Piilokorruptio Suomessa osa 7: Vaalirahoituksen avoimuus edelleen huono

Vaalirahakohun myötä tehdyt muutokset lakiin ovat osoittautuneet edelleen riittämättömiksi. Näin tuntuu usein käyvän, kun kansanedustajat pääsevät päättämään itseään koskevista laeista. Tällöin tarjoutuu mahdollisuus jättää laki niin avoimeksi ja porsaanreikiä sisältäväksi sekä sanktiomattomaksi, että hieamn toimintaa muuttamalla voidaan jatkaa melkein kuin aiemminkin.

Iltasanomien vaalirahaselvityksessä todettiin:

"Virallisten nimettyjen tukien lisäksi ehdokkaat ja puolueet ovat saaneet valtavan potin yksilöimätöntä, täysin pimentoon, jäänyttä vaalitukea – niin yksityis-, yritys- kuin yhteisölahjoittajiltakin. Kokeneen ja arvostetun vaalirahoitustutkijan Tomi Venhon mukaan pimentoon jäänyt osuus on ollut jopa radikaalisti ilmoitettuja tukia suurempi."

Tutkijan arvion mukaan kuluvalla vuosikymmenenellä julkisuuden ulottumattomiin on jäänyt peräti kymmeniä miljoonia euroja. Sen verran on hänen mukaansa siis mennyt pimeästi ohi kaikkien valvontasysteemien.

Vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen tekemisessä suuria eroja – miksi vapaaehtoista?

Minä haluaisin tietää ennen äänestämistä ketkä rahoittavat ehdokkaita. Nykyisen lain mukaan ennakkoilmoitus on kuitenkin vapaaehtoinen ja virallinen ilmoitus tehdään vasta vaalien jälkeen – vasta kun ikäänkuin maito on jo maassa.

Miksei voitaisi sopi yksinkertaisesti, että vaalirahoitusta voidaan kerätä johonkin päivään asti, vaikkapa kaksi viikkoa ennen vaaleja voisi olla takaraja? Tällöin sekä ennakkoäänestyksessä että äänetyspäivänä nämä asiat olisivat myös äänestäjän tiedossa. Tämä olisi selkeä parannus avoimuuteen ja sen tulisi myös olla pakollinen.

Yle kertoi uutisessaan miten eri puolueiden ehdokkaat ovat tehneet ennakkoilmoituksia vaalirahoituksestaan. Näissä on todella suuria eroja puolueiden välillä, jotka selviävät sieltä lainatusta taulukosta 1:

  • Kärjestä erottuvat Vihreät (100%), Vasemmisto (68,5%) sekä Keskusta (63,4%).
  • Keskikastissa on SDP (38%), KD (32%) ja Siniset (31%)
  • Häntäpäätä edustavat Kokoomus (12,8%), Liike Nyt (5,5%), RKP (1%) sekä Seitsemän tähden liike (0,6%)

Tämä ei itselleni ole kovin kummoinen yllätys paitsi, että odotin Liike Nytiltä enemmän uutta avointa sekä läpinäkyvää politiikkaa ajavana liikkeenä. Kritisoidessaan nykyistä hyvävelijärjestelmää ja vastustaessaan eri eturyhmien suhmuroima poliittista päätöksentekoa olisin odottanut jotain aivan toisenlaista avoimuutta ehdokkailta.

Sinälläänhän ilmoituksista saa usein varsin epämääräisen kuvan siksi, että alaraja henkilön tai yrityksen tuen ilmoittamiselle erikseen on 1500 euroa, minkä vuoksi VTV onkin todennut 1499:n euron tukia olevan paljon. Ylen uutisen mukaan esim Kimmo Tiilikainen on saanut vaalirahaa 60 000 ilman, että yksikään lahjoittaja olisi ylittänyt ilmoitusrajan.

Kuinka usein sitten sama taho jotenkin bulvaanin kautta jakaa rahaa enemmänkin – mahdoton sanoa. Systeemi tarjoaa edelleen mahdollisuuden pitää taustavoimat pitkälti piilossa.

Puolueet, säätiöt ja yhdistykset sekoittavat pakkaa – lähiyhteisöillä vapauksia

Osalla puolueista on merkittäviä ns lähiyhteisöjä eli heitä lähellä olevia säätiöitä, joita eivät koske mm 30 000:n euron lahjoituksen maksimisumma puolueelle. Tällaisia lähiyhteisöjä on Kokoomuksella, SDP:llä, RKP:lla, Keskustalla ja Perussuomalaisilla.

Kokoomuksella on peräti seitsemän tällaista säätiötä – enemmän kuin muilla yhteensä. RKP:n säätiö taas on tietääkseni todella varakas. SDP:llä on kolme säätiötä sekä PS:llä yksi.

Keskustan kohdalla edelleen näkyy olevan Maaseudun Kukkarahasto, vaikka ymmärtääkseni Sipilä kertoi Nuorisäätiökohun myötä sen katkaisseen yhteyden säätiöihin. Käsittääkseni ko säätiön hallituksen puheenjohtajan ainakin 2015 toimi Antti Kurvinen. Koitin katsoa ajantasaiset tiedot, mutta niitä ei ole missään, sillä jostain syystä päättäjiä ei olla ilmoitettu PRH:n rekistereihin, josta esim Asiakastieto nämä tiedot poimii.

Ylen uutisesta voi katsoa havainnollistavan kuvan säätiöistä nimineen. Samassa uutisessa kerrotaan seuraavaa:

"Valtiontalouden tarkastusvirastossa riittää kuitenkin paimentamista jo nykyisten vaali- ja puoluerahoitussääntöjen noudattamisessa. Pelkästään puolueiden itse listaamat lähipiirin säätiöt ja yhdistykset muodostavat kohtalaisen palapelin. VTV:n raportin mukaan niiden kautta kulkevia avustuksia ei ole aina huomattu mainita, vaikka “summat ovat olleet huomattavia”."

Kuinka paljon sitten näiden säätiöiden kautta kanavoituu puolueen kautta jonkin ehdokkaan vaalityöhön?

Onko mahdollista toimia siten, että joku taho tekee lahjoituksen säätiölle, joka taas rahoittaa samalla summalla puolueen tai piirijärjestön kautta ehdokkaan vaalityötä? Mielestäni tämä olisi helppoa ja jopa todennäköinen malli toimia. Säätiön ei tarvitse raportoida saamiaan lahjoituksia ja kunhan sopii asiat suullisesti, niin kiinnijäämisen riski on varsin olematon.

Vaalirahoituslaki ja puoluelaki täynnä porsaanreikiä

Iltasanomissa tutkija Venho kuvaa tilannetta osuvasti:

"Vaalirahoituslaki ja sen rinnalla kulkeva puoluelaki ovat kokonaisuutena iso porsaanreikä. Lakia uudistettiin aikanaan hyvään suuntaan, mutta sitä ei mietitty loppuun asti. Uusi mekanismi lisäsi joiltakin osin avoimuutta, mutta samaan aikaan joitakin asioita vietiin uudestaan piiloon. Syntyi poliitikkoja tyydyttänyt nahkapäätös, Venho kertoo."

"Maan tapa on edelleen täysillä voimissaan, eli lakia kierretään monin eri tavoin. Selvästi suurimmat lahjoituspotit tulevat yhteisöpuolelta, ja siellä ongelma on siinä, että julkisuusvelvoitteet, lahjoitusrajoitukset ja valvonta ulottuvat lähinnä vain puolueiden keskus- ja piirijärjestöihin."

Poliitikot pääsevät itse päättämään itseään koskevista rajoitteista sekä avoimuudesta. Tämä on tavallaan jopa demokratian kannalta ongelmallinen tilanne. Vaalirahoituksen lisäksi myös sidonnaisuusilmoituksiin pätee samat ongelmat: ilmoittaminen ei ole pakollista eikä ilmoittamatta jättämistä sekä puutteellisia tai jopa tahallisesta väärin ilmoittamista olla sanktioitu lainkaan.

Ja se muuten todellakin näkyy ilmoituksien epämääräisyytenä.

Kunnallispolitiikkaan tuli sama periaate ja käydessäni katsomassa yhden kunnan valtuutettujen ilmoituksia, niin huvitti suorastaan ilmoitusten epämääräisyys. Niiden tietoja kukaan ei tarkasta eikä virheellisyys aiheuta mitään seuraamuksia.

Ainoa keino vaikuttaa tähän asiaan on paine kansalaisten toimesta. Kenties jopa kansalaisaloite olisi paikallaan. Riittävällä paineella saatiin kuitenkin aikaan muutos sopeutumiseläkkeeseen.

Jotain pitäisi tehdä avoimuuden lisäämiseksi. Oma ehdokkaani oli homman hoitanut – mikäli ei olisi näin tehnyt, niin olisi kysellyt asiaa ennen ennakkoäänestämistäni.

Oman ehdokkaasi mahdollisen ilmoituksen voit katsoa täältä.

 

PS. Tämä oli nyt seitsemäs piilokorruptiota Suomessa käsittelevä blogi, aiemmat löytyvät täältä:

Rakenteellinen korruptio ja hyväveliverkostot Suomessa – osa 1

Piilokorruptio Suomessa osa 2: Kaavoitus ja rakentaminen

Piilokorruptio Suomessa osa 3: Konsulttiyrityksien laajamittainen käyttö

Piilokorruptio Suomessa osa 4: Lainsäädännön tarkoitukselliset porsaanreiät

Piilokorruptio Suomessa osa 5: Epämääräiset esteellisyys- ja sidonnaisuuslait

Piilokorruptio Suomessa osa 6: Valvonnan rapauttaminen

 

NikoKaistakorpi
Sitoutumaton Vantaa

Oikeudenmukaisuuden (toki subjektiivisesti) toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu