Miksi Neste on valtiolle kauppatavaraa ja Fortum ei?

Itseäni kummastuttaa valtion omistajaohjauksen hyvin poikkeava strategia liittyen valtionyhtiöihin Neste ja Fortum. Tänään jälleen Nesteen osakkeita käytettiin uuden raideliikenneyhtiön pääomitukseen siten, että valtio luovuttaa Neste Oyj:n osakkeita oman pääoman ehtoisesti enintään 107 miljoonalla eurolla Pohjolan Rautatiet Oy:lle.

Joulukuussa 2017 valtio luovutti 50 miljoonan arvosta Nesteen osakkeita lasten ja nuorten asiaa ajavalle Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiölle. Juuri kukaan ei tuosta säätiöstä ollut kuullutkaan ennen tuota lahjoitusta. Tällä lahjoituksella Nesteen omistus laski ensi kertaa alle puoleen.

Vuonna 2018 kesäkuussa myytiin Nesteen osakkeita  kansainvälisille institutioonaalisille sijoittajille 861 miljoonan euron arvosta, jolloin omistus laski 44,7 prosenttiin.

En tiedä onko Nesteen osakkeita käytetty tällä välin myös muihin pääomituksiin – todennäköisesti.

Vanha työnjako hämärtyy biopolttoaineiden kohdalla

Perinteinen näiden valionyhtiöiden työnjako on hämärtynyt erikoisella tavalla siten, että nimenomaan Fortum on laajentunut Nesteen alueille erityisesti biopolttoaineiden kautta.

Fortum toimi Chempoliksen pelastajana ja on nyt merkittävällä investoinnilla panostamassa Intiassa biopolttoainetta valmistavaan tehtaaseen.

Fortum myös osti toukokuussa 2016 jätteiden käsittelyyn erikoistuneen Ekokemin 700 miljoonalla eurolla, jolloin valtiolle tuloutui 198 miljoonaa euroa suurimpana omistajana. Ekokem olisi tekemisensä kautta soveltunut yhtä lailla Nesteen osaksi. Jätteiden käsittelyn yhtenä tavoitteena on myös valmistaa biopolttoainetta ja lisäksi kemian osaaminen Nesteellä on vahvempaa. Neste ei tehnyt tarjousta Ekokemistä, ilmeisesti näin oli sovittu tai sitten ei sopinut strategiaan.

Carunat ja muut kohut Fortumilla – Neste toimii vakaammin ja tuloksekkaasti

Fortumilla kohuja on riittänyt johdon optioista lähtien ja Caruna-kaupasta puhutaan edelleen ikävien seurauksiensa vuoksi. Muutama kuukausi sitten tuli myös ilmi kuinka se välttelee veroja Irlannin holdingyhtiöillä. Ministeri Lintilä puolusteli tehtyjä Irlannin holding-yhtiöitä vahvasti, mutta asiantuntijat lyttäsivät perustelut lähes täysin. Sekin kohu laantui samantien ja toiminta jatkunee edelleen.

Vaikka Fortumilla oli rahaa taseessa roppakaupalla, se ei sijoittanut lainkaan Suomessa tuulivoimaan – ainoastaan ulkomailla. Itse ihmettelen miksei yritys ottanut osaansa tuottoisasta liiketoiminnasta syöttötariffien tukemana.

Sen sijaan entinen Fortumin eroamaan joutuneen hallituksen puheenjohtajan Peter Fagernäsin ja entisen talousjohtajan luotsaama Taaleri on Suomen toisiksi suurin tuulivoiman tuottaja. Taalerin rahoitus perustuu lähinnä varakkaiden suomalaisten yksityishenkilöiden omistukseen. Vasta muistaakseni 100 000 euron sijoitusvarallisuudella pääsee sijoittamaan suoraan tuulivoiman takana oleviin pääomarahastoihin.

Viime vuonna Fortum sitten ilmoitti ostavansa Taalerilta koko sen tuulivoimakapasiteetin sähkön. Nämä yritykset toimivat myös yhdessä Chempolisin pelastajina.

Mielestäni nämä ovat jotenkin outoja yhteensattumia.

Fortumin merkittävät sijoitukset Venäjälle

Aiempien sijoitusten lisäksi Fortum sijoitti lisää aurinko- ja tuulivoimaan Venäjällä. Tekniikka ja Talous kertoi seuraavaa:

"Fortum on voittanut Venäjän valtion uusiutuvan energian huutokaupassa oikeuden rakentaa 110 megawattia takuuhintaista aurinkovoimakapasiteettia. Voimalaitokset otetaan käyttöön vuosien 2021-2022 aikana, ja niille myönnetty takuuhinta vastaa noin 150 euroa megawattituntia kohden 15 vuoden ajan. Samassa huutokaupassa Fortumin ja Rusnanon sijoitusrahasto voitti oikeuden rakentaa 823 megawattia takuuhintaista tuulivoimakapasiteettia."

Lisäksi Uniperin oston myötä Fortumilla on merkittävä intressi Venäjältä tulevan kaasuputken suhteen. Onhan Fortumin ostokohde Uniper on sijoittanut Nord Stream 2 -putkihankkeeseen lähes miljardi euroa. Ja menihän se lopulta mukaan myös Fennovoimaan, tämän päätöksen vaikuttimia on monasti ihmetelty.

On jotenkin erikoista, että pakotteiden aikana ja nykyisessä tilanteessa suomalainen valtion yli puolet omistama yritys panostaa näin vahvasti Venäjään. Samalla se nostaa sekä yrityksen ja sitä kautta myös omistajien riskitasoa. Ilmeisesti Suomen valtiolla on Fortumin omistuksen kautta suurempi halu pelata riskillä Venäjällä verrattuna Nesteen omistamiseen.

Miltä nämä peliliikkeet sinusta näyttävät ja mikä on valtion omistajaohjauksen strategia sekä kuinka paljon politiikka on tässä mukana?

Ketkä tästä hyötyvät?

 

 

NikoKaistakorpi
Sitoutumaton Vantaa

Oikeudenmukaisuuden (toki subjektiivisesti) toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu