EU-kriittisyys http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135302/all Sat, 18 May 2019 12:12:26 +0300 fi Venäjä ja hyödylliset idiootit http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276145-venaja-ja-hyodylliset-idiootit <p>Vuonna 2014 Venäjä miehitti laittomasti Krimin niemimaan ja hyökkäsi suvereeniin naapurivaltioonsa. Teossa ei ole mitään puolusteltavaa, eikä tilanne ole siitä miksikään muuttunut.</p><p>Silti Euroopassa ja Euroopan parlamentissa on edustettuna useampi puolue, jotka tahtoisivat hiljaisesti hyväksyä Krimin niemimaan osaksi Venäjää. He tahtovat hyväksyä ukrainalaiset poliittiset vangit. Parlamentissa istuu puolueita, jotka ihailevat venäläistä voimankäyttöä ja poliittista ilmapiiriä. Ne ovat sattumalta samoja puolueita, jotka saavat vaalirahoitusta ja muuta apua Venäjältä.</p><p>Tällaisia puolueita &ndash; aivan avoimesti &ndash; ovat ainakin italialainen <a href="https://www.ft.com/content/0d33d22c-0280-11e7-ace0-1ce02ef0def9">La Lega</a>, ranskalainen <a href="https://www.washingtonpost.com/world/national-security/a-russian-bank-gave-marine-le-pens-party-a-loan-then-weird-things-began-happening/2018/12/27/960c7906-d320-11e8-a275-81c671a50422_story.html?utm_term=.d2a94744ada9">Kansallinen liittouma</a> ja itävaltalainen <a href="https://www.reuters.com/article/us-austria-farright-russia/austrian-far-right-signs-deal-with-putins-party-touts-trump-ties-idUSKBN1481MJ">FPÖ</a>. Tällaiset puolueet väittävät itseään EU-kriittisiksi ja &rsquo;kansallismielisiksi&rsquo; samalla kun ruplat pursuavat puvuntaskusta.</p><p><strong>Suurin ongelma onkin, että nämä Kremlin hyödylliset idiootit vaikeuttavat järkevän EU-kriittisyyden etenemistä Euroopassa. </strong>Liittovaltiosta haaveileville federalisteille on helppoa väittää, että kaikki kevyempää unionia ajavat kuuluvat samaan venäjämielisten joukkoon. <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.430952">Parhaillaan Italiassa neuvoteltava</a> uusi venäjämielinen parlamenttiryhmä vain vahvistaisi tätä käsitystä (ja siitä puolueet voivat syyttää vain itseään).</p><p>Järkevän EU-kritiikin tuhoksi koituu, jos sen ajaminen sidotaan Venäjän intresseihin Euroopassa.</p><p><strong>Siksi tarvitaan puolueita, jotka eivät kumarra Brysseliä eivätkä Moskovaa, vaan ajavat Euroopan valtioiden ja kansalaisten etua &ndash; eli kevyempää unionia ja enemmän kansallista päätöksentekoa. </strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 2014 Venäjä miehitti laittomasti Krimin niemimaan ja hyökkäsi suvereeniin naapurivaltioonsa. Teossa ei ole mitään puolusteltavaa, eikä tilanne ole siitä miksikään muuttunut.

Silti Euroopassa ja Euroopan parlamentissa on edustettuna useampi puolue, jotka tahtoisivat hiljaisesti hyväksyä Krimin niemimaan osaksi Venäjää. He tahtovat hyväksyä ukrainalaiset poliittiset vangit. Parlamentissa istuu puolueita, jotka ihailevat venäläistä voimankäyttöä ja poliittista ilmapiiriä. Ne ovat sattumalta samoja puolueita, jotka saavat vaalirahoitusta ja muuta apua Venäjältä.

Tällaisia puolueita – aivan avoimesti – ovat ainakin italialainen La Lega, ranskalainen Kansallinen liittouma ja itävaltalainen FPÖ. Tällaiset puolueet väittävät itseään EU-kriittisiksi ja ’kansallismielisiksi’ samalla kun ruplat pursuavat puvuntaskusta.

Suurin ongelma onkin, että nämä Kremlin hyödylliset idiootit vaikeuttavat järkevän EU-kriittisyyden etenemistä Euroopassa. Liittovaltiosta haaveileville federalisteille on helppoa väittää, että kaikki kevyempää unionia ajavat kuuluvat samaan venäjämielisten joukkoon. Parhaillaan Italiassa neuvoteltava uusi venäjämielinen parlamenttiryhmä vain vahvistaisi tätä käsitystä (ja siitä puolueet voivat syyttää vain itseään).

Järkevän EU-kritiikin tuhoksi koituu, jos sen ajaminen sidotaan Venäjän intresseihin Euroopassa.

Siksi tarvitaan puolueita, jotka eivät kumarra Brysseliä eivätkä Moskovaa, vaan ajavat Euroopan valtioiden ja kansalaisten etua – eli kevyempää unionia ja enemmän kansallista päätöksentekoa.

]]>
49 http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276145-venaja-ja-hyodylliset-idiootit#comments EU EU-kriittisyys Hyödylliset idiootit Venäjä Sat, 18 May 2019 09:12:26 +0000 Tiina Ahva http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276145-venaja-ja-hyodylliset-idiootit
Taas kännissä http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa <p>&nbsp;</p><p>EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli kovassa humalassa NATO-huippukokouksessa. Minkä kokoluokan uutinen olisikaan jos kyseessä olisi Trump?</p><p>&nbsp;</p><p>Junckerin toilailut eivät kuitenkaan nostata uutisten paskamyrskyä. Mikseivät? Tämähän on mies, jolla on käytännössä kenties eniten valtaa koko Euroopassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mieleeni tulee muutamia syitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtamedia käsittelee Junckeria vähän kuin &rdquo;omana miehenään&rdquo;. Tämä on toimittajien pelkuruutta. EU:n diktaattorin moittiminen merkitsisi EU:n vastustamista, jota ei katsottaisi hyvällä monessakaan toimituksessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun huomaat, ketä ei kritisoida, huomaat kuka hallitsee. Tai ainakin missä hallitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki olemme huomanneet, että länsimainen valtamedia kutsuu jatkuvasti Putinia ja Trumppia diktaattoreiksi (jollainen ainakin Putin taitaa monelta osin ollakin), mutta kuitenkin ilman suoraa demokraattista vaalia eliitin valtaan nostama EU:n aito tyranni Juncker saa olla vuodesta vuoteen valtamedian kritiikillä rauhassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten on tietämättömyyttä. Esimerkiksi Business Insider listasi Euroopan kymmenin &rdquo;mahtavinta miestä&rdquo;. Jucnker ei ollut edes listalla, eikä ole ikinä vastaavilla listoilla. Esimerkiksi Merkkelin ja Macronin nimet nostetaan sen sijaan usein esiin. Ovathan he vallassa omissa isoissa EU-jäsenvaltioissaan - ja heidät tunnetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurin syy miksei Junckeria tunneta, lieneekin se, että häntä ei ole valittu kansanäänestyksellä tehtäväänsä. Juncker ei ole tehnyt näkyvää kampanjaa tai pyrkinyt näkyville, kuten muut poliitikot. Junckerin ei ole tarvinnut.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän kansalaisina ei ole ollut tarvetta seurata hänen poliittista toimintaansa ja pohtia äänestäisimmekö hänet johtoon. Hänet on valinnut EU-eliitti itse. Kansalta kysymättä.</p><p>&nbsp;</p><p>Millaiseksi kutsutaan järjestelmää, jossa johtajat valitaan jopa vastoin kansan demokraattista tahtoa? (Esimerkiksi Puolan demokraattisesti valittu valtionjohto vastusti Donald Tuskin valintaa EU-presidentiksi, mutta EU-eliitti valitsi hänet silti.) EU-maiden lehdistössä sitä kutsutaan yhä yleensä &rdquo;demokratiaksi&rdquo;, jos siitä sitten edes ylipäänsä kirjoitetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Ehkä suomalaiselle politiikan toimittajalle Junckeria vastaan hyökkääminen ei ole kovin käytännöllistä, sillä suuri osa kansasta ei tiedä kuka hän edes on. Vaikka olisi syytä tietää. Yle ei lähetä suorana Junckerin vuosittaista EU:n liittovaltio -linjapuhetta koko kansalle, sillä sen kuuntelu nostaisi kansan EU-kriittisyyttä. Näin on lähes jokaisessa EU-maassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Politiikan toimittajien hyökkäykset suunnataan oman maan vallassa oleviin ministereihin tai oppositiojohtajiin. Edes oman maan EU-komissaariakaan vastaan ei nähdä syytä käydä, sillä oman maan poliittisen teatterin ylläpitämisessä on jo työtä riittämiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta osa toimittajista pitää Junckeria vähän harmittomana. Tämä on ehkä suurimpia syitä miksei Suomessa yksikään &rdquo;maailman vapaimman lehdistön&rdquo; nerokas politiikan toimittaja koskaan moiti Junckeria, ainakaan mitenkään huomattavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Junckerinhan on oltava harmiton, sillä mitä siitä tulisi jos johdossamme olisikin mies, joka ajaa EU:n liittovaltiota, pitää rajoja ihmiskunnan huonoimpana keksintönä ja juuri juhli Marxin merkkipäivää julkisesti? Ja kaiken lisäksi tämä mies on kompuroiva vanha juoppo.</p><p>&nbsp;</p><p>Pysähdy hetkeksi pohtimaan asiaa. Juncker on ollut EU:ssa vallan ytimissä lähes koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Millainen EU oli kun Suomi liittyi siihen vuonna 1995 ja millainen se on tänä päivänä?</p><p>&nbsp;</p><p>Minusta EU on tänä päivänä huomattavasti enemmän Junckerin näköinen kuin se oli vuonna 1995.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Älkääkä ymmärtäkö väärin, että osoitan sormella Junckeria ja annan hänelle mystistä merkitystä EU-liittovaltiokehityksessä.&nbsp;Juncker on oikeasti vain yksi monista.</p><p>&nbsp;</p><p>Jucnkerin kaltaiset melko kasvottomat EU-byrokraatit ovat saaneet johtaa Eurooppaa vapaasti ennen häntä (esim.Barroso) ja ehkä hänen jälkeensäkin, jos ihmiset suhtautuvat EU:hun yhtä kevyesti kuin tähänkin asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun puhe oli aiemmin diktatuurista, tulisi jokaisen muistaa mitä käy, jos diktaattori ei enää olekaan &rdquo;se hauska punaviinistä tykkäävä fransmanni&rdquo;?</p><p>&nbsp;</p><p>Entä jos kansallisvaltiot antaisivat periksi ja EU:n yhdentyminen tulee pisteeseen, jossa EU:n korkeimmalla johtajalla on vapaat kädet tehdä mitä hän tahtoo?</p><p>&nbsp;</p><p>Pienilläkin asioilla voi olla erityistä huomionarvoa suuremmassa kokonaisuudessa. Jos vaikkapa presidentti Niinistö hoipertelisi kokouksesta toiseen humalassa, alkaisi pikkuhiljaa kansa vaatia hänen eroaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EU-kansalaiset sen sijaan jostain syystä kiltisti hyväksyvät sen, että heidän edustajansa on päivästä toiseen kännissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Se on yksinkertainen ja selkeä todiste siitä, et EU:ssa on jotain hyvin perustavanlaatuista pielessä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/pCbLIN56Gww?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/pCbLIN56Gww?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/MY_RgHjg3Bw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/MY_RgHjg3Bw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/XPgiI46FCDU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/XPgiI46FCDU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli kovassa humalassa NATO-huippukokouksessa. Minkä kokoluokan uutinen olisikaan jos kyseessä olisi Trump?

 

Junckerin toilailut eivät kuitenkaan nostata uutisten paskamyrskyä. Mikseivät? Tämähän on mies, jolla on käytännössä kenties eniten valtaa koko Euroopassa.

 

Mieleeni tulee muutamia syitä.

 

Valtamedia käsittelee Junckeria vähän kuin ”omana miehenään”. Tämä on toimittajien pelkuruutta. EU:n diktaattorin moittiminen merkitsisi EU:n vastustamista, jota ei katsottaisi hyvällä monessakaan toimituksessa. 

 

Kun huomaat, ketä ei kritisoida, huomaat kuka hallitsee. Tai ainakin missä hallitsee.

 

Kaikki olemme huomanneet, että länsimainen valtamedia kutsuu jatkuvasti Putinia ja Trumppia diktaattoreiksi (jollainen ainakin Putin taitaa monelta osin ollakin), mutta kuitenkin ilman suoraa demokraattista vaalia eliitin valtaan nostama EU:n aito tyranni Juncker saa olla vuodesta vuoteen valtamedian kritiikillä rauhassa.

 

Sitten on tietämättömyyttä. Esimerkiksi Business Insider listasi Euroopan kymmenin ”mahtavinta miestä”. Jucnker ei ollut edes listalla, eikä ole ikinä vastaavilla listoilla. Esimerkiksi Merkkelin ja Macronin nimet nostetaan sen sijaan usein esiin. Ovathan he vallassa omissa isoissa EU-jäsenvaltioissaan - ja heidät tunnetaan.

 

Suurin syy miksei Junckeria tunneta, lieneekin se, että häntä ei ole valittu kansanäänestyksellä tehtäväänsä. Juncker ei ole tehnyt näkyvää kampanjaa tai pyrkinyt näkyville, kuten muut poliitikot. Junckerin ei ole tarvinnut.

 

Meidän kansalaisina ei ole ollut tarvetta seurata hänen poliittista toimintaansa ja pohtia äänestäisimmekö hänet johtoon. Hänet on valinnut EU-eliitti itse. Kansalta kysymättä.

 

Millaiseksi kutsutaan järjestelmää, jossa johtajat valitaan jopa vastoin kansan demokraattista tahtoa? (Esimerkiksi Puolan demokraattisesti valittu valtionjohto vastusti Donald Tuskin valintaa EU-presidentiksi, mutta EU-eliitti valitsi hänet silti.) EU-maiden lehdistössä sitä kutsutaan yhä yleensä ”demokratiaksi”, jos siitä sitten edes ylipäänsä kirjoitetaan.

 

Ehkä suomalaiselle politiikan toimittajalle Junckeria vastaan hyökkääminen ei ole kovin käytännöllistä, sillä suuri osa kansasta ei tiedä kuka hän edes on. Vaikka olisi syytä tietää. Yle ei lähetä suorana Junckerin vuosittaista EU:n liittovaltio -linjapuhetta koko kansalle, sillä sen kuuntelu nostaisi kansan EU-kriittisyyttä. Näin on lähes jokaisessa EU-maassa. 

 

Politiikan toimittajien hyökkäykset suunnataan oman maan vallassa oleviin ministereihin tai oppositiojohtajiin. Edes oman maan EU-komissaariakaan vastaan ei nähdä syytä käydä, sillä oman maan poliittisen teatterin ylläpitämisessä on jo työtä riittämiin. 

 

Toisaalta osa toimittajista pitää Junckeria vähän harmittomana. Tämä on ehkä suurimpia syitä miksei Suomessa yksikään ”maailman vapaimman lehdistön” nerokas politiikan toimittaja koskaan moiti Junckeria, ainakaan mitenkään huomattavasti.

 

Junckerinhan on oltava harmiton, sillä mitä siitä tulisi jos johdossamme olisikin mies, joka ajaa EU:n liittovaltiota, pitää rajoja ihmiskunnan huonoimpana keksintönä ja juuri juhli Marxin merkkipäivää julkisesti? Ja kaiken lisäksi tämä mies on kompuroiva vanha juoppo.

 

Pysähdy hetkeksi pohtimaan asiaa. Juncker on ollut EU:ssa vallan ytimissä lähes koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Millainen EU oli kun Suomi liittyi siihen vuonna 1995 ja millainen se on tänä päivänä?

 

Minusta EU on tänä päivänä huomattavasti enemmän Junckerin näköinen kuin se oli vuonna 1995. 

 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, että osoitan sormella Junckeria ja annan hänelle mystistä merkitystä EU-liittovaltiokehityksessä. Juncker on oikeasti vain yksi monista.

 

Jucnkerin kaltaiset melko kasvottomat EU-byrokraatit ovat saaneet johtaa Eurooppaa vapaasti ennen häntä (esim.Barroso) ja ehkä hänen jälkeensäkin, jos ihmiset suhtautuvat EU:hun yhtä kevyesti kuin tähänkin asti.

 

Kun puhe oli aiemmin diktatuurista, tulisi jokaisen muistaa mitä käy, jos diktaattori ei enää olekaan ”se hauska punaviinistä tykkäävä fransmanni”?

 

Entä jos kansallisvaltiot antaisivat periksi ja EU:n yhdentyminen tulee pisteeseen, jossa EU:n korkeimmalla johtajalla on vapaat kädet tehdä mitä hän tahtoo?

 

Pienilläkin asioilla voi olla erityistä huomionarvoa suuremmassa kokonaisuudessa. Jos vaikkapa presidentti Niinistö hoipertelisi kokouksesta toiseen humalassa, alkaisi pikkuhiljaa kansa vaatia hänen eroaan. 

 

EU-kansalaiset sen sijaan jostain syystä kiltisti hyväksyvät sen, että heidän edustajansa on päivästä toiseen kännissä.

 

Se on yksinkertainen ja selkeä todiste siitä, et EU:ssa on jotain hyvin perustavanlaatuista pielessä.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=pCbLIN56Gww

https://www.youtube.com/watch?v=MY_RgHjg3Bw

https://www.youtube.com/watch?v=XPgiI46FCDU 

 

]]>
100 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa#comments Donald Trump EU-komissio EU-kriittisyys Euroopan unioni Jean-Claude Juncker Fri, 13 Jul 2018 08:35:53 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa
Uudistusmielinen konservatiivipuolue http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255445-uudistusmielinen-konservatiivipuolue <p>Ulkoministeri <strong>Timo Soini&nbsp;</strong>​(sin.) <a href="http://timosoini.fi/2018/05/konservatismi-on-jo-nurkan-takana/">kirjoitti</a> toukokuun alussa, että konservatismi on tulevaisuutta. Näin on. Sininen tulevaisuus on uudistusmielinen konservatiivipuolue.</p><p>Suomessa on vahva konservatiivinen pohjavire. Perhe on suomalaisille tärkein asia. Suurin osa konservatiiveista on maltillisia, joille ei ennen ole ollut Suomessa omaa puoluetta. Konservatismissa ei ole mitään hävettävää. Siniset uskaltavat puolustaa konservatiivia.</p><p>Kaikki vanhat puolueet ovat eturyhmiensä vankeja. Riippumattomat siniset haluavat uudistaa pitäen kiinni perinteistä. Homehtuneita rakenteita on uskallettava ravistella.</p><p>Uskomme kevyempään valtioon ja vähäisempään sääntelyyn kuin mitä länsimaat ovat vuosikymmeniä sosialistisen sääntelytulvan alla tottuneet kestämään ja kantamaan.</p><p>Euroopassa olemme osa konservatiivien ja uudistajien liittoumaa, johon kuuluu esimerkiksi Britannian konservatiivipuolue. Kansainvälisyys on meille luonteva osa elämää. Puheenjohtajamme <strong>Sampo Terho</strong> on toiminut europarlamentaarikkona.</p><p>EU-mielisiä puolueita Suomessa on riittävästi demareista kokoomukseen. Vai pitäsikö sanoa liikaa? Tilausta on asialinjan EU-kriittiselle puolueelle.</p><p>Sininen tulevaisuus on suomalaisten enemmistön linjalla: EU:ssa ollaan ja yhteistyötä tehdään, mutta kaikkea Brysselistä tulevaa ei pidä ottaa annettuna. Kun Britannian kaltainen iso jäsenmaa lähtee niin ei voi olla niin, että EU:n budjetti vain nousee. EU-lisälaskua ei makseta.</p><p>Sinisten tavoitteita ovat muun muassa seuraavat:</p><p>&ndash; Sininen perusturva kaikille<br />&ndash; Käänteinen tulovero pienituloisille palkansaajille<br />&ndash; Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille<br />&ndash; Tuloverotuksen keventäminen<br />&ndash; Kevennetään verotusta autoilijoilta<br />&ndash; Pieniin työ- ja kansaneläkkeisiin tasokorotus<br />&ndash; Kotihoidontuen korotus lapsiperheille<br />&ndash; EU-lisälaskua ei makseta<br />&ndash; Turvapaikkakäsittely EU:n ulkopuolelle<br />&ndash; Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta säilytetään</p><p>Demarit ovat alkaneet jo asettelemaan itselleen pääministerin hattua. Ei kannata nylkeä karhua ennen kuin se on kaadettu. Suomalaisten on kuitenkin huomattava, että punavihreä vaara uhkaa. Siniset haluavat estää punavihreän hallituksen. Se on vastuumme isänmaalle.</p><p>SDP ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta, mutta voi pilata useita tämän hallituksen tekemiä hyviä uudistuksia.</p><p>Siniset haluavat uudistaa politiikan toimintatapoja. Meillä on valmisteilla politiikan uudistamisohjelma, josta nostan muutaman esimerkin.</p><p>Osa eduskuntaryhmän kokouksista lähetettäisiin livenä netissä, sillä haluamme lisätä avoimuutta. Annamme mahdollisuuden perustaa sinisten soluja eri paikkakunnille. Vaikkapa kolme henkilöä tietyllä paikkakunnalla ilmoittaa, että he haluaisivat perustaa sinisten solun paikkakunnalleen. Laitamme heille perustietopaketin siitä, miten toimia ja minkälaiselta aatepohjalta. Tämä on uusi yhdistystoimintaa kevyempi tapa osallistua puolueen toimintaan. Tämä on sinisten uudistumielisyyttä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkoministeri Timo Soini ​(sin.) kirjoitti toukokuun alussa, että konservatismi on tulevaisuutta. Näin on. Sininen tulevaisuus on uudistusmielinen konservatiivipuolue.

Suomessa on vahva konservatiivinen pohjavire. Perhe on suomalaisille tärkein asia. Suurin osa konservatiiveista on maltillisia, joille ei ennen ole ollut Suomessa omaa puoluetta. Konservatismissa ei ole mitään hävettävää. Siniset uskaltavat puolustaa konservatiivia.

Kaikki vanhat puolueet ovat eturyhmiensä vankeja. Riippumattomat siniset haluavat uudistaa pitäen kiinni perinteistä. Homehtuneita rakenteita on uskallettava ravistella.

Uskomme kevyempään valtioon ja vähäisempään sääntelyyn kuin mitä länsimaat ovat vuosikymmeniä sosialistisen sääntelytulvan alla tottuneet kestämään ja kantamaan.

Euroopassa olemme osa konservatiivien ja uudistajien liittoumaa, johon kuuluu esimerkiksi Britannian konservatiivipuolue. Kansainvälisyys on meille luonteva osa elämää. Puheenjohtajamme Sampo Terho on toiminut europarlamentaarikkona.

EU-mielisiä puolueita Suomessa on riittävästi demareista kokoomukseen. Vai pitäsikö sanoa liikaa? Tilausta on asialinjan EU-kriittiselle puolueelle.

Sininen tulevaisuus on suomalaisten enemmistön linjalla: EU:ssa ollaan ja yhteistyötä tehdään, mutta kaikkea Brysselistä tulevaa ei pidä ottaa annettuna. Kun Britannian kaltainen iso jäsenmaa lähtee niin ei voi olla niin, että EU:n budjetti vain nousee. EU-lisälaskua ei makseta.

Sinisten tavoitteita ovat muun muassa seuraavat:

– Sininen perusturva kaikille
– Käänteinen tulovero pienituloisille palkansaajille
– Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille
– Tuloverotuksen keventäminen
– Kevennetään verotusta autoilijoilta
– Pieniin työ- ja kansaneläkkeisiin tasokorotus
– Kotihoidontuen korotus lapsiperheille
– EU-lisälaskua ei makseta
– Turvapaikkakäsittely EU:n ulkopuolelle
– Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta säilytetään

Demarit ovat alkaneet jo asettelemaan itselleen pääministerin hattua. Ei kannata nylkeä karhua ennen kuin se on kaadettu. Suomalaisten on kuitenkin huomattava, että punavihreä vaara uhkaa. Siniset haluavat estää punavihreän hallituksen. Se on vastuumme isänmaalle.

SDP ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta, mutta voi pilata useita tämän hallituksen tekemiä hyviä uudistuksia.

Siniset haluavat uudistaa politiikan toimintatapoja. Meillä on valmisteilla politiikan uudistamisohjelma, josta nostan muutaman esimerkin.

Osa eduskuntaryhmän kokouksista lähetettäisiin livenä netissä, sillä haluamme lisätä avoimuutta. Annamme mahdollisuuden perustaa sinisten soluja eri paikkakunnille. Vaikkapa kolme henkilöä tietyllä paikkakunnalla ilmoittaa, että he haluaisivat perustaa sinisten solun paikkakunnalleen. Laitamme heille perustietopaketin siitä, miten toimia ja minkälaiselta aatepohjalta. Tämä on uusi yhdistystoimintaa kevyempi tapa osallistua puolueen toimintaan. Tämä on sinisten uudistumielisyyttä.

]]>
0 EU-kriittisyys Sininen tulevaisuus Uudistusmielinen konservatiivi Thu, 17 May 2018 11:08:01 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255445-uudistusmielinen-konservatiivipuolue
Populismi Suomessa, eilen, tänään ja huomenna http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251426-populismi-suomessa-eilen-tanaan-ja-huomenna <p>Koska kenellekään ei tietenkään ole selvää mitä populismi on, vaikka kaikki siitä sujuvasti keskustelevat, niin määrittelen tässä nyt heti sen mitä minä tässä blogissa populismilla tarkoitan.</p> <p><strong>&ldquo;Populismi &nbsp;&nbsp;tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. &nbsp;Populismia on Peter Wilesin määritelmän mukaan jokainen uskonkappale tai liike, joka perustuu seuraavalle pääpremissille: &quot;Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.&quot;</strong></p> <p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi">https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi</a></p> <p>Jos tämän saman esittää yksinkertaistetun esimerkin muodossa, niin se tarkoittaa suurinpiirtein sitä että populistit haluavat enemmän yhteiskunnan palveluita ja vähemmän veroja. Eliitti, jonka mielestä tämä on mahdotonta on väärässä ja haluaa vain pitää itsellään kansalta keräämänsä verotulot, antamatta takaisin mitään. Populistipuolueen karismaattinen johtaja, jollainen populistipuolueella pitää aina olla, lupaa korjata tilanteen, murskata eiliitin ja antaa kansalaisille sille kuuluvat oikeudet.</p> <p>&nbsp;</p> <p><u><em><strong>Populismin menneisyys Suomessa:</strong></em></u></p> <p>Suomessa populismi on ollut perinteisesti vasemmistopopulismia, kunnes Veikko Vennamon perustama populismi alkoi nostamaan päätään 1970- luvun alussa. &nbsp;Veikko Vennamo oli juuri sellainen karismaattinen johtaja jollaisen jokainen populistinen puolue tarvitsee. Populistipuolueen uskottavuus perustuu sille että asiat pystytään esittämään kansanomaisesti, yksinkertaisesti ja uskottavasti, vaikka se mitä esitetään ei pitäisikään paikkaansa. Mahdollisten vasta-argumenttien tälle yksinkertaistetulle totuudelle pitää olla niin monimutkaisia että ne menevät yksinkertaisen väen ymmärryksen yläpuolelle.</p> <p>SMP ajoi talonpojan tappolinjan lopettamista, eli vastusti tapahtumassa olevaa maatalouden murrosta pientiloista elinkykyisiin tuotantoyksiköihin. Lisäksi SMP ajoi rötösherrojen kiinniottamista ja linnaan pistämistä, puoluetuen lakkauttamista ja työttömyyden lopettamista.</p> <p>SMP menestyi vaaleissa ja sai paljon kansanedustajia, sekä ministereitä.</p> <p>Kun SMP:n puolue-eliitti, eli kansanedustajat ja ministerit, sekä muut merkittävät henkilöt totesivat kansalaisten heihin asettamien toiveiden toteuttamisen mahdottomaksi, tämä eliitti tuli epävarmaksi, se etsi uusia realistisempia toimintalinjoja, mutta ei päässyt yksimielisyyteen, puolue-eliitti alkoi rakoilla ja lopulta se hajosi pieniin sirpaleisiin.</p> <p>Jo SMP:n aikana puolueeseen oli pesiytynyt xenofobiaan perustuva koulukunta, joka ei hyväksynyt sitä että maahan otettiin muukalaisia, etenkin turvapaikanhakijat kaukaisista maista, kuten Chilestä ja Vietnamista olivat inhottuja. Tämä puolueen sektori oli luonteeltaan selkeästi rasistinen ja sen näkyvin edustaja oli räväkkäpuheinen kansanomainen ja &nbsp;huuliharppua soitteleva Sulo Aittoniemi. Nykyisin Aittoniemen puheenvuoroja kutsuttaisiin vihapuheiksi, silloin niitä ei vielä osattu tunnistaa sellaisiksi.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Puolueen perustaja Veikko vennamo ei ollut &nbsp;maahanmuuttokriittinen, eikä EU- kriittinen, mitkä kriittisyydet sittemmin antoivat leiman SMP:n seuraajan perussuomalaisten toiminnalle.</p> <p>SMP:n tarina loppui siis hallitusvastuun kantamiseen, epäonnistumiseen poliittisten päämäärien saavuttamisessa &nbsp;ja sisäisiin erimielisyyksiin</p> <hr /><p>Kun SMP:n tarina loppui, uusi tarina alkoi. &nbsp;Puolue perustettiin uudelleen perussuomalaisen puolueen nimellä, johtajanaan tällä kertaa karismaattinen, räväkkäpuheinen, kansanomainen ja vitsikäs Timo Soini.</p> <p>Timo Soinin johdolla puolue lähti hakemaan kannatusta maahanmuuttokritiikin avulla ja toisaalta kritisoimalla EU:ta. &nbsp;Mallia Timo Soini otti näihin asioihin ulkomailta, Esikuvana oli mm. Itävallan äärikansallismielinen ja ulkomaalaisiin vihamielisesti suhtautuva Jörg Haideri:n johtama Itävallan vapauspuolue. &nbsp;</p> <p>Ulkomaalaisvihamielistä suuntaa perussuomalaisissa edusti ensin &nbsp;suorapuheinen ja karsmaattinen entinen ammattinyrkkeilijä Tony Halme. Tony Halmeen kuoleman jälkeen, 2010, hänen rooliaan paikkaamaan puolueeseen otettiin maahanmuuttokriitisellä somekirjoittelullaan maineeseen noussut Jussi &nbsp;Halla-aho.</p> <p>Perussuomalaiset saivat paljon kannatusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta he eivät suostuneet ottamaan hallitusvastuuta, vaan jatkoivat EU- kritiikkiään ja maahanmuuttokritiikkiään &nbsp;oppositiosta käsin vioden 2015 eduskuntavaaleihin saakka, missä vaaleissa heidän kannatuksensa pysyi vielä &nbsp;lähes ennallaan.</p> <p>---------------------------------</p> <p>Perussuomalaiset menivät hallitukseen yhdessä kokoomuksen ja suurimman puolueen keskustan kanssa, ollen hallituksessa tasaveroisessa roolissa muiden hallituspuolueiden kanssa.</p> <p>Tässä kohtaa perussuomalaisille alkoi käymään kuten edeltäjälleen SMP:lle. &nbsp;Perussuomalaiset ministerit omistautuivat työlleen hallituksessa, mutta heidän työnsä tulokset eivät lainkaan vastanneet sitä mitä heidän valitsijansa odottivat. &nbsp;Hallituksen ohjelmasta puuttui EU- kritiikki ja maahanmuuttokritiikki, ne asiat jotka olivat nostaneet puolueen kannatuksen. Lisäksi puolueen &nbsp;maahanmuuttokriittisen puolen edustajille ei hallituksessa paikkoja riittänyt, koska muut osapuolet eivät ilmeisesti olisi heitä sinne huolineet. Puolueen kannatusluvut alkoivat putoamaan.</p> <p>Kun perussuomalaisten puolue lähti mukaan hallitukseen, oli jo ennalta selvä asia ettei puolue pystyisi pitämään ja täyttämään niitä odotuksia joita sille oli äänestäjäkunnan osalta asetettu. Odotettavissa oli siis puolueen kannatuksen lasku ja kenties jopa hajoaminen, se oli jokaiselle realistisesti ajattelevalle päivänselvää.</p> <p>Kun Timo Soini sitten luopui puolueen puheenjohtajuudesta viime vuonna, puheenjohtajaksi oli tarkoitus tulla maltillisesti maahanmuttokriittinen ja EU- kriittinen, mutta hallituskelpoinen &nbsp;ministeri Sampo Terho, mutta puoluekokous valitsikin Soinin seuraajaksi fanaattisen maahanmuuttokriitikon Jussi Halla-ahon.</p> <p>Jo aiemmin oli tehty selväksi ja tullut selväksi että Halla-ahon tulo puheenjohtajaksi merkitsisi sitä että puolue jäisi sitten hallitusyhteistyön ulkopuolelle. &nbsp;Tämä seikka hajottikin sitten puolueen eikä hallitusta. Se osa perussuomalaisten puolue-eliitistä joka ei kannattanut puolueen jäsenistön tavoin Halla-ahon äärimmäisen maahanmuuttokriittistä ajattelua jättivät puolueen. Kapinallisiin kuuluivat kaikki merkittävimmät kansanedustajat, ministerit, eduskunnan puhemies ja &nbsp;puolueen entinen &nbsp;puheenjohtajisto. &nbsp;Kapinallinen siipi sai jatkaa hallituksessa koko entisen puolueen mandaatilla.</p> <hr /><p><u><em><strong>Populismin nykyisyys Suomessa:</strong></em></u></p> <p>Perussuomalaisen puolueen nykytilanne onkin sitten sellainen että sen uusi puheenjohtaja, Halla-aho, nauttii kyllä puoluetta äänestävien kannatusta, se on nyt siis hyvin maahanmuuttokriittinen puolue, mutta Halla-aho ei ole järin karismaattinen hahmo, vaan lukuunottamatta maahanmuttokriittisyyttään hän on kuivan asiallinen ja varsin oikeistolaisesti ajatteleva politikko. Halla-aholle näyttää olevan varsin vierasta ja väkinäistä kaikenlainen muunlainen populisimi paitsi juuri maahanmuuttokriittisyys.</p> <p>Jotta populistinen puolue pystyisi saamaan kannatusta muullakin tavalla kuin maahanmuuttokriittisyydellä, tarvittaisiin puoluejohtajalta kananomaisuutta, melkeimpä rahvaanomaisuutta, rentoutta, räväkkyyttä ja vitsikkyyttä. Sellaisia ominaisuuksia &nbsp;Halla-ahossa ei ole. &nbsp;</p> <p>Sen takia perussuomalaisten näkyväksi hahmoksi ja kantavaksi voimaksi onkin tullut nuori nainen, presidenttiehdokkaana näkyvyyttä saavuttanut Laura Huhtasaari. Hän ei tiedä kovin paljon politiikasta, mikä kuvastuu hänen lausunnoistaan ja näkyy sekoiluna ja epävarmuutena, kansanomainen &nbsp;ei hänkään osaa olla, &nbsp;Itsevarmuutta ja räväkkyyttä ei sen sijaan Huhtasaarelta puutu, eikä kansansuosiotakaan.</p> <p>Laura Huhtasaari näyttää hallitsevan nyt perussuomalaisten pelikenttää Suomessa ja somessa, kun taas puheenjohtaja Halla-aho viihtyy paremmin Brysselissä, hoitamassa mepin tehtäviään.</p> <hr /><p><u><em><strong>Populismin tulevaisuus Suomessa:</strong></em></u></p> <p>Mitä perussuomalaiset voivat odottaa tulevaisuudelta? Sitä miettii varmaan myös uusi puheenjohtaja mepin tehtäviensä ohella. Mitkä ovat puolueen tulevaisuudennäkymät?</p> <p>Brexitin ja Trumpin sekoilujen jälkeen populismi ei enää näytä olevan yhtä suosittua Euroopassa kuin ennen. Enää ei huudeta niin vihasesti ja kiihkomielisesti EU:n vastaisia iskulauseita. Blogistit jotka ennen olivat vuorenvarmoja EU- kriitikkoja eivät enää tunnu olevan yhtä varmoja käsityksissään. EU- kriittinen nettitrollauskin näyttää läsähtäneen.&nbsp; Ne jotka edelleen pyrkivät politiikkaan mukaan perussuomalaisten avulla, näyttävät kyllä kritisoivan kaikkea liikkuvaa, mutta ei mitenkään erityisesti EU:ta.</p> <p>Selvää kuitenkin on että maahanmuuttokritiikillä on meillä Suomessa, kuten niin monessa muussakin maassa, pysyvä kannatus ja siihen pitää nyt perussuomalaisten selvästi panostaa, jos aikovat pysyä politiikan kuvioissa mukana. &nbsp;Hallitukseen ja ministeriksi asti sillä konstilla ei nyt näillä näkymin ole enää asiaa, mutta eduskuntaan asti voi hyvinkin päästä.</p> <p>Mitä mahtaakaan miettiä Halla-aho, joka varmaan vielä ennen puheenjohtajaksi tuloaan ajatteli ministerinpestiä ja kenties käännettä suomalaisessa politiikanteossa maahanmuuttokriittiseen suuntaan.</p> <p>Puolue tarvitsisi jonkin muun teeman maahanmuuttokriittisyyden lisäksi, nyt kun EU- kriittisyys ja isänmaallisuus eivät nyt pure enää samalla tavalla kuin ennen brexitiä ja Trumpin vaalivoittoa. Näyttää siltä että entiset EU- kriittiset ovat tulleet EU-kriittisyydessään epävarmemmiksi.</p> <p>Puolue tarvitsisi lisäksi jonkun lupsakkaan kansanomaisen keulahahmon. Halla-aho ja Huhtasaari eivät sellaisia ole, eikä Teuvo Hakkaraisestakaan sellaiseksi ole. Joku Sulo Aittoniemen, Eino Poutiaisen, Urpo Leppäsen, Tony Halmeen, tai vaikkapa vain Timo Soinin kaltainen tyyppi olisi sellainen joka vetoaisi niiden vanhojen pienviljelijöiden jälkeläisiin joille Poutiainen aikoinaan vei hyvää sanomaa mopedikyytillä.</p> <p>Nyt tänä päivänä on tämä some ja sometus, jotka korvaavat Poutiaisen mopon, &nbsp;mutta riittävätkö Arto Luukkasen kyvyt täyttämään Veikko Vennamon, Eino Poutiaisen, Sulo Aittoniemen, Urpo Leppäsen, Tony Halmeen tai Timo Soinin suuria saappaita?</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska kenellekään ei tietenkään ole selvää mitä populismi on, vaikka kaikki siitä sujuvasti keskustelevat, niin määrittelen tässä nyt heti sen mitä minä tässä blogissa populismilla tarkoitan.

“Populismi   tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa.  Populismia on Peter Wilesin määritelmän mukaan jokainen uskonkappale tai liike, joka perustuu seuraavalle pääpremissille: "Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi

Jos tämän saman esittää yksinkertaistetun esimerkin muodossa, niin se tarkoittaa suurinpiirtein sitä että populistit haluavat enemmän yhteiskunnan palveluita ja vähemmän veroja. Eliitti, jonka mielestä tämä on mahdotonta on väärässä ja haluaa vain pitää itsellään kansalta keräämänsä verotulot, antamatta takaisin mitään. Populistipuolueen karismaattinen johtaja, jollainen populistipuolueella pitää aina olla, lupaa korjata tilanteen, murskata eiliitin ja antaa kansalaisille sille kuuluvat oikeudet.

 

Populismin menneisyys Suomessa:

Suomessa populismi on ollut perinteisesti vasemmistopopulismia, kunnes Veikko Vennamon perustama populismi alkoi nostamaan päätään 1970- luvun alussa.  Veikko Vennamo oli juuri sellainen karismaattinen johtaja jollaisen jokainen populistinen puolue tarvitsee. Populistipuolueen uskottavuus perustuu sille että asiat pystytään esittämään kansanomaisesti, yksinkertaisesti ja uskottavasti, vaikka se mitä esitetään ei pitäisikään paikkaansa. Mahdollisten vasta-argumenttien tälle yksinkertaistetulle totuudelle pitää olla niin monimutkaisia että ne menevät yksinkertaisen väen ymmärryksen yläpuolelle.

SMP ajoi talonpojan tappolinjan lopettamista, eli vastusti tapahtumassa olevaa maatalouden murrosta pientiloista elinkykyisiin tuotantoyksiköihin. Lisäksi SMP ajoi rötösherrojen kiinniottamista ja linnaan pistämistä, puoluetuen lakkauttamista ja työttömyyden lopettamista.

SMP menestyi vaaleissa ja sai paljon kansanedustajia, sekä ministereitä.

Kun SMP:n puolue-eliitti, eli kansanedustajat ja ministerit, sekä muut merkittävät henkilöt totesivat kansalaisten heihin asettamien toiveiden toteuttamisen mahdottomaksi, tämä eliitti tuli epävarmaksi, se etsi uusia realistisempia toimintalinjoja, mutta ei päässyt yksimielisyyteen, puolue-eliitti alkoi rakoilla ja lopulta se hajosi pieniin sirpaleisiin.

Jo SMP:n aikana puolueeseen oli pesiytynyt xenofobiaan perustuva koulukunta, joka ei hyväksynyt sitä että maahan otettiin muukalaisia, etenkin turvapaikanhakijat kaukaisista maista, kuten Chilestä ja Vietnamista olivat inhottuja. Tämä puolueen sektori oli luonteeltaan selkeästi rasistinen ja sen näkyvin edustaja oli räväkkäpuheinen kansanomainen ja  huuliharppua soitteleva Sulo Aittoniemi. Nykyisin Aittoniemen puheenvuoroja kutsuttaisiin vihapuheiksi, silloin niitä ei vielä osattu tunnistaa sellaisiksi.  

Puolueen perustaja Veikko vennamo ei ollut  maahanmuuttokriittinen, eikä EU- kriittinen, mitkä kriittisyydet sittemmin antoivat leiman SMP:n seuraajan perussuomalaisten toiminnalle.

SMP:n tarina loppui siis hallitusvastuun kantamiseen, epäonnistumiseen poliittisten päämäärien saavuttamisessa  ja sisäisiin erimielisyyksiin


Kun SMP:n tarina loppui, uusi tarina alkoi.  Puolue perustettiin uudelleen perussuomalaisen puolueen nimellä, johtajanaan tällä kertaa karismaattinen, räväkkäpuheinen, kansanomainen ja vitsikäs Timo Soini.

Timo Soinin johdolla puolue lähti hakemaan kannatusta maahanmuuttokritiikin avulla ja toisaalta kritisoimalla EU:ta.  Mallia Timo Soini otti näihin asioihin ulkomailta, Esikuvana oli mm. Itävallan äärikansallismielinen ja ulkomaalaisiin vihamielisesti suhtautuva Jörg Haideri:n johtama Itävallan vapauspuolue.  

Ulkomaalaisvihamielistä suuntaa perussuomalaisissa edusti ensin  suorapuheinen ja karsmaattinen entinen ammattinyrkkeilijä Tony Halme. Tony Halmeen kuoleman jälkeen, 2010, hänen rooliaan paikkaamaan puolueeseen otettiin maahanmuuttokriitisellä somekirjoittelullaan maineeseen noussut Jussi  Halla-aho.

Perussuomalaiset saivat paljon kannatusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta he eivät suostuneet ottamaan hallitusvastuuta, vaan jatkoivat EU- kritiikkiään ja maahanmuuttokritiikkiään  oppositiosta käsin vioden 2015 eduskuntavaaleihin saakka, missä vaaleissa heidän kannatuksensa pysyi vielä  lähes ennallaan.

---------------------------------

Perussuomalaiset menivät hallitukseen yhdessä kokoomuksen ja suurimman puolueen keskustan kanssa, ollen hallituksessa tasaveroisessa roolissa muiden hallituspuolueiden kanssa.

Tässä kohtaa perussuomalaisille alkoi käymään kuten edeltäjälleen SMP:lle.  Perussuomalaiset ministerit omistautuivat työlleen hallituksessa, mutta heidän työnsä tulokset eivät lainkaan vastanneet sitä mitä heidän valitsijansa odottivat.  Hallituksen ohjelmasta puuttui EU- kritiikki ja maahanmuuttokritiikki, ne asiat jotka olivat nostaneet puolueen kannatuksen. Lisäksi puolueen  maahanmuuttokriittisen puolen edustajille ei hallituksessa paikkoja riittänyt, koska muut osapuolet eivät ilmeisesti olisi heitä sinne huolineet. Puolueen kannatusluvut alkoivat putoamaan.

Kun perussuomalaisten puolue lähti mukaan hallitukseen, oli jo ennalta selvä asia ettei puolue pystyisi pitämään ja täyttämään niitä odotuksia joita sille oli äänestäjäkunnan osalta asetettu. Odotettavissa oli siis puolueen kannatuksen lasku ja kenties jopa hajoaminen, se oli jokaiselle realistisesti ajattelevalle päivänselvää.

Kun Timo Soini sitten luopui puolueen puheenjohtajuudesta viime vuonna, puheenjohtajaksi oli tarkoitus tulla maltillisesti maahanmuttokriittinen ja EU- kriittinen, mutta hallituskelpoinen  ministeri Sampo Terho, mutta puoluekokous valitsikin Soinin seuraajaksi fanaattisen maahanmuuttokriitikon Jussi Halla-ahon.

Jo aiemmin oli tehty selväksi ja tullut selväksi että Halla-ahon tulo puheenjohtajaksi merkitsisi sitä että puolue jäisi sitten hallitusyhteistyön ulkopuolelle.  Tämä seikka hajottikin sitten puolueen eikä hallitusta. Se osa perussuomalaisten puolue-eliitistä joka ei kannattanut puolueen jäsenistön tavoin Halla-ahon äärimmäisen maahanmuuttokriittistä ajattelua jättivät puolueen. Kapinallisiin kuuluivat kaikki merkittävimmät kansanedustajat, ministerit, eduskunnan puhemies ja  puolueen entinen  puheenjohtajisto.  Kapinallinen siipi sai jatkaa hallituksessa koko entisen puolueen mandaatilla.


Populismin nykyisyys Suomessa:

Perussuomalaisen puolueen nykytilanne onkin sitten sellainen että sen uusi puheenjohtaja, Halla-aho, nauttii kyllä puoluetta äänestävien kannatusta, se on nyt siis hyvin maahanmuuttokriittinen puolue, mutta Halla-aho ei ole järin karismaattinen hahmo, vaan lukuunottamatta maahanmuttokriittisyyttään hän on kuivan asiallinen ja varsin oikeistolaisesti ajatteleva politikko. Halla-aholle näyttää olevan varsin vierasta ja väkinäistä kaikenlainen muunlainen populisimi paitsi juuri maahanmuuttokriittisyys.

Jotta populistinen puolue pystyisi saamaan kannatusta muullakin tavalla kuin maahanmuuttokriittisyydellä, tarvittaisiin puoluejohtajalta kananomaisuutta, melkeimpä rahvaanomaisuutta, rentoutta, räväkkyyttä ja vitsikkyyttä. Sellaisia ominaisuuksia  Halla-ahossa ei ole.  

Sen takia perussuomalaisten näkyväksi hahmoksi ja kantavaksi voimaksi onkin tullut nuori nainen, presidenttiehdokkaana näkyvyyttä saavuttanut Laura Huhtasaari. Hän ei tiedä kovin paljon politiikasta, mikä kuvastuu hänen lausunnoistaan ja näkyy sekoiluna ja epävarmuutena, kansanomainen  ei hänkään osaa olla,  Itsevarmuutta ja räväkkyyttä ei sen sijaan Huhtasaarelta puutu, eikä kansansuosiotakaan.

Laura Huhtasaari näyttää hallitsevan nyt perussuomalaisten pelikenttää Suomessa ja somessa, kun taas puheenjohtaja Halla-aho viihtyy paremmin Brysselissä, hoitamassa mepin tehtäviään.


Populismin tulevaisuus Suomessa:

Mitä perussuomalaiset voivat odottaa tulevaisuudelta? Sitä miettii varmaan myös uusi puheenjohtaja mepin tehtäviensä ohella. Mitkä ovat puolueen tulevaisuudennäkymät?

Brexitin ja Trumpin sekoilujen jälkeen populismi ei enää näytä olevan yhtä suosittua Euroopassa kuin ennen. Enää ei huudeta niin vihasesti ja kiihkomielisesti EU:n vastaisia iskulauseita. Blogistit jotka ennen olivat vuorenvarmoja EU- kriitikkoja eivät enää tunnu olevan yhtä varmoja käsityksissään. EU- kriittinen nettitrollauskin näyttää läsähtäneen.  Ne jotka edelleen pyrkivät politiikkaan mukaan perussuomalaisten avulla, näyttävät kyllä kritisoivan kaikkea liikkuvaa, mutta ei mitenkään erityisesti EU:ta.

Selvää kuitenkin on että maahanmuuttokritiikillä on meillä Suomessa, kuten niin monessa muussakin maassa, pysyvä kannatus ja siihen pitää nyt perussuomalaisten selvästi panostaa, jos aikovat pysyä politiikan kuvioissa mukana.  Hallitukseen ja ministeriksi asti sillä konstilla ei nyt näillä näkymin ole enää asiaa, mutta eduskuntaan asti voi hyvinkin päästä.

Mitä mahtaakaan miettiä Halla-aho, joka varmaan vielä ennen puheenjohtajaksi tuloaan ajatteli ministerinpestiä ja kenties käännettä suomalaisessa politiikanteossa maahanmuuttokriittiseen suuntaan.

Puolue tarvitsisi jonkin muun teeman maahanmuuttokriittisyyden lisäksi, nyt kun EU- kriittisyys ja isänmaallisuus eivät nyt pure enää samalla tavalla kuin ennen brexitiä ja Trumpin vaalivoittoa. Näyttää siltä että entiset EU- kriittiset ovat tulleet EU-kriittisyydessään epävarmemmiksi.

Puolue tarvitsisi lisäksi jonkun lupsakkaan kansanomaisen keulahahmon. Halla-aho ja Huhtasaari eivät sellaisia ole, eikä Teuvo Hakkaraisestakaan sellaiseksi ole. Joku Sulo Aittoniemen, Eino Poutiaisen, Urpo Leppäsen, Tony Halmeen, tai vaikkapa vain Timo Soinin kaltainen tyyppi olisi sellainen joka vetoaisi niiden vanhojen pienviljelijöiden jälkeläisiin joille Poutiainen aikoinaan vei hyvää sanomaa mopedikyytillä.

Nyt tänä päivänä on tämä some ja sometus, jotka korvaavat Poutiaisen mopon,  mutta riittävätkö Arto Luukkasen kyvyt täyttämään Veikko Vennamon, Eino Poutiaisen, Sulo Aittoniemen, Urpo Leppäsen, Tony Halmeen tai Timo Soinin suuria saappaita?

 

]]>
23 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251426-populismi-suomessa-eilen-tanaan-ja-huomenna#comments EU-kriittisyys Maahanmuuttokriittisyys Populismi Mon, 26 Feb 2018 19:41:14 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251426-populismi-suomessa-eilen-tanaan-ja-huomenna
Presidentinvaalin jakolinjat http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249759-presidentinvaalin-jakolinjat <p>Presidentinvaaleissa on kolme pääjakolinjaa, joista yksi on se perinteinen oikeisto-vasemmisto jakolinja, näissäkin vaaleissa on kyse rikkaista herroista ja köyhälistöstä, kuten siinäkin taistossa jota käytiin asein työn orjat sortajia ja raharikkaita vastaan, melko tasan sata vuotta sitten.</p><p>Sata vuotta sitten rikkaat herrat voittivat ja köyhät kärsivät karvaan tappion, jonka jälkeen köyhät pantiin keskitysleireihin ja sitten joko ammuttiin tai tapettiin nälkään.</p><p>Köyhät siis hävisivät sodan sata vuotta sitten ja ovat olleet häviöllä sen jälkeen. Tällä hetkellä köyhiä on vain noin 6% kansasta, eli vasemmistopuolueiden äänestäjät, mikäli uskomme galluppeja, ja kyllähän me uskomme.</p><p>Vasemmistopuolueiden kannattajia, eli käyhien puolustajia, on tällä hetkellä vain 6% kansasta, Loput äänesrävät sellaisia puolueita jotka puolustavat rikkaiden etuja.</p><hr /><p>Mutta tässä presidentinvaalissa on kaksi muutakin jakolinjaa kuin köyhät ja rikkaat. Toinen niistä on natottajat vastaan liittoutumattomuuden kannattajat.&nbsp; Natottajien puolue kannatta liittymästä suureen sotilasliittoon jonka tehtävänä on puolustaa länsimaisia arvoja, demokratiaa ja tasa-arvoa, Putinilaista totalitarismia ja byrokratiaa vastaan.&nbsp; Ironista tässä vain on se että Putin itse valitsi tärkeimmän natomaan USA:n viimeisen presidentin, eivätkä sen maan arvot enää oikein vastaa niitä länsimaisia arvoja joita Naton pitäisi puolustaa.</p><p>Natottajien edustajia edustaa näissä presidentinvaaleissa vain yksi ehdokas ja hänen kannatuksensa on vain 2%.</p><p>Tilanne natottajien ja liittoututtamien jakolinjalla on nyt siis 98% vastaan 2% liittoutumattomien eduksi.</p><hr /><p>Kolmas ja viimeinen jakolinja menee sitten EU- ja maahanmuuttokriittisten ja ns. suvakkien välillä.</p><p>Tilanne on tällä hetkellä galluppien mukaan suvakkien hyväksi 88% / 12%, vaikka kriittisten puolella on tällä hetkellä peräti kaksi ehdokasta. Tilanne tällä jakolinjalla on siis ehdokkaisen osalta sama kuin&nbsp; köyhät / rikkaat akselilla.&nbsp; Kriittiset kuitenkin johtavat gallupeissa köyhiä sillä tavalla että kriittisten puolueiden kannatus on gallupeissa&nbsp; puolta suurempi kuin käyhien puolueiden kannatus.&nbsp;</p><p>Köyhät häviävät näillä gallupeilla kriittisille 12% / 6%-</p><hr /><p>Viimeisten galluppien mukaan tulevissa presidentinvaaleissa natottajat saavat siis 2% äänistä, köyhät 6% äänistä ja kriittiset saavat 12% äänistä.</p><hr /><p>Vaalien voittajille jää siten äänistä noin 80%.&nbsp; Heillä on myös ehdokkaita kaikkein eniten, peräti kolme ehdokasta.&nbsp; Se on ihan sama kuka näistä kolmesta voittaa ja kenestä heistä tulee presidentti, kaikki he ovat herrojen ja rikkaiden puolella ja ajavat samaa politiikkaa kuin edellinen presidentti, joka on yksi näistä kolmesta ehdokkaasta.</p><hr /><p>Tätä kamppailua ei nyt&nbsp; käydä ampumalla, kuten sata vuotta sitten tapahtunutta veristä välienselvittelyä, sitä käydään äänillä, eikä verenvuodatusta tule, mutta siltä se nyt näyttää että köyhät on taas häviäjien puolella, kuten sata vuotta sittan ja voittajien puolella on mahtava keskieurooppalainen valtio,&nbsp; sama joka sata vuotta sittenkin turvasi rikkaiden menestyksen käyhiä vastaan käydyssä kamppailussa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaaleissa on kolme pääjakolinjaa, joista yksi on se perinteinen oikeisto-vasemmisto jakolinja, näissäkin vaaleissa on kyse rikkaista herroista ja köyhälistöstä, kuten siinäkin taistossa jota käytiin asein työn orjat sortajia ja raharikkaita vastaan, melko tasan sata vuotta sitten.

Sata vuotta sitten rikkaat herrat voittivat ja köyhät kärsivät karvaan tappion, jonka jälkeen köyhät pantiin keskitysleireihin ja sitten joko ammuttiin tai tapettiin nälkään.

Köyhät siis hävisivät sodan sata vuotta sitten ja ovat olleet häviöllä sen jälkeen. Tällä hetkellä köyhiä on vain noin 6% kansasta, eli vasemmistopuolueiden äänestäjät, mikäli uskomme galluppeja, ja kyllähän me uskomme.

Vasemmistopuolueiden kannattajia, eli käyhien puolustajia, on tällä hetkellä vain 6% kansasta, Loput äänesrävät sellaisia puolueita jotka puolustavat rikkaiden etuja.


Mutta tässä presidentinvaalissa on kaksi muutakin jakolinjaa kuin köyhät ja rikkaat. Toinen niistä on natottajat vastaan liittoutumattomuuden kannattajat.  Natottajien puolue kannatta liittymästä suureen sotilasliittoon jonka tehtävänä on puolustaa länsimaisia arvoja, demokratiaa ja tasa-arvoa, Putinilaista totalitarismia ja byrokratiaa vastaan.  Ironista tässä vain on se että Putin itse valitsi tärkeimmän natomaan USA:n viimeisen presidentin, eivätkä sen maan arvot enää oikein vastaa niitä länsimaisia arvoja joita Naton pitäisi puolustaa.

Natottajien edustajia edustaa näissä presidentinvaaleissa vain yksi ehdokas ja hänen kannatuksensa on vain 2%.

Tilanne natottajien ja liittoututtamien jakolinjalla on nyt siis 98% vastaan 2% liittoutumattomien eduksi.


Kolmas ja viimeinen jakolinja menee sitten EU- ja maahanmuuttokriittisten ja ns. suvakkien välillä.

Tilanne on tällä hetkellä galluppien mukaan suvakkien hyväksi 88% / 12%, vaikka kriittisten puolella on tällä hetkellä peräti kaksi ehdokasta. Tilanne tällä jakolinjalla on siis ehdokkaisen osalta sama kuin  köyhät / rikkaat akselilla.  Kriittiset kuitenkin johtavat gallupeissa köyhiä sillä tavalla että kriittisten puolueiden kannatus on gallupeissa  puolta suurempi kuin käyhien puolueiden kannatus. 

Köyhät häviävät näillä gallupeilla kriittisille 12% / 6%-


Viimeisten galluppien mukaan tulevissa presidentinvaaleissa natottajat saavat siis 2% äänistä, köyhät 6% äänistä ja kriittiset saavat 12% äänistä.


Vaalien voittajille jää siten äänistä noin 80%.  Heillä on myös ehdokkaita kaikkein eniten, peräti kolme ehdokasta.  Se on ihan sama kuka näistä kolmesta voittaa ja kenestä heistä tulee presidentti, kaikki he ovat herrojen ja rikkaiden puolella ja ajavat samaa politiikkaa kuin edellinen presidentti, joka on yksi näistä kolmesta ehdokkaasta.


Tätä kamppailua ei nyt  käydä ampumalla, kuten sata vuotta sitten tapahtunutta veristä välienselvittelyä, sitä käydään äänillä, eikä verenvuodatusta tule, mutta siltä se nyt näyttää että köyhät on taas häviäjien puolella, kuten sata vuotta sittan ja voittajien puolella on mahtava keskieurooppalainen valtio,  sama joka sata vuotta sittenkin turvasi rikkaiden menestyksen käyhiä vastaan käydyssä kamppailussa.

]]>
5 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249759-presidentinvaalin-jakolinjat#comments EU-kriittisyys Maahanmuuttokriittisyys Presidentinvaali 2018 Thu, 25 Jan 2018 07:52:00 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249759-presidentinvaalin-jakolinjat
Oho, Soini jaksaa uuden puheenjohtajamme kimpussa olla :) http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247786-oho-soini-jaksaa-uuden-puheenjohtamme-kimpussa-olla <p><strong>Perussuomalaiset iloisia kun viimein saitte kasaan kannattajakortinne ja voitte aloittaa puolueena.</strong></p><p><strong>Soini nyt ei paljoa seuraa aikaansa. Halla-aho on kiertänyt kenttää ahkerasti ja jäsenistö on edelleen tyytyväinen ja seisoo johtomme takana. Kummallista että&nbsp; hillotolppansa perään loikannutta vielä niin kauheasti kiinnostaa puheenjohtajamme asiat. </strong></p><p><strong>Lauran kampanja avaus oli mahtava ja hieno tilaisuus. Voit vaikka käydä vakoilemassa nauhoitetta.</strong></p><p><strong>Hienoa että jaksat ennustaa mitä puolueessamme tapahtuu, mutta pieni vinkki tulevaisuuden ennustaminen on vaikeata ja jos et osannut ennustaa Jyväskylän tapahtumia ollessasi johdossa, niin miten ihmeessä nyt pystyisit ennustamaan nyt?</strong></p><p><strong>Meille on tärkeitä maahanmuutto- ja Eu-kriittisyys. Näillä asioilla päästään pitkälle. Nämä asiat vaikuttaa suomalaisten turvallisuuteen ja jakovaraan. Jos holtittomasti otetaan maahantulijoita, niin ei ole jaettavaa omalle kansalle ja turvallisuus kärsii. Voit vaikka käydä Rinkebyssä tai Rosengårdissa kun Ruotsissa vierailet.</strong></p><p><strong>Me haluamme kuten jo UKK aikoinaan pitää suomalaisten puolta.&nbsp; Tämä nykyinen hallitus, joka takiaspuolueen avulla jatkaa, niin on tehnyt ikäviä päätöksiä. Nytkin yritetään kyykyttää työttömiä ja aktivoidaan, mikä käytännössä tarkoittaa työttömyyskorvausten heikennystä. Sairailta viety, lääkekorvauksia tiukennettu. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Me haluamme säilyttää lintukotomme ja huolehtia kansastamme.</strong></p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712182200611098_pi.shtml"><strong>http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712182200611098_pi.shtml</strong></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset iloisia kun viimein saitte kasaan kannattajakortinne ja voitte aloittaa puolueena.

Soini nyt ei paljoa seuraa aikaansa. Halla-aho on kiertänyt kenttää ahkerasti ja jäsenistö on edelleen tyytyväinen ja seisoo johtomme takana. Kummallista että  hillotolppansa perään loikannutta vielä niin kauheasti kiinnostaa puheenjohtajamme asiat.

Lauran kampanja avaus oli mahtava ja hieno tilaisuus. Voit vaikka käydä vakoilemassa nauhoitetta.

Hienoa että jaksat ennustaa mitä puolueessamme tapahtuu, mutta pieni vinkki tulevaisuuden ennustaminen on vaikeata ja jos et osannut ennustaa Jyväskylän tapahtumia ollessasi johdossa, niin miten ihmeessä nyt pystyisit ennustamaan nyt?

Meille on tärkeitä maahanmuutto- ja Eu-kriittisyys. Näillä asioilla päästään pitkälle. Nämä asiat vaikuttaa suomalaisten turvallisuuteen ja jakovaraan. Jos holtittomasti otetaan maahantulijoita, niin ei ole jaettavaa omalle kansalle ja turvallisuus kärsii. Voit vaikka käydä Rinkebyssä tai Rosengårdissa kun Ruotsissa vierailet.

Me haluamme kuten jo UKK aikoinaan pitää suomalaisten puolta.  Tämä nykyinen hallitus, joka takiaspuolueen avulla jatkaa, niin on tehnyt ikäviä päätöksiä. Nytkin yritetään kyykyttää työttömiä ja aktivoidaan, mikä käytännössä tarkoittaa työttömyyskorvausten heikennystä. Sairailta viety, lääkekorvauksia tiukennettu.

 

Me haluamme säilyttää lintukotomme ja huolehtia kansastamme.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712182200611098_pi.shtml

 

]]>
29 http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247786-oho-soini-jaksaa-uuden-puheenjohtamme-kimpussa-olla#comments EU-kriittisyys Sun, 17 Dec 2017 16:00:09 +0000 Jari Kilpinen http://jariekilpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247786-oho-soini-jaksaa-uuden-puheenjohtamme-kimpussa-olla
Paavo Väyrynen avasi uuden suomalaisen vuosisadan http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247534-paavo-vayrynen-avasi-uuden-suomalaisen-vuosisadan <p>Presidentinvaalit 2018 sai aivan uuden sykkeen &ndash; ikiliikkuja ja kansakuntamme tasoittaja europarlamentin jäsen <strong>Paavo Väyrynen</strong> aloitti oman vaalikampanjansa. Bruttona jätettiin 26.000 kannattajakorttia, jotka avasivat suomalaisille oikeat ja todelliset presidenttivaalit.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt istuvalle presidentille &ndash; Sauli Niinistölle on vakavasti otettava haastaja &ndash; tiukasti asiapitoinen ja todellisuuskriittinen haastaja laajalla kokemuspohjalla &hellip; Asiaytimiin menevä vaalikamppailu alkakoot &ndash; näin toivonee kansakuntamme hiljainen enemmistö, jolle itsenäisyys, omien asioiden päätöskyky ja yhteenkuuluvuus merkitsevät paljon </strong>---</p><p>&nbsp;</p><p><strong>A</strong></p><p>&hellip;</p><p>~ <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712122200600061_pi.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712122200600061_pi.shtml</u></a> -</p><p>&rdquo; &hellip; Politiikkansa kärjeksi Väyrynen on nimennyt Suomen itsenäisyyden, puolueettomuuden, hallitun maahanmuuttopolitiikan ja koko maan tasapuolisen kehityksen, köyhyyden poistamisen sekä ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen edistämisen &hellip; &rdquo; -Iltalehti</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kommentti ylläolevaan linkkikirjoitukseen</em>:</p><p>&rdquo;Väyrynen on itsenäisyysmies uudelle vuosisadallemme. Paavo on kirkkaasti sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattaja sekä selkeä ja enemmistökansan ymmärtämä - &rdquo;Ei Natolle&rdquo;.</p><p>Väyrynen on kansakunnallemme tasapainottaja, nythän yhteiskuntaamme revitään kahteen leiriin &ndash; olemme vastakkainasettelun tiellä, niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Paavo ymmärtää Suomen erikoisen aseman täällä <em>idän ja lännen vedenjakajalla</em>. Voin helposti nähdä, että Paavon vaalikampanja on vahvasti nousujohteinen, kun virallinen ehdokkuus vahvistuu!&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>B</strong></p><p>&hellip;</p><p><strong>Tohtori Väyrynen oli ensimmäisessä vaalitentissä Helsingin Sanomatalossa</strong>, jossa Ilta-Sanomien tähtitoimittaja <strong>Timo Haapala</strong> alitti kaikki ne laaturimat, mitä edes iltapäivämedian lööpittäjille on asetettu ---</p><p>~ <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005486173.html"><u>https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005486173.html</u></a> -</p><p>&rdquo; &hellip; Kannattajakorttinsa kerännyt presidenttiehdokas Paavo Väyrynen oli IS:n presidentinvaalimessuilla tentittävänä. Sanomatalon Mediatori oli ääriään myöten täynnä, kun Väyrynen astui lavalle &hellip; &rdquo; -IS</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kommentti ylläolevaan linkkikirjoituksen videoklippiin</em>:</p><p>&rdquo;Paavo pesi napakan hienosti ala-arvoisesti toimineen &quot;tähtitoimittaja&quot; Timo Haapalan Sanomatalon presidenttimessuilla. Kuka katsoi kuunnellen toimittajan työskentelyn puolihysteerisine naurahduksineen, arvaa Paavon saavan heti avauksestaan paljon ääniä, sillä Suomen kansa ei pidä parjaamisesta ja aiheettomasta riekkumisesta, varsinkaan iltapäivälehtitoimittajalta.</p><p>Täysi tuki Väyrysen kampanjalle! Kiintoisaa oli myös se, että tänään ~35.000 kansalaista valitsi presidentti <strong>Urho Kekkosen</strong> merkittävimmäksi presidentiksemme [1. Kekkonen loi ilmiön suomalainen puolueettomuus ja saavutti itsenäisyyden huippumme ETYK-vuonna 1975. Uskon vakaasti, että Paavo on Urhon jalanjäljillä, kun uusi vuosisata on nyt näin Väyrysen presidenttikampanjalla avattu!&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Presidenttikisa on nyt näin käynnistynyt &ndash; ja taistelu toisesta kierroksesta alkanut!</strong></p><p>Aiempia tekstejä <em>kommentteineen</em> Paavo Väyrysen etenemisestä kokoneimpana ulkopoliittisten asioiden hoitajana &ndash; täällä Suomessa:</p><p>&nbsp;</p><p>1 Väyrysen sujuvuus ärsyttää ja ihastuttaa</p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/03/14/paavo-vayrynen-voi-olla-se-tarvittava-kriisijohtaja-2"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/03/14/paavo-vayrynen-voi-olla-se-tarvittava-kriisijohtaja-2</u></a> &ndash; [<em>367 </em>]</p><p>2 Paavo väyrynen tasapainottaa Suomen idän ja lännen väliin</p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244716-paavo-vayrynen-tasapainottaa-suomen-idan-ja-lannen-valiin"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244716-paavo-vayrynen-tasapainottaa-suomen-idan-ja-lannen-valiin</u></a> &ndash; [<em>237 </em>]</p><p>3 Itsenäisyysmies Väyrynen</p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240124-itsenaisyysmies-paavo-vayrynen"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240124-itsenaisyysmies-paavo-vayrynen</u></a> &ndash; [<em>110 </em>]</p><p>4 Suomi 100 sai väyryspiristettä Linnanjuhliin!</p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247226-suomi-100-saa-vayryspiristetta-linnan-juhliin"><u>http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247226-suomi-100-saa-vayryspiristetta-linnan-juhliin</u></a> &ndash; [<em>121 </em>]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Tekstinumerot</strong></p><p>[1 ~ <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005485969.html"><u>https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005485969.html</u></a> - &hellip; Kovin tuttu ja odotettu tulos. Kekkonen oli isäntä talossa, vei Suomen kaikin osin puolueettomuuteen, niin idän kuin lännen tunnustamina vuonna 1975. Mainittakoon, että tänään mitä todennäköisimmin presidentinvaaleihin osallistuva Paavo Väyrynen on Urho Kekkosen perinnön kantaja! Urho ymmärsi ja Paavo ymmärtää mitä merkitsee olo täällä Suomessa - idän ja lännen vedenjakajalla.</p><p>[1 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/kiistaton-suomen-valtiomies-oli.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/kiistaton-suomen-valtiomies-oli.html</u></a> - [2005] &hellip; Presidentin vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut yhtä paljon aikaa, kun oli hänen valtakausi Suomessa, siis saman verran kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, 24 vuotta.<br /><br />Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos <strong>Kari Kairamon</strong> Nokiassa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/"><u>https://ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU T 24 BL BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/825435110999751/"><u>FB</u></a> BLOG 157977</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> vayrynen_13122017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 13122017</p><p>&nbsp;</p><p>515_5017</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalit 2018 sai aivan uuden sykkeen – ikiliikkuja ja kansakuntamme tasoittaja europarlamentin jäsen Paavo Väyrynen aloitti oman vaalikampanjansa. Bruttona jätettiin 26.000 kannattajakorttia, jotka avasivat suomalaisille oikeat ja todelliset presidenttivaalit.

 

Nyt istuvalle presidentille – Sauli Niinistölle on vakavasti otettava haastaja – tiukasti asiapitoinen ja todellisuuskriittinen haastaja laajalla kokemuspohjalla … Asiaytimiin menevä vaalikamppailu alkakoot – näin toivonee kansakuntamme hiljainen enemmistö, jolle itsenäisyys, omien asioiden päätöskyky ja yhteenkuuluvuus merkitsevät paljon ---

 

A

~ http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712122200600061_pi.shtml -

” … Politiikkansa kärjeksi Väyrynen on nimennyt Suomen itsenäisyyden, puolueettomuuden, hallitun maahanmuuttopolitiikan ja koko maan tasapuolisen kehityksen, köyhyyden poistamisen sekä ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen edistämisen … ” -Iltalehti

 

Kommentti ylläolevaan linkkikirjoitukseen:

”Väyrynen on itsenäisyysmies uudelle vuosisadallemme. Paavo on kirkkaasti sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattaja sekä selkeä ja enemmistökansan ymmärtämä - ”Ei Natolle”.

Väyrynen on kansakunnallemme tasapainottaja, nythän yhteiskuntaamme revitään kahteen leiriin – olemme vastakkainasettelun tiellä, niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Paavo ymmärtää Suomen erikoisen aseman täällä idän ja lännen vedenjakajalla. Voin helposti nähdä, että Paavon vaalikampanja on vahvasti nousujohteinen, kun virallinen ehdokkuus vahvistuu!”

 

B

Tohtori Väyrynen oli ensimmäisessä vaalitentissä Helsingin Sanomatalossa, jossa Ilta-Sanomien tähtitoimittaja Timo Haapala alitti kaikki ne laaturimat, mitä edes iltapäivämedian lööpittäjille on asetettu ---

~ https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005486173.html -

” … Kannattajakorttinsa kerännyt presidenttiehdokas Paavo Väyrynen oli IS:n presidentinvaalimessuilla tentittävänä. Sanomatalon Mediatori oli ääriään myöten täynnä, kun Väyrynen astui lavalle … ” -IS

 

Kommentti ylläolevaan linkkikirjoituksen videoklippiin:

”Paavo pesi napakan hienosti ala-arvoisesti toimineen "tähtitoimittaja" Timo Haapalan Sanomatalon presidenttimessuilla. Kuka katsoi kuunnellen toimittajan työskentelyn puolihysteerisine naurahduksineen, arvaa Paavon saavan heti avauksestaan paljon ääniä, sillä Suomen kansa ei pidä parjaamisesta ja aiheettomasta riekkumisesta, varsinkaan iltapäivälehtitoimittajalta.

Täysi tuki Väyrysen kampanjalle! Kiintoisaa oli myös se, että tänään ~35.000 kansalaista valitsi presidentti Urho Kekkosen merkittävimmäksi presidentiksemme [1. Kekkonen loi ilmiön suomalainen puolueettomuus ja saavutti itsenäisyyden huippumme ETYK-vuonna 1975. Uskon vakaasti, että Paavo on Urhon jalanjäljillä, kun uusi vuosisata on nyt näin Väyrysen presidenttikampanjalla avattu!”

 

Presidenttikisa on nyt näin käynnistynyt – ja taistelu toisesta kierroksesta alkanut!

Aiempia tekstejä kommentteineen Paavo Väyrysen etenemisestä kokoneimpana ulkopoliittisten asioiden hoitajana – täällä Suomessa:

 

1 Väyrysen sujuvuus ärsyttää ja ihastuttaa

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/03/14/paavo-vayrynen-voi-olla-se-tarvittava-kriisijohtaja-2 – [367 ]

2 Paavo väyrynen tasapainottaa Suomen idän ja lännen väliin

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244716-paavo-vayrynen-tasapainottaa-suomen-idan-ja-lannen-valiin – [237 ]

3 Itsenäisyysmies Väyrynen

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240124-itsenaisyysmies-paavo-vayrynen – [110 ]

4 Suomi 100 sai väyryspiristettä Linnanjuhliin!

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247226-suomi-100-saa-vayryspiristetta-linnan-juhliin – [121 ]

 

 

Tekstinumerot

[1 ~ https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005485969.html - … Kovin tuttu ja odotettu tulos. Kekkonen oli isäntä talossa, vei Suomen kaikin osin puolueettomuuteen, niin idän kuin lännen tunnustamina vuonna 1975. Mainittakoon, että tänään mitä todennäköisimmin presidentinvaaleihin osallistuva Paavo Väyrynen on Urho Kekkosen perinnön kantaja! Urho ymmärsi ja Paavo ymmärtää mitä merkitsee olo täällä Suomessa - idän ja lännen vedenjakajalla.

[1 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/kiistaton-suomen-valtiomies-oli.html - [2005] … Presidentin vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut yhtä paljon aikaa, kun oli hänen valtakausi Suomessa, siis saman verran kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, 24 vuotta.

Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos Kari Kairamon Nokiassa.

 

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US VU T 24 BL BL BL FB FB FB BLOG 157977

 

DOC vayrynen_13122017.doc – OpenOffice Writer

PVM 13122017

 

515_5017

]]>
62 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247534-paavo-vayrynen-avasi-uuden-suomalaisen-vuosisadan#comments Ei Natoon EU-kriittisyys Itsenäisyys Paavo Väyrynen Presidentinvaalit 2018 Wed, 13 Dec 2017 07:13:32 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247534-paavo-vayrynen-avasi-uuden-suomalaisen-vuosisadan
Kriiseistä voimaa! http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219165-kriiseista-voimaa <p>Euroopan ja erityisesti keskisen Euroopan kilpailukyky oli heikentynyt 80-luvulle tultaessa. Yhdysvallat ja Japani olivat monilla elinkeinoelämän aloilla selkeässä etunojassa eurooppalaiseen yrityssektoriin verrattuna. Tultaessa 80-luvun puoliväliin alkoi teollisuus Saksan johdolla vaatia eurooppalaisilta päätöksentekijöiltä ryhtiä toimintaympäristöjen kehittämiseen sisämarkkinoilla ja tukea viennin vahvistamiseen. Näistä vaatimuksista seurasi yhteistyön tiivistyminen, joka johti myös uusien valtioiden mukaan ottamiseen. Venäjän ja Kiinan talouksien nostaessa voimakkaasti päätään 2000-luvulle tultaessa, eurooppalainen elinkeinoelämä oli saanut toivotun nosteen ja mm. Japani jäänyt kehityksessä takamaastoon.</p><p>Mutta - jäsenvaltioiden määrän kasvaessa, pikkupolitikointi säätelyineen ja direktiiveineen on salakavalasti vienyt poliittisten päätöksentekijöiden huomion pois olennaisesta. Kun ensimmäinen herätys tuli 2008 finanssikriisin seurauksena, olivat talouselämän kehittämisen työkalut tylsyneet tai käytännössä niitä ei strategisella tasolla edes ollut. Venäjän kriisi nosti esille turvallisuuspolitiikan puutteet. Kriisien ennaltaehkäisyyn mm. Lähi-Idässä ei ole riittänyt osaamista, eikä kyllä EU-tasolla valtuuksiakaan &ndash; seurauksena ennennäkemätön pakolaiskriisi.&nbsp;</p><p>On varsin luonnollista, että kun yhteiset visiot EU:n kehittämiseksi ovat olleet hakusessa ja epävarmuus kansalaisten keskuudessa lisääntynyt, uusille poliittisille katsannoille on maaperä otollista. Uudet poliittiset liikkeet ovat tärkeitä kriisien syvyyden huomioimisen näkökulmasta. Ne toimivat hyvinä herätysliikkeinä ja perinteiset järjestelmät puolueineen joutuvat tarkastamaan ja muuttamaan suuntaa. Talouskriisin ja Venäjän kriisin jälkeinen Brexit-kriisi voi ollakin merkittävin herättäjä EU:n kehittämisen kannalta. Nyt ei tarvitse enää arvailla kustannuksia ja vaikutuksia jonkin jäsenvaltion eroamisen johdosta. Mittarit ja niitten kertoma historia ovat tiedossa ja muutokset todennettavissa sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä.</p><p>Se on varmaa, että poliittisilta päätöksentekijöiltä ja valtaan pyrkiviltä tullaan vaatimaan jatkossa parempaa laatua, ammattiosaamista ja kykyä viestiä vastuullisemmin. Mielestäni kaikki kolme kriisiä olivat tervetulleita herättelemään eurooppalaiset huomista varten. Päätöksenteko ja ennakointi eivät tule jatkossa helpottumaan. Isot linjaukset Euroopassa vs. muu maailma, tarvitsevat entistä enemmän valtioiden ja elinkeinoelämän yhteistyötä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan ja erityisesti keskisen Euroopan kilpailukyky oli heikentynyt 80-luvulle tultaessa. Yhdysvallat ja Japani olivat monilla elinkeinoelämän aloilla selkeässä etunojassa eurooppalaiseen yrityssektoriin verrattuna. Tultaessa 80-luvun puoliväliin alkoi teollisuus Saksan johdolla vaatia eurooppalaisilta päätöksentekijöiltä ryhtiä toimintaympäristöjen kehittämiseen sisämarkkinoilla ja tukea viennin vahvistamiseen. Näistä vaatimuksista seurasi yhteistyön tiivistyminen, joka johti myös uusien valtioiden mukaan ottamiseen. Venäjän ja Kiinan talouksien nostaessa voimakkaasti päätään 2000-luvulle tultaessa, eurooppalainen elinkeinoelämä oli saanut toivotun nosteen ja mm. Japani jäänyt kehityksessä takamaastoon.

Mutta - jäsenvaltioiden määrän kasvaessa, pikkupolitikointi säätelyineen ja direktiiveineen on salakavalasti vienyt poliittisten päätöksentekijöiden huomion pois olennaisesta. Kun ensimmäinen herätys tuli 2008 finanssikriisin seurauksena, olivat talouselämän kehittämisen työkalut tylsyneet tai käytännössä niitä ei strategisella tasolla edes ollut. Venäjän kriisi nosti esille turvallisuuspolitiikan puutteet. Kriisien ennaltaehkäisyyn mm. Lähi-Idässä ei ole riittänyt osaamista, eikä kyllä EU-tasolla valtuuksiakaan – seurauksena ennennäkemätön pakolaiskriisi. 

On varsin luonnollista, että kun yhteiset visiot EU:n kehittämiseksi ovat olleet hakusessa ja epävarmuus kansalaisten keskuudessa lisääntynyt, uusille poliittisille katsannoille on maaperä otollista. Uudet poliittiset liikkeet ovat tärkeitä kriisien syvyyden huomioimisen näkökulmasta. Ne toimivat hyvinä herätysliikkeinä ja perinteiset järjestelmät puolueineen joutuvat tarkastamaan ja muuttamaan suuntaa. Talouskriisin ja Venäjän kriisin jälkeinen Brexit-kriisi voi ollakin merkittävin herättäjä EU:n kehittämisen kannalta. Nyt ei tarvitse enää arvailla kustannuksia ja vaikutuksia jonkin jäsenvaltion eroamisen johdosta. Mittarit ja niitten kertoma historia ovat tiedossa ja muutokset todennettavissa sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä.

Se on varmaa, että poliittisilta päätöksentekijöiltä ja valtaan pyrkiviltä tullaan vaatimaan jatkossa parempaa laatua, ammattiosaamista ja kykyä viestiä vastuullisemmin. Mielestäni kaikki kolme kriisiä olivat tervetulleita herättelemään eurooppalaiset huomista varten. Päätöksenteko ja ennakointi eivät tule jatkossa helpottumaan. Isot linjaukset Euroopassa vs. muu maailma, tarvitsevat entistä enemmän valtioiden ja elinkeinoelämän yhteistyötä.

]]>
2 http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219165-kriiseista-voimaa#comments EU EU-kriittisyys Mon, 27 Jun 2016 04:50:01 +0000 Seppo Turunen http://seppokalevi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219165-kriiseista-voimaa
Brexitin kuviot ja EU:n tulevaisuus http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212240-brexitin-kuviot-ja-eun-tulevaisuus <p>Bysselissä esitetään kummallista näytelmää, missä Euroopan johtajat kinaavat mitättömistä asioista, jotta saisivat britit uskomaan että heidän pääministerinsä on suuri sankari, joka on hankkinut briteille merkittäviä etuja, jotta britit uskoisivat pääministeriään ja äänestäisivät Englannin EU- jäsenyydelle jatkoaikaa.</p><p>Oikeasti kyse on jostain muusta. Kyse on kansallismielisyyden noususta ympäri Eurooppaa. Kyse on nostalgiasta. Kyse on siitä että kansalaisten mielikuvat omasta kansasta ja sen tuomasta tutusta &nbsp;turvasta ja yhteisöllisyyden tunteesta ovat vahvoja ja niistä halutaan pitää kiinni. &nbsp;</p><p>Kaikenlaiset &quot;eurostoliitot&quot; ja unionit pelottavat ihmisiä, ne eivät tuo turvallisuuden tunnetta, kuten oma maa ja sen itsenäisyydestä kiinni pitäminen. Näihin pelkoihin ovat käyneet kiinni ja käsiksi opportunistiset poliitikot, jotka lietsovat kansalaisten irrationaalisia pelkoja ja isänmaallisia tunteita, tarkoituksena nousta tällä tavalla itse politiikan huipulle, päättäjien joukkoon.</p><p>Tästä on siis kysymys, kyse on tunteista, ei suinkaan siitä että EU olisi sinänsä hyvästä tai pahasta. Se onko EU hyvästä tai pahasta eri jäsenmaille on oma juttunsa, brexitissä ei ole kyse siitä, vaan brittien kansallistunteesta ja kansallisylpeydestä.</p><hr /><p>Brittien pääministeri David William Donald <strong>Cameron</strong> haluaisi kovasti pitää maansa EU:ssa, mutta hänen on vaikeata taistella maassaan vallitsevia kansallismielisiä tunnetiloja ja niitä lietsovia populistipoliitikkoja vastaan. &nbsp;Eivät äänestäjät jaksa järjellä ajatella, he ottavat mieluimmin tunteen käyttöön ja äänestävät tunteen mukaan ja siinä taistossa EU- mieliset poliitikot ovat heikoilla.</p><p>Koska EU- myönteiset häviävät tunteista käytävän kamppailun Britanniasta ainakin 4-3, ellei vieläkin pahemmin. Cameronin on ollut pakko yrittää tehdä jotain, säilyttääkseen oman kannatuksensa ja puolueen kannatuksen, mikä puolestaan takaisi Englannin jäsenyyden EU:ssa.</p><p>Jotta tämä Cameronin toive voisi toteutua hän on koittanut järjestää näytöksen, näytöksen jonka nimi on Englannin EU- ehtojen uudelleen neuvotteleminen. Tämä näytös on ollut valtava voimanponnistus Cameronille ja muille EU:n EU- mielisille poliitikoille, jotka kaikki haluavat samaa, Englannin pysymistä EU:ssa.</p><hr /><p>Tällä hetkellä näyttää siltä että kaikki nähty vaiva voi olla hukkaan heitetty ja Britit päättävät silti äänestää etteivät halua kuulua mihinkään EU:hun.</p><p>Mielestäni se ei olisi mikään katastrofi eikä maailmanloppu eikä EU:n loppu. Se ei automaattisesti merkitse rauhan ajan loppumista Euroopassa ja sodan syttymistä EU:n ja Englannin välille, kuten olisi tapahtunut jossain aiemmassa historian vaiheessa, kun joku alue pyrkii irrottautumaan jostain toisesta alueesta ja itsenäistymään.</p><p>Brexitistä huolimatta Eurooppa tarvitsee Englantia ja Englanti EU:ta ja suhteet voidaan järjestää yhtä hyvin ilman että Englanti kuuluu EU:hun. Kaikki voi toimia ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja suhteet voivat olla jopa tiiviimmät. Britit voivat hyväksyä EU:n direktiivit paremmin, kunhan pääsevät eroon siitä nöyryttävästä tunteesta että joku muu taho kuin Englannin ylä- ja alahuone on ne säätänyt.</p><p>Voisi olla jopa parempi että koko EU:n nimestä luovuttaisiin ja jatkettaisiin EU:n aloittamaa eurooppalaista yhteistyötä jollain muulla nimellä, sellaisella nimellä mikä vähemmän loukkaisi ihmisten kansallistunteita eri puolilla Eurooppaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Bysselissä esitetään kummallista näytelmää, missä Euroopan johtajat kinaavat mitättömistä asioista, jotta saisivat britit uskomaan että heidän pääministerinsä on suuri sankari, joka on hankkinut briteille merkittäviä etuja, jotta britit uskoisivat pääministeriään ja äänestäisivät Englannin EU- jäsenyydelle jatkoaikaa.

Oikeasti kyse on jostain muusta. Kyse on kansallismielisyyden noususta ympäri Eurooppaa. Kyse on nostalgiasta. Kyse on siitä että kansalaisten mielikuvat omasta kansasta ja sen tuomasta tutusta  turvasta ja yhteisöllisyyden tunteesta ovat vahvoja ja niistä halutaan pitää kiinni.  

Kaikenlaiset "eurostoliitot" ja unionit pelottavat ihmisiä, ne eivät tuo turvallisuuden tunnetta, kuten oma maa ja sen itsenäisyydestä kiinni pitäminen. Näihin pelkoihin ovat käyneet kiinni ja käsiksi opportunistiset poliitikot, jotka lietsovat kansalaisten irrationaalisia pelkoja ja isänmaallisia tunteita, tarkoituksena nousta tällä tavalla itse politiikan huipulle, päättäjien joukkoon.

Tästä on siis kysymys, kyse on tunteista, ei suinkaan siitä että EU olisi sinänsä hyvästä tai pahasta. Se onko EU hyvästä tai pahasta eri jäsenmaille on oma juttunsa, brexitissä ei ole kyse siitä, vaan brittien kansallistunteesta ja kansallisylpeydestä.


Brittien pääministeri David William Donald Cameron haluaisi kovasti pitää maansa EU:ssa, mutta hänen on vaikeata taistella maassaan vallitsevia kansallismielisiä tunnetiloja ja niitä lietsovia populistipoliitikkoja vastaan.  Eivät äänestäjät jaksa järjellä ajatella, he ottavat mieluimmin tunteen käyttöön ja äänestävät tunteen mukaan ja siinä taistossa EU- mieliset poliitikot ovat heikoilla.

Koska EU- myönteiset häviävät tunteista käytävän kamppailun Britanniasta ainakin 4-3, ellei vieläkin pahemmin. Cameronin on ollut pakko yrittää tehdä jotain, säilyttääkseen oman kannatuksensa ja puolueen kannatuksen, mikä puolestaan takaisi Englannin jäsenyyden EU:ssa.

Jotta tämä Cameronin toive voisi toteutua hän on koittanut järjestää näytöksen, näytöksen jonka nimi on Englannin EU- ehtojen uudelleen neuvotteleminen. Tämä näytös on ollut valtava voimanponnistus Cameronille ja muille EU:n EU- mielisille poliitikoille, jotka kaikki haluavat samaa, Englannin pysymistä EU:ssa.


Tällä hetkellä näyttää siltä että kaikki nähty vaiva voi olla hukkaan heitetty ja Britit päättävät silti äänestää etteivät halua kuulua mihinkään EU:hun.

Mielestäni se ei olisi mikään katastrofi eikä maailmanloppu eikä EU:n loppu. Se ei automaattisesti merkitse rauhan ajan loppumista Euroopassa ja sodan syttymistä EU:n ja Englannin välille, kuten olisi tapahtunut jossain aiemmassa historian vaiheessa, kun joku alue pyrkii irrottautumaan jostain toisesta alueesta ja itsenäistymään.

Brexitistä huolimatta Eurooppa tarvitsee Englantia ja Englanti EU:ta ja suhteet voidaan järjestää yhtä hyvin ilman että Englanti kuuluu EU:hun. Kaikki voi toimia ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja suhteet voivat olla jopa tiiviimmät. Britit voivat hyväksyä EU:n direktiivit paremmin, kunhan pääsevät eroon siitä nöyryttävästä tunteesta että joku muu taho kuin Englannin ylä- ja alahuone on ne säätänyt.

Voisi olla jopa parempi että koko EU:n nimestä luovuttaisiin ja jatkettaisiin EU:n aloittamaa eurooppalaista yhteistyötä jollain muulla nimellä, sellaisella nimellä mikä vähemmän loukkaisi ihmisten kansallistunteita eri puolilla Eurooppaa.

]]>
7 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212240-brexitin-kuviot-ja-eun-tulevaisuus#comments Brexit EU-kriittisyys Fri, 19 Feb 2016 21:09:20 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212240-brexitin-kuviot-ja-eun-tulevaisuus
Suomen tiukasta Kreikka-linjasta http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198552-suomen-tiukasta-kreikka-linjasta <p>Suuren valiokunnan viime viikonloppuna päättämä <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/suuri_valiokunta/Documents/SuV12072015_aamu_eurohuippukokous_12072015.pdf">Suomen linja yksityiskohtineen on nyt julkinen</a>: Kreikan väliaikainen euroero olisi kestävin ratkaisu maan talousongelmiin.&nbsp;</p><p>Suomen hallituksen yhteinen linja ja perussuomalaisten kanta oli neuvotteluissa tiukka. On perätöntä väittää, että tämä hallitus olisi ollut lepsu Kreikan suhteen. Suomen kansallista etua on puolustettu, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, että Kreikan lainaehdot ovat niin tiukat.</p><p>Nyt on tehty periaatepäätös siitä, että Kreikan kanssa neuvotellaan lainasopimuksesta, jota euromaat rahoittavat&nbsp;Euroopan vakausmekanismin (EVM) kautta. Neuvottelut voivat venyä, sillä on todennäköistä, että Kreikassa järjestetään uudet vaalit ja hallituspohja muuttuu. On siis epävarmaa, että syntyykö lopulta koko sopimusta.</p><p>Kreikan tilanne osoittaa, mikä on Suomelle euro-jäsenyyden hinta. Kataisen hallituksen tekemästä sitoumuksesta Euroopan vakausmekanismiin ei tämä hallitus pääse yli eikä ympäri. Maksettu pääoma&nbsp;noin 1,5 miljardia säilyy koskemattomana, mutta Suomi on sitoutunut takaamaan hieman yli 11 miljardilla eurolla. Isot maat jyräävät EVM-päätöksen läpi hätätilamenettelyllä, jos tarpeen on. EVM-tiilitalo pysyy pystyssä, vaikka Suomi kuinka puhisee ja puhkuu.</p><p>Tilanne on ymmärrettävästi herättänyt tuohtumusta. Olen tehnyt selväksi, että itsekin kannatan Kreikan euroeroa, ja olen kannattanut jo <a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/33869-kreikalle-potkut-euroalueesta">toukokuusta 2010</a>&nbsp;lähtien. Olen jopa järjestänyt <a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/05/07/mielenosoitus-kreikka-tukipakettia-vastaan">mielenosoituksen</a> ensimmäistä tukipakettia vastaan. Perussuomalaiset on ollut eurokriisissä oikeassa, mutta suomalaisina joudumme tehtyjen virheiden maksajiksi kuten kaikki muutkin suomalaiset.</p><p>En ymmärrä, että miksi perussuomalaisten pitäisi jättää hallitus ja poliittinen vaikutusvalta vain vastustaakseen päätöstä, jota Suomi ei voi yksin estää. Tämän suomalaiset ymmärtävät, kun sen heille kertoo.</p><p>Perussuomalaiset tarvitaan hallituksessa käynnistämään talouskasvu ja sitä kautta työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen. Meitä tarvitaan hallituksessa järkiperäistämään maahanmuuttoa.&nbsp;Taloustilanteen sanelemien kipeiden leikkausten ohjautumista niin, että köyhin kansanosa ei joudu lahtipölkylle. Kehitysapua leikattiin 300 miljoonaa ja autoveroa kevennettiin 200 miljoonalla. &nbsp;Takuueläke nousee ja arvonlisävero tai bensan verotus eivät nouse. Käytännönläheisiä syitä vaikuttaa.</p><p>Vasemmisto-oppositiosta on kiitelty Kreikan suostumista velkojien ehtoihin. Kreikan&nbsp;kiittäminen velkojien ehtojen hyväksymisestä on kuin kiittäisi jälki-istuntoon joutunutta siitä että pysyi paikoillaan tunnin ajan. Vasemmisto-opposition mukaan Suomen Kreikka-linja on sekä raa&#39;an tiukka että perussuomalaiset takinkääntäjiä.&nbsp;Vastuuttoman logiikkaa.</p><p>Suomella on Kreikan osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että otamme taloudellisesti takkiin. Oleellista on, että mahdollisen lainasopimuksen myötä&nbsp;Suomen taloudelliset vastuut eivät saa kasvaa ja rahoitus menee EVM:n kautta. Uutta rahaa ei liiku Suomen valtion kassasta Kreikalle.</p><p>EU-komission puheenjohtaja Junckerin mukaan lainaneuvottelut on tyypillinen EU-ratkaisu. Toisin sanoen punasilmäisten johtajien aamuyöllä nuijima riittämätön kompromissi, joka lykkää ongelmia myöhemmäksi. Lisälainan tehoon eivät usko EU-johtajat, kreikkalaiset tai talousasiantuntijat.</p><p>Kun velkoja ja velallinen eivät usko lainan ehtoihin, mikä voisi mennä pieleen?</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Olin mukana keskustelemassa aiheesta <a href="http://areena.yle.fi/1-2449620">A-Studiossa</a>, jossa saa hyvän kuvan suomalaisten puolueiden EU-näkemyksistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suuren valiokunnan viime viikonloppuna päättämä Suomen linja yksityiskohtineen on nyt julkinen: Kreikan väliaikainen euroero olisi kestävin ratkaisu maan talousongelmiin. 

Suomen hallituksen yhteinen linja ja perussuomalaisten kanta oli neuvotteluissa tiukka. On perätöntä väittää, että tämä hallitus olisi ollut lepsu Kreikan suhteen. Suomen kansallista etua on puolustettu, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, että Kreikan lainaehdot ovat niin tiukat.

Nyt on tehty periaatepäätös siitä, että Kreikan kanssa neuvotellaan lainasopimuksesta, jota euromaat rahoittavat Euroopan vakausmekanismin (EVM) kautta. Neuvottelut voivat venyä, sillä on todennäköistä, että Kreikassa järjestetään uudet vaalit ja hallituspohja muuttuu. On siis epävarmaa, että syntyykö lopulta koko sopimusta.

Kreikan tilanne osoittaa, mikä on Suomelle euro-jäsenyyden hinta. Kataisen hallituksen tekemästä sitoumuksesta Euroopan vakausmekanismiin ei tämä hallitus pääse yli eikä ympäri. Maksettu pääoma noin 1,5 miljardia säilyy koskemattomana, mutta Suomi on sitoutunut takaamaan hieman yli 11 miljardilla eurolla. Isot maat jyräävät EVM-päätöksen läpi hätätilamenettelyllä, jos tarpeen on. EVM-tiilitalo pysyy pystyssä, vaikka Suomi kuinka puhisee ja puhkuu.

Tilanne on ymmärrettävästi herättänyt tuohtumusta. Olen tehnyt selväksi, että itsekin kannatan Kreikan euroeroa, ja olen kannattanut jo toukokuusta 2010 lähtien. Olen jopa järjestänyt mielenosoituksen ensimmäistä tukipakettia vastaan. Perussuomalaiset on ollut eurokriisissä oikeassa, mutta suomalaisina joudumme tehtyjen virheiden maksajiksi kuten kaikki muutkin suomalaiset.

En ymmärrä, että miksi perussuomalaisten pitäisi jättää hallitus ja poliittinen vaikutusvalta vain vastustaakseen päätöstä, jota Suomi ei voi yksin estää. Tämän suomalaiset ymmärtävät, kun sen heille kertoo.

Perussuomalaiset tarvitaan hallituksessa käynnistämään talouskasvu ja sitä kautta työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen. Meitä tarvitaan hallituksessa järkiperäistämään maahanmuuttoa. Taloustilanteen sanelemien kipeiden leikkausten ohjautumista niin, että köyhin kansanosa ei joudu lahtipölkylle. Kehitysapua leikattiin 300 miljoonaa ja autoveroa kevennettiin 200 miljoonalla.  Takuueläke nousee ja arvonlisävero tai bensan verotus eivät nouse. Käytännönläheisiä syitä vaikuttaa.

Vasemmisto-oppositiosta on kiitelty Kreikan suostumista velkojien ehtoihin. Kreikan kiittäminen velkojien ehtojen hyväksymisestä on kuin kiittäisi jälki-istuntoon joutunutta siitä että pysyi paikoillaan tunnin ajan. Vasemmisto-opposition mukaan Suomen Kreikka-linja on sekä raa'an tiukka että perussuomalaiset takinkääntäjiä. Vastuuttoman logiikkaa.

Suomella on Kreikan osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että otamme taloudellisesti takkiin. Oleellista on, että mahdollisen lainasopimuksen myötä Suomen taloudelliset vastuut eivät saa kasvaa ja rahoitus menee EVM:n kautta. Uutta rahaa ei liiku Suomen valtion kassasta Kreikalle.

EU-komission puheenjohtaja Junckerin mukaan lainaneuvottelut on tyypillinen EU-ratkaisu. Toisin sanoen punasilmäisten johtajien aamuyöllä nuijima riittämätön kompromissi, joka lykkää ongelmia myöhemmäksi. Lisälainan tehoon eivät usko EU-johtajat, kreikkalaiset tai talousasiantuntijat.

Kun velkoja ja velallinen eivät usko lainan ehtoihin, mikä voisi mennä pieleen?

 

PS. Olin mukana keskustelemassa aiheesta A-Studiossa, jossa saa hyvän kuvan suomalaisten puolueiden EU-näkemyksistä.

]]>
34 http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198552-suomen-tiukasta-kreikka-linjasta#comments Kotimaa EU-kriittisyys Euroopan unioni Kreikka Perussuomalaiset Sat, 18 Jul 2015 10:22:11 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198552-suomen-tiukasta-kreikka-linjasta
Eu-kriitikoiden turva on yhden miehen varassa http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198493-eu-kriitikoiden-turva-on-yhden-miehen-varassa <p>Vankkumattomana eurooppalaisen ihmisyyden, vakauden ja rauhan yhteisön ( Eu ja euro) kannattajana olen myös minä kyllästynyt eurojen lapioimiseen Kreikan pohjattomaan kassaan.&nbsp;</p><p>Konkurssissa oleva välimeren valtio on röyhkeydessään vailla vertaa.&nbsp;</p><p>Hämmennystä aiheuttaa myös Suomen ns. johtavien Eu-kriitikoiden hampaattomuus ja takinkääntö. Samalla myös koetellaan politiikan ja poliitikkojen uskottavuutta.&nbsp;</p><p>Vuosia kestäneeltä Eu-vastaiselta mantralta meni kerralla pohja, kun Suomi hyväksyi esityksen Kreikan siltarahoituksesta eli väliaikaisesta hätälainasta sekä päätöksestä aloittaa neuvottelut Kreikan kolmannesta tukipaketista yhdessä hallituksen johtavien Eu-kriitikoiden tukemana.&nbsp;</p><p>Samalla voi kysyä, menikö uskottavuus myös suomalaiselta populismilta, kun vastuu on myrkyttänyt retoriikan myllyä pyörittävät.&nbsp;</p><p>Huuto yhteisvaluutasta luopumiseksi ja Eu:n hajottamiseksi on hukkunut Euroopan tanhuville ja valta on liimannut suomalaisen politiikan vaihtoehdon ministeriauton takapenkille.&nbsp;</p><p>Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä tutkimuksen mukaan 57 prosenttia suomalaisista ei myöntäisi kolmatta tukipakettia Kreikalle.&nbsp;</p><p>Suomen ainoa uskottava Eu-kriitikko onkin tällä hetkellä legendaarinen Paavo Väyrynen, joka laati torstaina kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Jos aloitteen allekirjoittaa vähintään 50 000 suomalaista, se käsitellään eduskunnassa.&nbsp;</p><p>Eu:n ja euron kannattajana ihailen Paavon periksiantamattomuutta ja uskollisuutta tärkeiksi pitämilleen asioille.</p><p>Uskomatonta mutta totta - Eu-kriitikoiden turva on tällä hetkellä yhden miehen varassa, jonka kansalaisaloite antaa toivoa vaihtoehtoiseen näkemykseen uskoville.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vankkumattomana eurooppalaisen ihmisyyden, vakauden ja rauhan yhteisön ( Eu ja euro) kannattajana olen myös minä kyllästynyt eurojen lapioimiseen Kreikan pohjattomaan kassaan. 

Konkurssissa oleva välimeren valtio on röyhkeydessään vailla vertaa. 

Hämmennystä aiheuttaa myös Suomen ns. johtavien Eu-kriitikoiden hampaattomuus ja takinkääntö. Samalla myös koetellaan politiikan ja poliitikkojen uskottavuutta. 

Vuosia kestäneeltä Eu-vastaiselta mantralta meni kerralla pohja, kun Suomi hyväksyi esityksen Kreikan siltarahoituksesta eli väliaikaisesta hätälainasta sekä päätöksestä aloittaa neuvottelut Kreikan kolmannesta tukipaketista yhdessä hallituksen johtavien Eu-kriitikoiden tukemana. 

Samalla voi kysyä, menikö uskottavuus myös suomalaiselta populismilta, kun vastuu on myrkyttänyt retoriikan myllyä pyörittävät. 

Huuto yhteisvaluutasta luopumiseksi ja Eu:n hajottamiseksi on hukkunut Euroopan tanhuville ja valta on liimannut suomalaisen politiikan vaihtoehdon ministeriauton takapenkille. 

Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä tutkimuksen mukaan 57 prosenttia suomalaisista ei myöntäisi kolmatta tukipakettia Kreikalle. 

Suomen ainoa uskottava Eu-kriitikko onkin tällä hetkellä legendaarinen Paavo Väyrynen, joka laati torstaina kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Jos aloitteen allekirjoittaa vähintään 50 000 suomalaista, se käsitellään eduskunnassa. 

Eu:n ja euron kannattajana ihailen Paavon periksiantamattomuutta ja uskollisuutta tärkeiksi pitämilleen asioille.

Uskomatonta mutta totta - Eu-kriitikoiden turva on tällä hetkellä yhden miehen varassa, jonka kansalaisaloite antaa toivoa vaihtoehtoiseen näkemykseen uskoville. 

 

 

]]>
5 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198493-eu-kriitikoiden-turva-on-yhden-miehen-varassa#comments EU EU-kriittisyys Euro Kreikka Paavo Väyrynen Fri, 17 Jul 2015 08:16:57 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198493-eu-kriitikoiden-turva-on-yhden-miehen-varassa
EU:n jäsenvaltio vai osavaltio???? http://markoheikkuri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192536-eun-jasenvaltio-vai-osavaltio <p>Suomen liityttyä EU:iin on kaikki mennyt pikkuhiljaa loivassa kaaressa alaspäin.</p><p>Suomen sanotaan olevan EU:n jäsenvaltio, mutta määräilemisen perusteella olo on kuin osavaltiossa. Milloin ihmiset huomaavat, kuinka oman maamme määräysvalta luovutetaan hiljalleen muiden maiden määräysvallan alle?</p><p>Suomen yrityksiä haittaavat monet asiat, kuten taantuma ja EU:n uudet säädökset. Suomi maksaa EU:lle jäsenmaksuja pysyäkseen edelleen jäsenenä, mutta miksi näin tehdään? Monet puolustelevat jäsenmaksuja maataloustuilla ja kauppasopimuksilla, mutta mielestäni nämä ovat heikkoja tekosyitä.</p><p>Suomella on edelleen voimassa ETA sopimus, joka takaa kaupankäynnin edelleen.</p><p>Shengen sopimus takaa vapaan liikkuvuuden.</p><p>EU syö kokoajan meidän demokratiaamme ja itsemääräämis oikeuttamme. EU määrittelee koko ajan uusia suosituksia, jotka nykyinen eduskuntamme ottaa määräyksinä ja toteuttaa nämä asiat pilkulleen. Mihin on kadonnut eduskunnan omat aivot ja ajattelukyky?</p><p>Suomen tulisi erota EU:sta ja pärjätä omillaan, koska EU jäsenyyden myötä ei ole mikään muu ollut positiivista kuin ulkomaan matkustajien elämää helpottava yhteinen valuutta. Ruotsi ei liittynyt yhteiseen valuuttaan ja heidän valtiollaan menee hyvin, eikä kriisejä ole juurikaan näkyvissä. Suomella sen sijaan ei mitään muuta ole kuin kriisiä kriisin perään. Jos tuleva eduskunta ei ala välittömästi kauden alusta parantamaan maan sisäistä kaupankäyntiä ja työttömyyden vähentämistä, niin olemme muutamassa vuodessa Kreikan kanssa samassa tilanteessa. En usko kenenkään auttavan meitä yhtä pyyteettömästi, kuin miten me autimme Kreikkaa. Meiltä tullaan vaatimaan takuita suuria lainoja vastaan ja sen jälkeen olemme jonkun toisen valtion pihti otteessa.</p><p>Suomen EU nettomaksut vuonna 2013 oli -604 Milj. euroa (<a href="http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=97138&amp;contentlan=1#.VSgG2vmsVQo">http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=97138&amp;contentlan=1#.VSgG2vmsVQo</a>) , mutta EU säädösten aiheuttamat vahingot Suomen teollisuudelle ovat todella suuria. EU:n rikkidirektiivi auíheuttaa pelkästään laivaliikenteelle 460 Milj. euron lisäkustannukset Suomeen (<a href="http://www.lvm.fi/tiedote/4411578/rikkidirektiivi-voimaan-2015-alussa">http://www.lvm.fi/tiedote/4411578/rikkidirektiivi-voimaan-2015-alussa</a>) . Teollisuuden asiantuntijat ovat arvioineet direktiivin aiheuttavan jopa 600 Milj. euron lisäkustannuksia, joka voi aiheuttaa tuhansia irtisanomisia. Metsäteollisuus arvioi noin 200 Milj. euron kustannuksia. <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/teollisuus+rikkidirektiivi+vie+kymmenia+tuhansia+tyopaikkoja/a837823?service=mobile&amp;page=4">http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/teollisuus+rikkidirektiivi+vie+kymmenia+tuhansia+tyopaikkoja/a837823?service=mobile&amp;page=4</a></p><p>Onko oikein että Suomen nykyiset päättäjät seuraavat orjallisesti direktiivejä, vaikka ne aiheuttavat kurjuutta oman kansan keskuudessa? EU:n sivuilla mainittiin direktiivien tarkoittavan sitä, että jäsenmaiden on tarkoitus parhaakseen katsomallaan tavalla pyrkiä direktiivissä määriteltyihin sääntelyihin.</p><p>Suomi on ajautunut myös PIIGS pankkitukiin ja siitä oli Suomen kulut vuonna 2011&nbsp; jo 8 Miljardia euroa.</p><p>Näin pienellä raapaisulla voin todeta vastustavani EU jäsenyyttä, koska sen määräykset vahingoittavat meitä aivan liikaa.</p><p>Näilläkin hukkaan menneillä rahoilla voisimme hyödyttää maatamme ja kansalaisiamme.</p><p>Jos joku huomaa mainitsemisen arvoisia virheitä, niin kertokaa toki. Jos olette epävarmoja niin tutustukaa asiaan ensin.</p><p>Suomi tarvitsee Muutosta</p><p>Muutos 2011</p><p>Marko Heikkuri</p><p>NRO 33</p><p>Lapin vaalipiiri</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen liityttyä EU:iin on kaikki mennyt pikkuhiljaa loivassa kaaressa alaspäin.

Suomen sanotaan olevan EU:n jäsenvaltio, mutta määräilemisen perusteella olo on kuin osavaltiossa. Milloin ihmiset huomaavat, kuinka oman maamme määräysvalta luovutetaan hiljalleen muiden maiden määräysvallan alle?

Suomen yrityksiä haittaavat monet asiat, kuten taantuma ja EU:n uudet säädökset. Suomi maksaa EU:lle jäsenmaksuja pysyäkseen edelleen jäsenenä, mutta miksi näin tehdään? Monet puolustelevat jäsenmaksuja maataloustuilla ja kauppasopimuksilla, mutta mielestäni nämä ovat heikkoja tekosyitä.

Suomella on edelleen voimassa ETA sopimus, joka takaa kaupankäynnin edelleen.

Shengen sopimus takaa vapaan liikkuvuuden.

EU syö kokoajan meidän demokratiaamme ja itsemääräämis oikeuttamme. EU määrittelee koko ajan uusia suosituksia, jotka nykyinen eduskuntamme ottaa määräyksinä ja toteuttaa nämä asiat pilkulleen. Mihin on kadonnut eduskunnan omat aivot ja ajattelukyky?

Suomen tulisi erota EU:sta ja pärjätä omillaan, koska EU jäsenyyden myötä ei ole mikään muu ollut positiivista kuin ulkomaan matkustajien elämää helpottava yhteinen valuutta. Ruotsi ei liittynyt yhteiseen valuuttaan ja heidän valtiollaan menee hyvin, eikä kriisejä ole juurikaan näkyvissä. Suomella sen sijaan ei mitään muuta ole kuin kriisiä kriisin perään. Jos tuleva eduskunta ei ala välittömästi kauden alusta parantamaan maan sisäistä kaupankäyntiä ja työttömyyden vähentämistä, niin olemme muutamassa vuodessa Kreikan kanssa samassa tilanteessa. En usko kenenkään auttavan meitä yhtä pyyteettömästi, kuin miten me autimme Kreikkaa. Meiltä tullaan vaatimaan takuita suuria lainoja vastaan ja sen jälkeen olemme jonkun toisen valtion pihti otteessa.

Suomen EU nettomaksut vuonna 2013 oli -604 Milj. euroa (http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=97138&contentlan=1#.VSgG2vmsVQo) , mutta EU säädösten aiheuttamat vahingot Suomen teollisuudelle ovat todella suuria. EU:n rikkidirektiivi auíheuttaa pelkästään laivaliikenteelle 460 Milj. euron lisäkustannukset Suomeen (http://www.lvm.fi/tiedote/4411578/rikkidirektiivi-voimaan-2015-alussa) . Teollisuuden asiantuntijat ovat arvioineet direktiivin aiheuttavan jopa 600 Milj. euron lisäkustannuksia, joka voi aiheuttaa tuhansia irtisanomisia. Metsäteollisuus arvioi noin 200 Milj. euron kustannuksia. http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/teollisuus+rikkidirektiivi+vie+kymmenia+tuhansia+tyopaikkoja/a837823?service=mobile&page=4

Onko oikein että Suomen nykyiset päättäjät seuraavat orjallisesti direktiivejä, vaikka ne aiheuttavat kurjuutta oman kansan keskuudessa? EU:n sivuilla mainittiin direktiivien tarkoittavan sitä, että jäsenmaiden on tarkoitus parhaakseen katsomallaan tavalla pyrkiä direktiivissä määriteltyihin sääntelyihin.

Suomi on ajautunut myös PIIGS pankkitukiin ja siitä oli Suomen kulut vuonna 2011  jo 8 Miljardia euroa.

Näin pienellä raapaisulla voin todeta vastustavani EU jäsenyyttä, koska sen määräykset vahingoittavat meitä aivan liikaa.

Näilläkin hukkaan menneillä rahoilla voisimme hyödyttää maatamme ja kansalaisiamme.

Jos joku huomaa mainitsemisen arvoisia virheitä, niin kertokaa toki. Jos olette epävarmoja niin tutustukaa asiaan ensin.

Suomi tarvitsee Muutosta

Muutos 2011

Marko Heikkuri

NRO 33

Lapin vaalipiiri

]]>
2 http://markoheikkuri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192536-eun-jasenvaltio-vai-osavaltio#comments EU-kriittisyys EU:n talouskriisi Eurokriittisyys Euroopan investointipankki Fri, 10 Apr 2015 18:12:16 +0000 Marko Heikkuri http://markoheikkuri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192536-eun-jasenvaltio-vai-osavaltio
PS-Nuoret on hyväksytty European Young Conservativesin jäseneksi http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175528-ps-nuoret-on-hyvaksytty-european-young-conservativesin-jaseneksi <p>Perussuomalaiset Nuoret hyväksyttiin <a href="http://eyconservatives.net">European Young Conservativesin</a> (EYC) jäseneksi Freedom Summit -tapahtumassa, joka pidettiin 5.-7.9. Cambridgessa, Englannissa. Tapahtumaan osallistui yli 200 nuorta vaikuttajaa ympäri Euroopan ja esimerkiksi Yhdysvalloista, Australiasta ja Tunisiasta. Osallistuin tietysti tilaisuuteen.</p><p>EYC vastustaa vallan keskittämistä Brysselin byrokraateille. Yhdessä voimme uskottavasti taistella itsenäisten kansakuntien Euroopan puolesta.</p><p>European Young Conservatives on perustettu Helsingissä vuonna 1993. EYC on 19 jäsenjärjestöllään Euroopan suurin EU-kriittinen poliittinen nuorisojärjestö. EYC toimii yhteistyössä Euroopan konservatiivien ja reformistien europarlamenttiryhmän kanssa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset Nuoret hyväksyttiin European Young Conservativesin (EYC) jäseneksi Freedom Summit -tapahtumassa, joka pidettiin 5.-7.9. Cambridgessa, Englannissa. Tapahtumaan osallistui yli 200 nuorta vaikuttajaa ympäri Euroopan ja esimerkiksi Yhdysvalloista, Australiasta ja Tunisiasta. Osallistuin tietysti tilaisuuteen.

EYC vastustaa vallan keskittämistä Brysselin byrokraateille. Yhdessä voimme uskottavasti taistella itsenäisten kansakuntien Euroopan puolesta.

European Young Conservatives on perustettu Helsingissä vuonna 1993. EYC on 19 jäsenjärjestöllään Euroopan suurin EU-kriittinen poliittinen nuorisojärjestö. EYC toimii yhteistyössä Euroopan konservatiivien ja reformistien europarlamenttiryhmän kanssa.

 

]]>
3 http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175528-ps-nuoret-on-hyvaksytty-european-young-conservativesin-jaseneksi#comments EU-kriittisyys Eurooppa Kansainvälinen politiikka Perussuomalaiset Nuoret Mon, 08 Sep 2014 11:01:39 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175528-ps-nuoret-on-hyvaksytty-european-young-conservativesin-jaseneksi
Eurokriittiset voittivat Suomessa ja Euroopassa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168972-eurokriittiset-voittivat-suomessa-ja-euroopassa <p>Vaalipäivä oli eilisen päivän päälivaiva, sillä lämpömittari huiteli 30 astetta.</p><p>Euroopan unionin demokratia on kansanvallan pilkkaa jo siksi, että Suomi saa 751-paikkaiseen europarlamenttiin vaivaiset 13 meppiä. Kyllä paikat pitäisi jakaa maiden kesken tasan eikä asukasluvun mukaisessa suhteessa. Vai eivätkö muka eri maiden tahtotilat ole yhtä tärkeitä? Nykykäytäntö perustuu siihen väärinkäsitykseen, että asioista pitää päättää Euroopan unionin näkökulmasta eikä eri maiden omaa etua ajaen.</p><p>Juuri tämän asetelman EU-kriittiset ja euroskeptiset ryhmät ovat halunneet korjata. Jotta eri maat olisivat tasavertaisessa ja yhtä vakavasti otettavassa asemassa kukin, paikkoja pitäisi suoda maakohtaisesti jokaiselle yhtä monta. Muutenhan syntyy käsitys, että joitakin maita poljetaan tässä show<em>&rsquo;</em>ssa.</p><p>Eurovision laulukilpailut ovat samanlaiset. Myös niissä isoilla rahoittajamailla on vakiopaikat finaaliin. Suomi on rahoittanut suhteellisesti enemmän eurokriisin hoitoa kuin monet muut. Myös siksi meille kuuluisi enemmän vaikutusvaltaa.</p><p>Ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen äänestysprosentti on jämähtänyt 40:n tuntumaan, ja muutamissa maissa, kuten Slovakiassa, jäätiin alle 15:en. Myös EU:n perustajamaissa eurovaalien äänestysprosentti on laskenut&nbsp; tasaisen varmasti.</p><p>Jo surkea äänestysaktiivisuus sinänsä on eräänlainen epäluottamuslause unionia kohtaan. Ehkä vaalit pitäisi käydä yleiseurooppalaisten puoluetunnusten alla ja kirjoittaa vaalijulisteisiin selvästi, mihin parlamenttiryhmään kukin puolue EU:ssa kuuluu. Huomaavatko kaikki, että esimerkiksi kokkarit ja krisut ovat nyt yhtä ja samaa?</p><p>Mikään yllätys ei Suomen tulos ollut. Lisäpaikan saivat Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, jotka ovat olleet eurokriittisimpiä. Vihreät ja kristilliset puolestaan menettivät. Myöskään henkilögalleria ei ollut yllätys.</p><p>Äsdeepeen lasku puolestaan selittyy sillä, että puolue puhuu muun muassa &rdquo;työpaikkojen luomisen&rdquo;, &rdquo;rakennemuutoksen&rdquo; ja &rdquo;kilpailukyvn parantamisen&rdquo; puolesta. Mutta vain puhuu. Suomeksi sanottuna se merkitsee palkkojen alentamista, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen leikkauksia ja eläkeiän nostoa nuorison kustannuksella, toisin sanoen kuriliberalismin toteuttamista. Ei pohdita, mistä <em>työpaikkojen kato</em> ja <em>kilpailukyvyn lasku</em> johtuvat.</p><p>Ne puolueet voittivat, joissa valtioiden rahoituskriisin syyksi tunnistetaan monetarismi. Kun itsenäinen rahapolitiikka on menetetty, työmarkkinat joustavat, mutta raha on kurssissaan. Yritysten kilpailukykyä on huonontanut myös sitoutuminen vihreään ympäristöpolitiikkaan. Päästökauppa, ilmastosopimukset ja ydinvoiman torppaaminen ovat tuoneet suomalaisille yrityksille yli kymmenen miljardin vuosilaskun, joten on turha ihmetellä, miksi valtion verokassakaan ei kilise.</p><p>Kuitenkin EU tuottaa enää vain 13 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, joten ympäristötehokkuus on hyvä, eikä länsimaalaisten tarvitsisi tuntea syyllisyyttä ympäristöongelmien pääongelmasta: väestöräjähdyksestä kolmannessa maailmassa. Kehitysmaaksi luokiteltu Kiina saa samaan aikaan ilmastotukia, vaikka se onkin pahimpia saastuttajia, ja yli puolet päästöistä tulee jo kehitysmaista. Vihreän politiikan tuhoisuus näkyy teollisuutemme ja hyvinvointimme hirttämisessä ympäristönormeihin.</p><p>Ja työttömyysmenot puolestaan nousevat, kun firmat siirtävät tuotantoaan ulkomaille valtioiden verokilpailun merkiksi. Voittonsa ne puolestaan kantavat veroparatiiseihin. Tämä eri korjaannu federalismilla, jota kokoomuksen stubbilaiset ajavat, eikä myöskään vasemmiston lietsomalla yhteisellä verotuksella.</p><p>Paremman vaihtoehdon muodostaisivat maakohtainen yritysverotus (toisin sanoen velvoite maksaa verot sinne missä tulotkin tuotetaan), pääoman siirtelyn rajoitukset ja itsenäisten kansallisvaltioiden Eurooppa. Työelämän rakenteiden muutoksia ei tällöin tarvittaisi, ainakaan samassa mitassa. Tämä on huomattu varsinkin Ranskassa ja Italiassa, joissa kansallismieliset puolueet nousivat suurimmiksi. Valitettavasti niiden mukana saapuu myös konservatismi, joka ei koske vain taloudenhoitoa vaan myös ihmisten yksityiselämää ja arvoja. Täten kyseiset ryhmät kiristelevät samaa normiruuvia kuin Venäjän taantumukselliset.</p><p>Olen aina ihmetellyt nytkin valituksi tulleen Heidi Hautalan kannatusta, sillä jo ministerikaudellaan hän antoi selvät näytöt siitä, miten asioita ei pidä hoitaa. Toisaalta on hyvä, että Brysselin-koneessa on mukana myös Heidi. Ennen tärkeitä ratkaisuja muiden meppien kannattaakin aina tarkistaa, mitä mieltä Heidi on asioista ja äänestää päinvastoin, niin tietää itse olevansa todennäköisesti oikeassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalipäivä oli eilisen päivän päälivaiva, sillä lämpömittari huiteli 30 astetta.

Euroopan unionin demokratia on kansanvallan pilkkaa jo siksi, että Suomi saa 751-paikkaiseen europarlamenttiin vaivaiset 13 meppiä. Kyllä paikat pitäisi jakaa maiden kesken tasan eikä asukasluvun mukaisessa suhteessa. Vai eivätkö muka eri maiden tahtotilat ole yhtä tärkeitä? Nykykäytäntö perustuu siihen väärinkäsitykseen, että asioista pitää päättää Euroopan unionin näkökulmasta eikä eri maiden omaa etua ajaen.

Juuri tämän asetelman EU-kriittiset ja euroskeptiset ryhmät ovat halunneet korjata. Jotta eri maat olisivat tasavertaisessa ja yhtä vakavasti otettavassa asemassa kukin, paikkoja pitäisi suoda maakohtaisesti jokaiselle yhtä monta. Muutenhan syntyy käsitys, että joitakin maita poljetaan tässä showssa.

Eurovision laulukilpailut ovat samanlaiset. Myös niissä isoilla rahoittajamailla on vakiopaikat finaaliin. Suomi on rahoittanut suhteellisesti enemmän eurokriisin hoitoa kuin monet muut. Myös siksi meille kuuluisi enemmän vaikutusvaltaa.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi Suomen äänestysprosentti on jämähtänyt 40:n tuntumaan, ja muutamissa maissa, kuten Slovakiassa, jäätiin alle 15:en. Myös EU:n perustajamaissa eurovaalien äänestysprosentti on laskenut  tasaisen varmasti.

Jo surkea äänestysaktiivisuus sinänsä on eräänlainen epäluottamuslause unionia kohtaan. Ehkä vaalit pitäisi käydä yleiseurooppalaisten puoluetunnusten alla ja kirjoittaa vaalijulisteisiin selvästi, mihin parlamenttiryhmään kukin puolue EU:ssa kuuluu. Huomaavatko kaikki, että esimerkiksi kokkarit ja krisut ovat nyt yhtä ja samaa?

Mikään yllätys ei Suomen tulos ollut. Lisäpaikan saivat Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, jotka ovat olleet eurokriittisimpiä. Vihreät ja kristilliset puolestaan menettivät. Myöskään henkilögalleria ei ollut yllätys.

Äsdeepeen lasku puolestaan selittyy sillä, että puolue puhuu muun muassa ”työpaikkojen luomisen”, ”rakennemuutoksen” ja ”kilpailukyvn parantamisen” puolesta. Mutta vain puhuu. Suomeksi sanottuna se merkitsee palkkojen alentamista, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen leikkauksia ja eläkeiän nostoa nuorison kustannuksella, toisin sanoen kuriliberalismin toteuttamista. Ei pohdita, mistä työpaikkojen kato ja kilpailukyvyn lasku johtuvat.

Ne puolueet voittivat, joissa valtioiden rahoituskriisin syyksi tunnistetaan monetarismi. Kun itsenäinen rahapolitiikka on menetetty, työmarkkinat joustavat, mutta raha on kurssissaan. Yritysten kilpailukykyä on huonontanut myös sitoutuminen vihreään ympäristöpolitiikkaan. Päästökauppa, ilmastosopimukset ja ydinvoiman torppaaminen ovat tuoneet suomalaisille yrityksille yli kymmenen miljardin vuosilaskun, joten on turha ihmetellä, miksi valtion verokassakaan ei kilise.

Kuitenkin EU tuottaa enää vain 13 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, joten ympäristötehokkuus on hyvä, eikä länsimaalaisten tarvitsisi tuntea syyllisyyttä ympäristöongelmien pääongelmasta: väestöräjähdyksestä kolmannessa maailmassa. Kehitysmaaksi luokiteltu Kiina saa samaan aikaan ilmastotukia, vaikka se onkin pahimpia saastuttajia, ja yli puolet päästöistä tulee jo kehitysmaista. Vihreän politiikan tuhoisuus näkyy teollisuutemme ja hyvinvointimme hirttämisessä ympäristönormeihin.

Ja työttömyysmenot puolestaan nousevat, kun firmat siirtävät tuotantoaan ulkomaille valtioiden verokilpailun merkiksi. Voittonsa ne puolestaan kantavat veroparatiiseihin. Tämä eri korjaannu federalismilla, jota kokoomuksen stubbilaiset ajavat, eikä myöskään vasemmiston lietsomalla yhteisellä verotuksella.

Paremman vaihtoehdon muodostaisivat maakohtainen yritysverotus (toisin sanoen velvoite maksaa verot sinne missä tulotkin tuotetaan), pääoman siirtelyn rajoitukset ja itsenäisten kansallisvaltioiden Eurooppa. Työelämän rakenteiden muutoksia ei tällöin tarvittaisi, ainakaan samassa mitassa. Tämä on huomattu varsinkin Ranskassa ja Italiassa, joissa kansallismieliset puolueet nousivat suurimmiksi. Valitettavasti niiden mukana saapuu myös konservatismi, joka ei koske vain taloudenhoitoa vaan myös ihmisten yksityiselämää ja arvoja. Täten kyseiset ryhmät kiristelevät samaa normiruuvia kuin Venäjän taantumukselliset.

Olen aina ihmetellyt nytkin valituksi tulleen Heidi Hautalan kannatusta, sillä jo ministerikaudellaan hän antoi selvät näytöt siitä, miten asioita ei pidä hoitaa. Toisaalta on hyvä, että Brysselin-koneessa on mukana myös Heidi. Ennen tärkeitä ratkaisuja muiden meppien kannattaakin aina tarkistaa, mitä mieltä Heidi on asioista ja äänestää päinvastoin, niin tietää itse olevansa todennäköisesti oikeassa.

]]>
6 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168972-eurokriittiset-voittivat-suomessa-ja-euroopassa#comments EU-kriittisyys Eurovaalit 2014 Sun, 25 May 2014 21:35:22 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168972-eurokriittiset-voittivat-suomessa-ja-euroopassa
Kiitos eurokriittisille! http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168224-kiitos-eurokriittisille <p>Ummehtuneita tekstiilejä tuuletetaan raikkauden lisäämiseksi. Harva pitää tätä huonona asiana. Politiikkaa tuuletettaessa käy niin, että tietyt arvot ja normit on asetettu kriittisen tarkastelun alle. Se on aivan normaalia. Sillä pyritään varmistamaan se, että yhteisiä asioita hoidettaessa tulemme tarkastelleeksi erilaisiakin vaihtoehtoja. Samalla se luo raikkautta ja aitoutta. Vanhojen &mdash; ja kenties jo ummehtuneiden &mdash; aatteiden puolustajat joutuvat asiapohjalla perustelemaan konsensushymistelyään. Raikkaus palaa politiikkaan. <a href="http://uutiset.perussuomalaiset.fi/euroskeptiset-puolueet-tekevat-hyvaa-euroopalle-politiikka-palaa-politiikkaan/">Politiikka palaa politiikkaan</a>.</p><p>Eräs ikävä puoli pitkään jatkuneen ummehtuneen politiikan teossa on se, että vastavoima voi kyteä pitkäänkin ihmisten mielissä, mutta he eivät katso voivansa ilmaista asiaansa. He odottavat, että joku toinen ärähtää. Sitten he voivat tukea tätä ärähtelijää. Ikävää tässä on se, että näin pitkän odottelun jälkeen ärähdys voi olla hyvinkin kulmikasta ja ei-niin-salonkikelpoista.</p><p>Onneksi hyvin pian käy jompikumpi kahdesta asiasta: joko kulmia hieman hiotaan <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1399694057692">asiaa unohtamatta</a>, tai sitten kulmikkaan tilalle tulee muualla hiotumpaa materiaalia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurokriittisten tilaus on ilmeistä</strong></p><p>Nyt on nähtävillä, että epäsopivien palasten pakkoyhteensovittaminen ei ole onnistunut. Ensin kaikki näytti menevän hyvin viime vuosikymmenen alkupuolella. Mutta kun raha loppui, niin loppui myöskin harmoninen ja konsensushakuinen hymistely. Vain harvat ovat ymmärtäneet pitää omia puoliaan.</p><p>Tämä on johtamassa vastalausemyrskyyn. Euroopassa on toki <strong>Peter Spiegelin</strong> mukaan (<a href="http://podcast.ft.com/pop_up_player.php?pid=2186">haastattelu-podcast</a>) ollut muutama maa, jossa vastalausemyrsky on noussut jo ennen kuin talous alkoi sakata. Näin esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten voimin. Koherentti konsensushakuinen hymistely lumosi kuitenkin äänestäjät, koska kaikki näytti menevän hyvin. Ei osattu uskoa, että suurin osa siitä hyvästä perustui illuusiolle ja valheelle.</p><p>Nyt herääminen on alkanut, ja eurokriittisten myötä eurooppalainen velkarahalla toteutettu jakopolitiikka on saanut haasteen. Toivottavasti vanhat valtaryhmät heräävät tarpeeksi ajoissa, sillä mikäli he jatkavat itsepintaisesti hymistelyään ja epärealistista liittovaltioprojektiaan niin he tulevat jäämään unholaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurokriittisten eripura</strong></p><p>Eurokriittisillä on myös &quot;sisäinen&quot; haasteensa. Koska liike on kasvamassa, useampi &quot;toisinajattelija&quot; haluaa mukaan kehitykseen. Sen sijaan, että eurokriittiset tekisivät työtä sanomansa levittämiseen, usea valitettavasti sortuu siihen helpompaan keinoon: he yrittävät napsia toisilta eurokriittisiltä kannatusta. Tämä johtaa ryhmien väliseen eripuraan.</p><p>Sitä kannattaa varoa. On perusteltua hakea linjaeroja eurokriittistenkin välillä, mutta se itse perusajatus taustalla on kuitenkin sama. Sitä ei kannata vääristää.</p><p>Toivotan kaikille EU- ja eurokriittisille (sekä myös -vastaisille) puolueille rehtiä ja nousujohteista eurovaalikampanjaa. Muistakaa kärsivällisyys: isot laivat eivät käänny nopeasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ummehtuneita tekstiilejä tuuletetaan raikkauden lisäämiseksi. Harva pitää tätä huonona asiana. Politiikkaa tuuletettaessa käy niin, että tietyt arvot ja normit on asetettu kriittisen tarkastelun alle. Se on aivan normaalia. Sillä pyritään varmistamaan se, että yhteisiä asioita hoidettaessa tulemme tarkastelleeksi erilaisiakin vaihtoehtoja. Samalla se luo raikkautta ja aitoutta. Vanhojen — ja kenties jo ummehtuneiden — aatteiden puolustajat joutuvat asiapohjalla perustelemaan konsensushymistelyään. Raikkaus palaa politiikkaan. Politiikka palaa politiikkaan.

Eräs ikävä puoli pitkään jatkuneen ummehtuneen politiikan teossa on se, että vastavoima voi kyteä pitkäänkin ihmisten mielissä, mutta he eivät katso voivansa ilmaista asiaansa. He odottavat, että joku toinen ärähtää. Sitten he voivat tukea tätä ärähtelijää. Ikävää tässä on se, että näin pitkän odottelun jälkeen ärähdys voi olla hyvinkin kulmikasta ja ei-niin-salonkikelpoista.

Onneksi hyvin pian käy jompikumpi kahdesta asiasta: joko kulmia hieman hiotaan asiaa unohtamatta, tai sitten kulmikkaan tilalle tulee muualla hiotumpaa materiaalia.

 

Eurokriittisten tilaus on ilmeistä

Nyt on nähtävillä, että epäsopivien palasten pakkoyhteensovittaminen ei ole onnistunut. Ensin kaikki näytti menevän hyvin viime vuosikymmenen alkupuolella. Mutta kun raha loppui, niin loppui myöskin harmoninen ja konsensushakuinen hymistely. Vain harvat ovat ymmärtäneet pitää omia puoliaan.

Tämä on johtamassa vastalausemyrskyyn. Euroopassa on toki Peter Spiegelin mukaan (haastattelu-podcast) ollut muutama maa, jossa vastalausemyrsky on noussut jo ennen kuin talous alkoi sakata. Näin esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten voimin. Koherentti konsensushakuinen hymistely lumosi kuitenkin äänestäjät, koska kaikki näytti menevän hyvin. Ei osattu uskoa, että suurin osa siitä hyvästä perustui illuusiolle ja valheelle.

Nyt herääminen on alkanut, ja eurokriittisten myötä eurooppalainen velkarahalla toteutettu jakopolitiikka on saanut haasteen. Toivottavasti vanhat valtaryhmät heräävät tarpeeksi ajoissa, sillä mikäli he jatkavat itsepintaisesti hymistelyään ja epärealistista liittovaltioprojektiaan niin he tulevat jäämään unholaan.

 

Eurokriittisten eripura

Eurokriittisillä on myös "sisäinen" haasteensa. Koska liike on kasvamassa, useampi "toisinajattelija" haluaa mukaan kehitykseen. Sen sijaan, että eurokriittiset tekisivät työtä sanomansa levittämiseen, usea valitettavasti sortuu siihen helpompaan keinoon: he yrittävät napsia toisilta eurokriittisiltä kannatusta. Tämä johtaa ryhmien väliseen eripuraan.

Sitä kannattaa varoa. On perusteltua hakea linjaeroja eurokriittistenkin välillä, mutta se itse perusajatus taustalla on kuitenkin sama. Sitä ei kannata vääristää.

Toivotan kaikille EU- ja eurokriittisille (sekä myös -vastaisille) puolueille rehtiä ja nousujohteista eurovaalikampanjaa. Muistakaa kärsivällisyys: isot laivat eivät käänny nopeasti.

]]>
6 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168224-kiitos-eurokriittisille#comments EU-kriittisyys Politiikka Fri, 16 May 2014 12:46:14 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168224-kiitos-eurokriittisille