Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

Piilokorruptio Suomessa osa 6: Valvonnan rapauttaminen

  • Otantaan perustuvat turkistilojen tarkastukset. Lähde: Ruokavirasto
    Otantaan perustuvat turkistilojen tarkastukset. Lähde: Ruokavirasto

Monilla eri alueilla valvontaresurssit on kavennettu erittäin pieniksi, jolloin lakien noudattamista ei enää voida valvoa riittävällä tasolla. Nyt olemme saaneet lukea kuinka vanhustenhoitoa valvotaan valtakunnallisesti Valvirassa yhden henkilötyövuoden verran pääasiassa yhden valvojan toimesta. Aluehallintovirastoissa on noin 20 henkilöä, joiden toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin valvontaa.

Jatkuva valvontaresurssien kaventaminen on osa piilokorruptiota aiheuttaen tilanteen, jossa meillä on kyllä lait ja sopimukset, mutta ei kunnollista valvontaa niiden noudattamisesta.

Esimerkkejä viime vuosilta aliresursoinnista ja valvonnan vähäisyydestä

1. Patentti- ja rekisterihallitus ja säätiöiden valvonta

Patentti- ja rekisterihallituksessa kaksi henkilöä valvoo 2600:a säätiötä, joista viidenkymmenen suurimman yhteenlaskettu omaisuus on noin 15,7 miljardia. Esimerkiksi Nuorisosäätiön toiminnassa PRH ei havainnut itse mitään vaan kaikki lähti vyörymään tutkivan journalismin ja julkisuuden kautta. Tämä pätee lähes kaikkiin säätiöiden väärinkäytöksiin.

Miten he voisivat mitään havaitakaan, kun valvonnan järkyttävän surkeasta tasosta Timo Sillgrenin Pro gradu -työ vuodelta 2013 kertoi seuraavaa:

"Tilintarkastuskertomuksesta tarkastetaan säätiö- ja tilintarkastuslakien mukaiset lausumat sekä se, että tilintarkastajien määrä ja laatu ovat oikeita. Puutteita havaittaessa säätiölle lähetetään korjauskehotus. PRH ei kuitenkaan ole valvonut vuosiselvitysten varsinaista sisältöä, eikä tilinpäätöksiä tai toimintakertomuksia ole luettu tai käyty muuten järjestelmällisesti lävitse. Viranomainen ei siis ole valvonut sitä, täyttävätkö vuosiselvitykset myös sisällöllisesti säätiölain vaatimukset."

Suomeksi sanottuna ne voivat sisältää vaikka mitä tuubaa ilman, että asia tulee ilmi tai tarkasteltavaksi. Kunhan PRH:lle lähetetään oikea määrä dokumentteja, niin se riittää. Lisäksi nämä eivät ole julkisia dokumentteja, joten muut eivät niitä pääse tarkastelemaan.

Tietääkseni mitään muutosta tähän resursointiin ja toimintatapaan ei olla tehty kohuista huolimatta.

2. Liiketoimintakieltojen olematon valvonta

Talouselämä kertoi vuonna 2016 seuraavaa liiketoimintakiellossa olevista henkilöistä:

"Maaliskuussa liiketoimintakiellossa oli Suomen Asiakastiedon rekisterin mukaan ennätykselliset 1 189 henkilöä. Kun henkilö määrätään liiketoimintakieltoon, hänen tulisi viipymättä irtisanoutua kaikista vastuuasemistaan yrityksissä. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Asiakastiedon selvityksen mukaan 880 yrityksellä on liiketoimintakiellossa olevia henkilöitä esimerkiksi hallituksessa, yhtiömiehinä tai toimitusjohtajana."

Liiketoimintakieltoon ei määrätä kevyin perustein ja se kestää lain mukaan kolmesta seitsemään vuotta, ja pituuden määrää tekojen vakavuuden perusteella käräjäoikeus. Liiketoimintakieltoon määrätyissä on suuri määrä esimerkiksi vakavia ympäristörikoksia tehneitä ja myös konkurssirikoksiin syyllistyneitä.

Laissa kerrotaan seuraavaa:

"16 § Rangaistussäännös

Joka tahallaan rikkoo liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon, on tuomittava liiketoimintakiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta tuomitaan myös se, joka toimii toisen välikätenä liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon kiertämiseksi."

Kuka tätä oikein valvoo ja miksi valvonta ei puutu rikolliseen toimintaan? Nuo luvuthan ovat karmeita ja tarkoittavat sitä, että suuri osa jatkaa toimintaansa rangaistuksesta huolimatta.

Tiedot ovat helposti saatavissa rekistereistä, mutta asiaan ei puututa. Itse en tunnista tähänkään tulleen mitään muutosta eikä kukaan poliitikko ole sellaista ehdottanut. Miksi?

3. Kansanedustajien, korkeiden virkamiesten sekä kunnallisvaltuutettujen sidonnaisuudet

Näiden sidonnaisuuksia ja esteellisyyksiä koskevat lait ovat tarkoituksellisesti epämääräisiä, minkä vuoksi on erittäin hankalaa varmistua erityisesti omistusten vaikutuksesta sekä valtakunnan politiikkaan että kunnallispolitiikkaan. Toistuva ilmiö on, että poliitikkoja ja päättäjiä itsessään koskeva lainsäädäntö on jätetty tarkoituksella laveaksi ja vaikeasti tulkittavaksi eikä yleensä olla määritelty rangaistuksia tuon lain rikkomisesta. Lisäksi valvonta niistä on jätetty järjestämättä ja jää pelkästään kansalaisten ja median vastuulle.

Esteellisyyttä ja sidonnaisuuksia koskevat lait perustuvat käytännössä omaan ilmoitukseen ja harkintaan eikä niitä käytännössä valvota viranomaisten taholta ollenkaan. 

Jos ajatellaan vaikkapa kunnalliseen päätöksentekoon viime vaaleista lähtien ulotettuja sidonnaisuusilmoituksia, niin ne perustuvat puhtaasti poliitikon omaan ilmoitukseen ja katsottaessa niitä rekistereistä on tarkkuustaso todella vaihteleva. Tämä sama pätee kansanedustajien ilmoituksiin ja tietääkseni maakuntavaltuutetuille ei oltaisi tuomassa mitään uutta täsmällisempää.

Kirjoitin tästä laajemmin blogissani Piilokorruptio Suomessa osa 5: Epämääräiset esteellisyys- ja sidonnaisuuslait.

4. Ympäristölupien valvonta ja ympäristörikokset

Poliisin raportti Ympäristörikoskatsaus 2018 kertoo seuraavaa:

"On kuitenkin ilmeistä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon. Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, koska Ruotsissa valvontaviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa. Silti ruotsalaiset viranomaiset arvioivat, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa."

Poliisin tietoon tulee Suomessa vuosittain alle 500 rikoslain 48-luvun mukaista ympäristörikosepäilyä.

Ruotsissa ympäristökaaren mukaisia ympäristörikosepäilyjä tulee esitutkintaviranomaisten tietoon vuosittain 4000–6000 kappaletta.

Vaikka järjestelmissä on eroja ja tiukemman ilmoittamisvelvollisuudella selittyy osa erosta, niin kokonaan se ei mitenkään selity noilla eroavaisuuksilla.

Poliisiammattikoulun raportti "Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa" kertoo seuraavaa:

"Organisaatiotasolla ympäristörikollisuuden tutkintaan on kohdistettu resursseja sekä poliisissa että syyttäjänvirastossa Ruotsissa ja Suomessa eri tavalla. Ruotsin poliisissa on valtakunnallisesti noin 70 ympäristö- ja työympäristörikostutkijaa. Suomessa ympäristörikollisuuden tutkinta hoidetaan pääsääntöisesti päivittäisrikostutkinnan tai talousrikostutkinan osana. Ruotsin syyttäjänvirastossa on erillinen 20 ympäristö- ja työympäristörikosten syyttäjästä koostuva ryhmä, joka hoitaa ympäristörikosten syyttämisen valtakunnallisesti."

"Ruotsissa syyttäjä on myös tutkinnanjohtaja. Suomessa toimii viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää muiden työtehtäviensä ohella."

Vaikuttaa aika selvältä, että naapurimme malli hakkaa mennen tulle suomalaisen. Vai olemmeko vaan niin paljon parempia ihmisiä ja ovatko yritykset meillä vain paljon eettisemmin toimivia? Tuskin.

5. Turkistarhauksen valvonta

Pitkän etsinnän tuloksena uuden Ruokaviraston sivuilta löytyi viimeisin graafi, joka kertoo kuinka vähän turkistiloja tarkastetaan, ja miten se on rapautunut vuosien mittaan entisestään.

Graafista käy ilmi, että vajaasta tuhannesta turkistilasta on koko 2010-luvulla seitsemän vuoden aikana tarkastettu 262 tilaa. Kun näissä on myös päällekkäisyyksiä, niin voitaneen arvioida noin viidenneksen joutuneen Eviran tarkastuksen kohteeksi seitsemän vuoden aikana.  Maksimissaan luku on neljännes, jolloin kolmea neljästä ei olla tarkastettu seitsemään vuoteen lainkaan.

Kaikkein huonoimpana vuotena 2014  tarkastettiin neljä tilaa. Tämä vuosi oli heti sen jälkeen, kuin kansanedustajat hylkäsivät kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämisestä kertoen yhtenä perusteenaan, että valvontaa tehostetaan jatkossa.

6. Muuta heikkoa valvontaa

Listaa voisi jatkaa pitempäänkin, mutta silloin blogi alkaa mennä novellin puolelle. Esimerkiksi Finassivalvonta on viime vuosina osoittautunut varsin heikosti toimivaksi. Martti Asikainen kirjoitti sen toiminnasta blogin Finanssivalvonta maamme häpeätahra.

Heikosti valvottu ja sanktioitu laki toteutuu huonosti

On vaikea sanoa kuinka paljon kyse on ymmärtämättömyydestä valvonnan resursoinnin suhteen ja kuinka paljon kyse on tarkoituksellista valvonnan rapauttamisesta. Kovin nopeasti poliitikot vaativat valvontaa tilille, mutta unohtavat oman roolinsa resursointiin tarvittavien määrärahojen myöntäjinä.

Ymmärrän hyvin kritiikin staattisesta 0,7:n hoitomitoituksesta lakiin kirjattuna miniminä. Kuitenkin lakiin on erittäin vaikea kirjata tarveharkintaisia ja esimerkiksi laatuun perustuvia kriteerejä yksikäsitteisesti ja jättämättä porsaanreikiä sekä tulkinnanmahdollisuuksia. Kokoomus tuntuu edelleen kannattavan mallia, joka jättäisi paljon tulkinnanvaraa. Kenties se on tääs jälleen suurten hoivayritysten asialla, joiden lakimiehet kyllä löytävät porsaanreiät.

Esimerkkitapauksistani moni on jäänyt vähälle huomiolle tai sitten hetkellisen kohun jälkeen kaikki on unohdettu eikä mitään merkittäviä parannuksia olla tehty. Vanhustenhoidon valvonnan heikkous on toivottavasti niin vakava paikka, ettei tämä jää unholaan vaalien jälkeenkään.

Ministeri Saarikon julkaisema lista sisältää paljon liirumlaarumia, vaikka siellä toki on myös kohtia, joita lähdetään valmistelemaan seuraavalle hallitukselle. Esimerkiksi kohta 6 kuulostaa toimenpiteenä aika veikeältä: "Hoitajien määrä ilmoitetaan kyselyissä ja valvontatilanteissa rehellisesti ja siten haamuhoitajailmiö kitketään pois. Kiinnitetään huomiota siihen, että hoitajamäärät lasketaan kokopäiväisinä työsuhteina."

Kitketään siis pois siten, että jatkossa ollaan rehellisempiä, jep? Ne rikkaruohot lähtee näin kitkemällä?

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että luottamus on kovin paljon suurempi yrityksiin ja säätiöihin kuin kansalaisiin. Esimerkiksi Kelan valvontaa olla kehitetty ja automatisoitu reippaasti tälläkin hallituskaudella sekä työttömän raportoinneista yms heilahtaa tuen ja maksatuksen keskeytys nopeasti ja tehokkaasti.

Paljon olisi kehitettävää ja pelkkä omavalvonta ei ole riittävä ratkaisu vaikka onkin välttämätön elementti.

Valvonnan rapauttaminen on yksi piilokorruption muoto, jota on tarkkailtava. Laki ilman kunnollista valvontaa eikä sanktiota ei toteudu halutulla tavalla.

 

PS. Tämä oli kuudes osa piilokorruptiosta Suomessa. Aiemmat osat löytyvät:

Rakenteellinen korruptio ja hyväveliverkostot Suomessa - osa 1

Piilokorruptio Suomessa osa 2: Kaavoitus ja rakentaminen

Piilokorruptio Suomessa osa 3: Konsulttiyrityksien laajamittainen käyttö

Piilokorruptio Suomessa osa 4: Lainsäädännön tarkoitukselliset porsaanreiät

Piilokorruptio Suomessa osa 5: Epämääräiset esteellisyys- ja sidonnaisuuslait

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tiedoksi kaikille:

Kun me maksamme asiakasmaksun omasta tai lähiomaisen hoitotyöstä, niin me olemme samalla palvelun kuluttajia ja meitä koskee kuluttajansuojalaki.

Jos sote-viranomaiset eivät valvo, niin kokeilkaa kuluttaja-asiamiestä. Hänelle voi tehdä myös ilmoituksen hinta-laatusuhteeltaan huonosta tai kalliista hoidosta sähköisesti (ja anonyymistikin):

https://www.kkv.fi/Tietoa-KKVsta/asiointi/

PS. myös asiakasmaksussa/hoitolaskussa tulee olla oikaisuvaatimusohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseksi

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Valvonnan vaikeuttaminen resurssoinnin alimitoituksella vastaa - jos ei de jure niin de facto - nimenomaan kokoomuslaista toivetta normien purusta. Tulokset näkyvät.

Mitä tarvitaan, että valtakunta voidaan palauttaa oikeusvaltioksi, jossa lakien noudattaminen(kin) toteutuu?

Muuten, kansalaisen kiitos Nikolle jälleen kerran ajankohtaisesta ja asioihin pureutuvasta tekstistään.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

En tiedä mitä tarvitaan, mutta kenties pohjakosketus on nyt saatu ja on mahdollisuuksia kääntää suuntaa kohti oikeuksien parempaa toteutumista.

Ollos hyvä, tovi meni taas kaivellessa ja kirjoittaessa, joten mukava että kelpaa. :-)

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Tällä saadaan näyttämään tilastot hyviltä.

Suomessa ympäristö rikosilmoitukset katoaa tutkimatta ja miksi rikosilmoitukset muuttuvat kanteluiksi tai kansalaiskirjeiksi ”juttujen tappamista”. Laki edellyttää kirjaamaan aina tehdyn rikosilmoituksen ja poliisilla on esitutkintavelvollisuus, kun lakia on rikottu.

http://sanna50.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250798-mik...

MAL:in tavoitteenahan oli ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla.

Maa-aineslaki tuli voimaan 1982 lain tarkoitus oli hillitä maa-aineksen ottoa ja maisemointi oli yksi tärkeä asia. Koko maata koskeva asia ja satoja tapauksia ympäri maan ja ongelmat samat kuin kaivoksilla.
Alueet tuhotaan asutuksen vieressä, käytetään laittomasti tuhansia räjähdekiloja kertapaukuissa ja kaikki lain edellyttämä pakollinen maisemointi jätetään toteuttamatta.

Maa-aineslaista on tullut täysin villi ja valvomaton! Vaikka maa-aineslaissa on hallintopakkoa ja rangaistuksia koskevat säännökset lainvastaiseen toimintaan syyllistyttäessä.
Kaikki tuhotaan alueet jätetään kuin sotatantereet tuhottuna. MAL 14 §
hallintopakko. Teettämistoimenpiteet voidaan suorittaa, vaikka ottamisalue
ei olisi rikkojan tai laiminlyöjän omistuksessa tai hallinnassa.

Jos puhdistamisvastuu kohtuutonta alueen haltijalle, siirtyy puhdistusvastuu kunnalle.
Asia 1. maa-aineslain 11 § edellyttää ottamissuunnitelmaa.

Ottamissuunnitelmassa maa-aineslain 11 § pakollinen = Lähtökohtana on, että ottamissuunnitelma, jossa velvoitteet esitetään, sitoo luvansaajaa.

Pakollisina on annettava seuraavat lupamääräykset (MAL 11 §): 1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista; 2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen; sekä 3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen.

MAL maisemointi velvoite piti toteuttaa ottamisen aikana ja puuston säilyttäminen alueella. Todellisuudessa alueet jäävät kuin sotatantereet, kun louhintaa ei ole suoritettu edes lupa ehtojen mukaisesti.

YMP.min raportti Erkki J. Hollo. “Valvontatoimena voidaan toimittaa tarkastusmenettely (MAA 7 §), jossa noudatetaan hallintolain menettelysäännöksiä. Valvontaviranomaisen tai sen määräämän viranhaltijan on suoritettava tarkastus riittävän usein toiminnan seuraamiseksi, ottaen huomioon luvan saajan järjestämä omavalvonta ja asiantuntemus sekä ottamistoiminnan laatu ja laajuus.

Mitä tarkoittaa hallintopakko;
Ympäristönsuojelulain mukainen hallintopakko tarkoittaa, että hallintoviranomainen antaa määräyksiä sellaiselle, joka rikkoo lakia tai sen nojalla annettua asetusta tai määräystä. Hallintopakkopäätöksellä voidaan esim. sakon uhalla kieltää jatkamasta lainvastaista toimintaa.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

Tämä oli kiinnostava kirjoitus, kiitos siitä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Pieni mielenkiintoinen detalji, oli haastavaa löytää tietoja uuden Ruokaviraston sivuilta. Sinnehän yhdistettiin Mavi ja Evira, yksi huoli on että maaseutupolitiikan edistäminen ajaa yli esim eläinten valvonnan.

Sain jatkuvasti oheisia virheilmoituksia:
-------------------------------------------------------
404 - Etsimääsi sivua ei valitettavasti löytynyt

HUOM!

Jos etsit aineistoamme hakukoneen kautta (esim. Google), ohjaavat ne valitettavasti vielä vanhoihin palveluihimme, joista uudelleenohjataan tänne. Etsimäsi sivun sijainti on valitettavasti muuttunut, kun mavi.fi ja evira.fi on yhdistetty. Yritä ystävällisesti uudelleen sivun sisäisellä haulla!

Jos etsit vuoden 2018 kriisitukia, ne löydät täältä:
https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rah...

---------------------------------------------------------

Tiedän kyllä alaa tuntevana, että tällaiset sivuston muutokset ovat haasteellisia sekä rakenteen että hakukoneen toiminnan kannalta, mutta silti huvitti tuo kenen eduista ollaan toistuvassa ei löytynyt -tiedotteessa pidetty huolta erillisellä linkillä...

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Omassa pihapiirissäni oleva ympäristörikos ja sen peittely: RIKOS ei ole vanhentunut edes ympäristörikoksen vuoksi, koska väärillä tiedoilla pitäneet yllä "lupia".Peittely jatkuu edelleen 2019 vuonna ja rikosilmoitukset "katoaa tutkimatta".
- Louhimo on ollut tarkasteltavana kaavassaKHO 2014 v. Kuten oikeusasteet ratkaisussaan toteavat: ”alueen soveltuvuutta maa-ainesten ottoon ei kuitenkaan ole aiemmin tarkasteltu oikeusvaikutteisella kaavalla.” Nyt louhimo on tarkistettu kaavassa ja KHO:n ratkaisussa ei täytä MRL 39 §:n asetettuja vaatimuksia turvallisesta ja terveellisestä elinympäristöstä. Oulaisten viranomaiset, ympäristöministeriö, poliisi ja ELY-keskus eivät noudata KHO:n päätöstä.

Maisemointi maksaisi, joten viranomaisten on tehtävä väärää paperia koko ajan ja piilouduttava niiden taakse. Louhimo jäi tuhottuna asutuksen keskelle ja kaikki viranomaiset pakoilevat vastuuta maisemoinnista.

Vuonna 1982 kotitalostamme 80 metrin päähän perustettiin louhimo ilman lupia kotitiemme päälle. 3 kertaa hallinto-oikeus kumosi luvat ja louhinta jatkui koko ajan ja vuodet vieri. 4 kerralla hallinto-oikeus myönsi luvat. Oli 3.me lupa ehtoa ja kaikki oli jo rikottu ja louhimo oli laajentunut laittomasti 8,5 ha alueeksi, piti olla 2,5 ha. Hallinto-oikeudet antoivat luvat, kun näitä edellä mainittuja ehtoja noudatetaan kolmea.

Louhintaa ei voinut toteuttaa edes edellä mainituilla ehdoilla. Kaikista kolmesta lupaehdosta on valannojalla valvovaviranomainen Teuvo Väyrynen todistanut oikeudessa 1991, että lupaehtojen noudattaminen olisi tehnyt louhinnan mahdottomaksi. Räjähdysaineiden käyttöä ja varastointia luvissa ei käsitelty lainkaan. Todettiin vain, että räjäytystoimintaa ei ole huomioitu luvissa.

Koski-Ahonen on nyt ELY:n lakimies ja heidän valvontaan kuuluu ko. louhimo. Hän paikalla käyneenä on nähnyt vuosikymmenien ajan, että louhinta ei ollut sitä, mitä luvissa haettiin, joten mitenpä hän nyt omia toimiaan valvoisi!

ELY:n nykyinen lakimies Liisa Koski_Ahonen (kaksoisrooli) oli itse esittelijänä lääninoikeudessa ja hyväksyi "luvat" aikoinaan väärillä tiedoilla. Luvissa ei käsitelty ollenkaan räjähdysaineita. Liisa Koski-Ahonen on ollut koko louhinta-ajan esittelijänä Oulun lääninoikeudessa ja myöntänyt luvat louhinnalle. Hän on käynyt paikalla, mutta ei ole koskaan estänyt lupaehtojen vastaisesti tehtyä louhostoimintaa.

Näin toimii koneisto:
-Tuomio tuli räjäytyksestä 1991 vuonna ja louhinta loppui siihen, mutta alue jätettiin tuhottuna niille sijoilleen ja tätä peitellään edelleen.

-VKSV Matti Nissisen aikana: - ”Valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen 9.9.2009: ”Asiakirjamateriaalista käy ilmi, että mahdollinen rikostunnusmerkistön mukainen louhinta ja räjäytystyö on suoritettu 1990-luvun alussa. Tältä osin on selvää, että rikosten syyteoikeudet ovat vanhentuneet, eikä tutkintaa voida edes aloittaa. Tämä koskee myös samoihin tekoaikoihin tapahtuneita valvonnan laiminlyöntiin liittyviä virkarikoksia.”
Valtakunnansyyttäjänvirasto jätti tutkimatta ja vastaamatta vuosina 2000-2015 ja eteenpäin tapahtuneet viranomaisten lainvastaiset toimet. Toiminta jatkui koko ajan ja mm. millä mm. 2000 vuonna yrittivät salata, että louhintaa ei olisi tapahtunutkaan.

- uudistimme tutkinta pyynnön VKSV 2010 vuoden jälkeen. Vastaus oli aivan muuta mistä vaadimme tutkimuksia.

- Poliisi tutkimukset makasi 4 vuotta s.ministeriössä ja muuttui kanteluiksi. Sitten siirrettiin "poliisin sisäiseen valvonttaan" sinne ne jäi vailla toimen piteitä.

-Kiinteistö insinööri teki 2000 vuonna tehtiin viranomaispäätöksellä 10 vuoden ”luvat”, joihin kopioitiin 80-luvun papereista kohtia, miten louhinta ja maisemointi tulee hoitaa. Päätös oli täysin laiton ja kaikkihan oli jo louhittu 1991 vuoteen mennessä!

-1995 haettiin lupia louhinnalle vaikka alue oli vuokrattu 10 vuodeksi ravun kasvatukseen. Mille firmalle haettiin louhinta lupia sellaista firmaa ei ollut edes olemassa!

-2000 luvulla ELY.n ympäristöneuvos Papereihin laittoi, että maamassat pitää kasata ja alueelle tulee monttu, johon ei saa päästää vettä ennen kuin pohja on tiivistetty. 2 ha ja 20m syvä vesimonttu oli ollut louhittuna jo 1991 vuoteen mennessä. Öljyjä ei saanut päästää maahan, eivätkä kivikasat saisi aiheuttaa sortumaa, ja monttu pitää porrastaa 1:2. Eli jo tapahtuneet asiat eivät saisi tapahtua hänen mukaansa, eikä ympäristöviranomaisen mukaan louhimoa ollut ennestään olemassa.

- Aika ristiriitaista ELY:n lausunnon kanssa 2000 luvulla, koska hänen tarkastaessa louhimoa ei ollut olemassa - kuitenkin 1991 kaavassa haettiin Matkailupalvelulle! Vanha maanottoalue Laitaperällä oli aikaisemmassa kaavassa ajateltu soveltuvaksi matkailupalvelulle, mikäli alue ennallistetaan tai todetaan turvalliseksi liikkumiselle (EO/RM).

-Siinä vaiheessakin, kun eriviranomaiset hakivat lupia väärillä tiedoilla kaavoitusasiassa 2010 vuonna ja 80-91 vuonna louhitun kiven haku alueelta jatkui, niin poliisi tekee seuraavaa:
Komisario teki tutkimatta päätöksen vuonna 2013, peruste: Alueelle on myönnetty kaava EO- alueeksi ja louhijalla on luvat maa-aines-ja ymp.lupa että mitään rikosta ei ole tapahtunut, mikä on täysin keksittyä, koska kaikki louhinta on tapahtunut jo aikaisemmin ja nyt jälkikäteen kunta yrittää kaavoittaa louhosta maa-aineksen ottoalueeksi.

KUNTA JA LOUHIJA myönsivät ettei ole lupaa toimintaan. Poliisin (rikoskomisario) piti keksiä "luvat".
-”Häiriötekijät, Alueella oleva vanha maa-ainestenottoalue on tällä hetkellä turvaton ja vaarallinen alue. Louhostoimintalupa on umpeutunut, mutta maa-ainesten otto alueelta jatkunee, mikäli louhosyrittäjä saa toiminnalle tarvittavan toimiluvan.
http://www.ahiplan.airix.fi/tietopankki/oulainen/e... sivu 42

HUomio!!! 2010- 2014 vuonna jopa kunnan viranomaiset tuovat kaavahakemuksessa esille seuraavaa; Lainauksia kaavahakemuksesta; Vanha maanottoalue Laitaperällä oli aikaisemmassa kaavassa ajateltu soveltuvaksi matkailupalvelulle, mikäli alue ennallistetaan tai todetaan turvalliseksi liikkumiselle (EO/RM). Maanomistaja on kuitenkin hakemassa jatkolupaa louhostoiminnalle aikomuksenaan jatkaa louhostoimintaa seuraavat 20 vuotta, joten alue osoitetaan kaavaan EO-maa-ainesten ottoalueeksi. http://www.ahiplan.airix.fi/tietopankki/oulainen/e... sivu 35.

Näin esitettiin, ettei mitään rikosta ole tapahtunut, mutta komisario ei tutkinut sitä asiaa, että kunta väärillä tiedoilla haki kaavoitusta ja kaikki louhinta on todellisuudessa tapahtunut kymmeniä vuosia sitten.

KAAVA ASIASSA 2014 vuonna:
-Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 13.11.2014/3562/1309/1/13. Sen mukaan nykyinen louhoksen lähiasutus estää yksiselitteisesti louhostoiminnan jatkamisen louhosalueella (ko. päätöksen kohta: Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja perustelut).

-Vääryydet ei loppuneet edes KHO.n päätökseen vaan, viranomaiset ovat ryhtyneet soveltamaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltamaan päätöstä haluamallaan tavalla ja jopa Oulaisten kaupungin kaava sivuille tehneet oma valtaisen muunnoksen.

-2010 vuonna kaupunki haki louhosaluetta väärillä tiedoilla maa-aineksen ottoon ja kaupunki kaavoitti alueen EO-alueeksi. Hallinto-oikeus kumosi tämän ja kaupunki valitti KHO:een. Valituksessaan he ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin päätöksellä on kumottu Laitaperälle osoitettu Kettukallion maa-ainesten ottoalue (EO) ja kaupunginvaltuuston päätös saatetaan tältä osin voimaan. Kaupungin valitus hylättiin myös KHO:ssa.

-Tapauksemme 2014 KHO teki päätöksen, että louhimoa ei hyväksytty kaavassa EO-alueeksi ja MRL:n 39 § vaatimukset eivät täyty. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on kumonnut osayleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. KHO antopäivä 13.11.2014 Taltio n:o 3562 Diaarinumero 1309/1/13 on tehnyt ratkaisun ja Oulun hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
KHO ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut Kettukallion maa-ainesten ottoalue sijaitsee hallinto-oikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla lähellä kaavassa osoitettuja, jo olemassa olevia asuinalueita. Kaavassa on osoitettu myös uutta asutusta ottoalueen välittömään läheisyyteen.

Loppukohdasta KHO.n ”Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitutoikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita”.

Käyttäjän LeenaLauren kuva
Leena Lauren

Kyllä olisi paikka uudelle Kulhialle joka tutkisi asioita. Kulhia sai selville aikamoisia kupruja hallinnon piireissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset