*

Niko Kaistakorpi "Contribute. Engage. Participate. Cynicism and apathy are poisons for the spirit." Edward Norton

VR

Junailiko Berner diilin Sir Souterille?

Skottimiljonääri Sir Brian Souter syntyi bussinkuljettajan perheeseen. Hän on tunnettu Britanniassa sekä bussi- että rautatieyhtiöidensä kautta, ja hänet aateloitiin joukkoliikenteen edistämisestä.

Souter tunnetaan myös kansainvälisenä pelurina, mistä kertoo esimerkiksi se, että 1996 hän osti Ruotsin valtion Swebus-bussiyhtiön myydäkseen sen pari vuotta myöhemmin eteenpäin. Suomessa Souter on Onnibus-yhtiön enemmistöomistaja sekä myös hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi Puolassa, Virossa ja Uudessa-Seelanissa toimii sisaryhtiöitä, jotka ovat Souterin omistuksessa.

Vapaa mahdollisuus ja ostamisen vaikeus


Radiosta tulee ohjelmaa VR:n lipunmyynnistä tai pikemminkin myymättömyydestä, kun konduktöörit ovat lopettaneet lipunmyynnin.  Kaikkille asemille on tarkoitus asentaa automaatit.  Mutta miten ostaa lippunsa ne jotka eivät käytä nettiä tai osaa automattia käyttää?

EU-pakko taktisena keinona - ensin hallintarekisteri ja nyt VR:n kilpailutus

Ylen uutiset kertovat, ettei EU välttämättä velvoitakaan Suomea raideliikenteen kilpailutukseen. Europarlamentaarikko Pietikäinen tuo esille asetuksen kohdat, jotka jättävät valtioille hyvinkin paljon harkinnanvaraa.

Asetus kertoo:

VR:n kalustoyhtiö takaa kilpailun ilman kilpailua

Kalustoyhtiö vaikuttaa menetelmältä tehdä rautatiekuljetusten kilpailutuksesta näennäistä kilpailua, sillä sen ansiosta tarjonta ei lisäänny. Ajatus alemmista hinnoista perustuu siihen, että tarjonnan lisääntyessä yksityisten toimesta, hinnat laskevat. Se taas edellyttäisi kilpailijoita hankkimaan omaa kalustoa. Kalustoyhtiön tapauksessa ”kilpailusta” tulee nollasummapeli, jossa kaluston saaminen poistaa sitä aina kilpailijalta.

 

Kovaa peliä raiteilla

Maanantai-iltana 14.8. alkoi veturinkuljettajien mielenilmauslakko vastalauseena liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) esittelemälle suunnitelmalle Suomen matkustajajunaliikenteen kilpailuttamiseksi. Suunnitelman tarkoituksena on pilkkoa nykyinen VR-yhtymä erillisiin yhtiöihin, joista varsinainen VR jatkaisi liikenteenharjoittajana ja sen rinnalle syntyisivät vaunuja ja vetureita liikenteenharjoittajille vuokraava kalustoyhtiö, junien kunnossapidosta vastaava huoltoyhtiö ja rautatiekiinteistöt omistava kiinteistöyhtiö.

Yksinkertainen syy muutosten vastustamiselle

Päätöksentekijät sekä politiikassa että yrityksissä valittavat säännöllisesti siitä, että muutoksia on niin vaikea viedä maaliin, kun niitä aina vastustetaan.

Vastustuksen syy on lopulta melko yksinkertainen.

Meillä kyllä osataan vaatia muutoksia, mutta kun keskustelu muutoksesta siirtyy konkreettisen valmistelun tasolle, se keskustelu käydäänkin pienen piirin kesken. Ihmisten mielipiteitä ollaan valmiita kuulemaan yleisellä tasolla, mutta käytännöllisten asioiden ratkaiseminen yhdessä on jo vaikeampi juttu.

VR:n tilanteesta ratakiskosta väännettynä

Olen tänä kesänä ensimmäistä kertaa työsuhteessa, joka edellyttää päivittäistä junamatkustamista, minun tapauksessani Hämeenlinnan ja Lahden välillä. Kausilippulaisille se on erittäin helppoa ja vaivatonta, ja matkakulutkin pysyvät kohtuullisina. Junaliikenteen myöhästymisistä voi helposti erottaa tapaturmiin tai teknisiin häiriöihin sidoksissa olevat tapaukset, jotka yleensä myöhästyttävät vuoroja useita kymmeniä minuutteja. Omille työmatkoilleni tällaisia häiriöitä on osunut yhden käden sormilla laskettava määrä kolmen kuukauden aikana. Pienempiä myöhästymisiä sattuu viikottain.

Turha junalakko yhdisti demarin ja persun

”VR antautuu veturinkuljettajien lakon edessä”, sosialidemokraattinen Demokraatti julistaa pääotsikossaan.

”En voi hyväksyä kansallisomaisuuden tuhoamista”, sanoi puolestaan perussuomalainen VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Ville Tavio Uuden Suomen jutussa.

Vihreät yliarvioivat kannatuksensa - Hallituksen tukeminen voi tulla kalliiksi

Hiljaisuus on ohitse.

Ministeri Anne Berner (kesk.) tunnusti viimein, mitä hän on touhunnut menneen kevään ja kuluvan kesän aikana. Hallitus on päättänyt myydä osan valtion raideliikenteestä.

Kaupalle kasvonsa antaneen liikenne- ja viestintäministeri Bernerin mukaan raideliikenteen rahoituksesta tulee entistä läpinäkyvämpää, jos junaliikenne kilpailutetaan.

Jäävätkö rautaiset kiskot historiaan?

Kaikki tietävät, että rautatiekiskot ovat sangen pitkäikäisiä. Sata vuotta saatetaan körötellä yksillä ja samoilla kiskoilla kuin tyhjää vaan. Sellainen saattaa sopia valtiolle ja veronmaksajille, mutta kapitalistiselle taloudelle noin pitkään kestävät investoinnit eivät ole toivottavia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä