioissa tehdä, ne voi viedä seuraavaksi hallinto-oikeuden tutkittaviksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset